A-
A+
TEUVA Kiva oppia uusia lajeja ja ohjaajat on tosi kivoja. Näin kiteyttää 9-vuotiaiden nuorten neitokaisten joukko, kun heiltä kysyy, mikä heitä vetää urheilukentälle joka tiistai.
– Tämä on niin monipuolista. Parasta on pallonheitto ja juoksu, Netta Saarela, Katri Uusitalo, Milma Nisula ja Sini Pihlajamäki sanovat.
Alkamassa on kaikkien ikäluokkien harjoitukset urheilukentällä. Ihan pienten ryhmässä liikutaan leikkien, vähän isommat treenaavat jo eri lajeja ja 13+-ryhmäläiset ovat jo valmennuksen piirissä. Kaikki mahtuvat kuitenkin hyvin samalle kentälle.
– Avauspäivänä kentällä oli 85 urheilijaa, yleensä tiistaiharkat vetävät 50–60 lasta ja nuorta paikalle, Rivakan yleisurheilujaoston puheenjohtaja ja valmentaja Ari Honkanen selvittää ja lisää, että yleisurheilu on siitä kiitollinen laji, että siinä hypätään, juostaan ja heitetään.
– Tästä on hyötyä myös muiden lajien harrastajille ja monitaitureista tulee usein ottelijoita.
Yleisurheilu tuntuu elävän vahvoilla. Yksi syy siihen on suunnitelmallinen junnutyö. Rivakka on yksi Suomen 400 urheiluseurasta, mutta sen väri tunnetaan urheilupiireissä.
– Mehän olemme pienenä seurana kasvattajaseura, mutta on meillä suomenmestaruuksiakin tullut joka vuosi. Vaikka olemme pieni seura, haluamme tehdä asiat kunnolla. Meille myönnetty Tähtimerkki on osoitus määrätietoisesta toiminnasta ja tavoitteellisuudesta.
HONKANEN TOTEAA, että hyviä ikäluokkia tulee aika ajoin ja kun Rivakan rahkeet loppuvat, he hakevat tiettyjä olosuhteita muualta. Olosuhteilla Honkanen tarkoittaa muun muassa urheilukenttää. Vain muutaman radan käsittävä tiilimurskapintainen juoksurata on 350 metriä pitkä eikä täytä virallisia vaatimuksia.
– Se aikanaan tehtiin tämän kokoiseksi eikä tähän paikkaan 400 metriä mahtuisikaan. Pinnankin piti aikanaan tilapäinen ratkaisu, mutta tällainen se nyt on, Honkanen sanoo ja lisää samaan hengenvetoon, että kentällä on ollut aina hyviä kenttämestareita, jotka ovat pitäneet kentän hyvässä kunnossa.
– Ilman heidän kovaa työtään ei olisi edes näitä olosuhteita.
Honkanen kiittelee myös sitoutuneita vetäjiä ja ohjaajia, joita on kesäisin peräti yli 20. Mistä pieni Teuva löytää niin paljon vapaaehtoisia?
– Koulutamme joka vuosi uusia valmentajia ja ohjaajia. Rekrytoimme heitä muun muassa urheilijoiden vanhemmista, kysymme suoraan, kiinnostaisiko tulla toimintaan mukaan. Ei kukaan tule itse kysymään, saako tulla. Osa vetäjistä on myös jonkun muun lajin parissa.
Katja Rinta-Nikkola
Lue koko juttu printti-Tejukasta.
Juttua korjattu 17.6. Muutettu yhden haastatellun etunimi oikeaan muotoon (Sini Pihlajamäki).
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
TEUVA Kiva oppia uusia lajeja ja ohjaajat on tosi kivoja. Näin kiteyttää 9-vuotiaiden nuorten neitokaisten joukko, kun heiltä kysyy, mikä heitä vetää urheilukentälle joka tiistai.
– Tämä on niin monipuolista. Parasta on pallonheitto ja juoksu, Netta Saarela, Katri Uusitalo, Milma Nisula ja Sini Pihlajamäki sanovat.
Alkamassa on kaikkien ikäluokkien harjoitukset urheilukentällä. Ihan pienten ryhmässä liikutaan leikkien, vähän isommat treenaavat jo eri lajeja ja 13+-ryhmäläiset ovat jo valmennuksen piirissä. Kaikki mahtuvat kuitenkin hyvin samalle kentälle.
– Avauspäivänä kentällä oli 85 urheilijaa, yleensä tiistaiharkat vetävät 50–60 lasta ja nuorta paikalle, Rivakan yleisurheilujaoston puheenjohtaja ja valmentaja Ari Honkanen selvittää ja lisää, että yleisurheilu on siitä kiitollinen laji, että siinä hypätään, juostaan ja heitetään.
– Tästä on hyötyä myös muiden lajien harrastajille ja monitaitureista tulee usein ottelijoita.
Yleisurheilu tuntuu elävän vahvoilla. Yksi syy siihen on suunnitelmallinen junnutyö. Rivakka on yksi Suomen 400 urheiluseurasta, mutta sen väri tunnetaan urheilupiireissä.
– Mehän olemme pienenä seurana kasvattajaseura, mutta on meillä suomenmestaruuksiakin tullut joka vuosi. Vaikka olemme pieni seura, haluamme tehdä asiat kunnolla. Meille myönnetty Tähtimerkki on osoitus määrätietoisesta toiminnasta ja tavoitteellisuudesta.
