Sivutoimena sahayrittäjyys

Anu Rinne

NORINKYLÄ Tero Mukka toimii kylällä sivutoimisena sahayrittäjänä, on sahan markilta kotoisin, ja vanhemmat asuvat yhä tien toisella puolella. Päätoiminen yrittäjä hän oli kymmenisen vuotta 2000-luvun taitteessa, jolloin hänellä oli puusepänverstas. Sahanmarkki on muuttunut niistä vuosista ja saha vaihtunut uudempaan. Mäelle on ajettu hiekkaa useampanakin vuonna, sillä sahatavara on varsin tilaa vievää ja tilaa pitää olla, sillä puita tuodaan isommallakin kalustolla.

Päivätyönsä ammattikoulun metallipuolen käynyt Mukka tekee nykyisin