HONKANEN TOTEAA, että hyviä ikäluokkia tulee aika ajoin ja kun Rivakan rahkeet loppuvat, he hakevat tiettyjä olosuhteita muualta. Olosuhteilla Honkanen tarkoittaa muun muassa urheilukenttää. Vain muutaman radan käsittävä tiilimurskapintainen juoksurata on 350 metriä pitkä eikä täytä virallisia vaatimuksia.
– Se aikanaan tehtiin tämän kokoiseksi eikä tähän paikkaan 400 metriä mahtuisikaan. Pinnankin piti aikanaan tilapäinen ratkaisu, mutta tällainen se nyt on, Honkanen sanoo ja lisää samaan hengenvetoon, että kentällä on ollut aina hyviä kenttämestareita, jotka ovat pitäneet kentän hyvässä kunnossa.
– Ilman heidän kovaa työtään ei olisi edes näitä olosuhteita.
Honkanen kiittelee myös sitoutuneita vetäjiä ja ohjaajia, joita on kesäisin peräti yli 20. Mistä pieni Teuva löytää niin paljon vapaaehtoisia?
– Koulutamme joka vuosi uusia valmentajia ja ohjaajia. Rekrytoimme heitä muun muassa urheilijoiden vanhemmista, kysymme suoraan, kiinnostaisiko tulla toimintaan mukaan. Ei kukaan tule itse kysymään, saako tulla. Osa vetäjistä on myös jonkun muun lajin parissa.
Katja Rinta-Nikkola
Lue koko juttu printti-Tejukasta.
Juttua korjattu 17.6. Muutettu yhden haastatellun etunimi oikeaan muotoon (Sini Pihlajamäki).
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
TEUVA Kiva oppia uusia lajeja ja ohjaajat on tosi kivoja. Näin kiteyttää 9-vuotiaiden nuorten neitokaisten joukko, kun heiltä kysyy, mikä heitä vetää urheilukentälle joka tiistai.
– Tämä on niin monipuolista. Parasta on pallonheitto ja juoksu, Netta Saarela, Katri Uusitalo, Milma Nisula ja Sini Pihlajamäki sanovat.
Alkamassa on kaikkien ikäluokkien harjoitukset urheilukentällä. Ihan pienten ryhmässä liikutaan leikkien, vähän isommat treenaavat jo eri lajeja ja 13+-ryhmäläiset ovat jo valmennuksen piirissä. Kaikki mahtuvat kuitenkin hyvin samalle kentälle.
– Avauspäivänä kentällä oli 85 urheilijaa, yleensä tiistaiharkat vetävät 50–60 lasta ja nuorta paikalle, Rivakan yleisurheilujaoston puheenjohtaja ja valmentaja Ari Honkanen selvittää ja lisää, että yleisurheilu on siitä kiitollinen laji, että siinä hypätään, juostaan ja heitetään.
– Tästä on hyötyä myös muiden lajien harrastajille ja monitaitureista tulee usein ottelijoita.
Yleisurheilu tuntuu elävän vahvoilla. Yksi syy siihen on suunnitelmallinen junnutyö. Rivakka on yksi Suomen 400 urheiluseurasta, mutta sen väri tunnetaan urheilupiireissä.
– Mehän olemme pienenä seurana kasvattajaseura, mutta on meillä suomenmestaruuksiakin tullut joka vuosi. Vaikka olemme pieni seura, haluamme tehdä asiat kunnolla. Meille myönnetty Tähtimerkki on osoitus määrätietoisesta toiminnasta ja tavoitteellisuudesta.
HONKANEN TOTEAA, että hyviä ikäluokkia tulee aika ajoin ja kun Rivakan rahkeet loppuvat, he hakevat tiettyjä olosuhteita muualta. Olosuhteilla Honkanen tarkoittaa muun muassa urheilukenttää. Vain muutaman radan käsittävä tiilimurskapintainen juoksurata on 350 metriä pitkä eikä täytä virallisia vaatimuksia.
– Se aikanaan tehtiin tämän kokoiseksi eikä tähän paikkaan 400 metriä mahtuisikaan. Pinnankin piti aikanaan tilapäinen ratkaisu, mutta tällainen se nyt on, Honkanen sanoo ja lisää samaan hengenvetoon, että kentällä on ollut aina hyviä kenttämestareita, jotka ovat pitäneet kentän hyvässä kunnossa.
– Ilman heidän kovaa työtään ei olisi edes näitä olosuhteita.
Honkanen kiittelee myös sitoutuneita vetäjiä ja ohjaajia, joita on kesäisin peräti yli 20. Mistä pieni Teuva löytää niin paljon vapaaehtoisia?
– Koulutamme joka vuosi uusia valmentajia ja ohjaajia. Rekrytoimme heitä muun muassa urheilijoiden vanhemmista, kysymme suoraan, kiinnostaisiko tulla toimintaan mukaan. Ei kukaan tule itse kysymään, saako tulla. Osa vetäjistä on myös jonkun muun lajin parissa.
Katja Rinta-Nikkola
Lue koko juttu printti-Tejukasta.
Juttua korjattu 17.6. Muutettu yhden haastatellun etunimi oikeaan muotoon (Sini Pihlajamäki).
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide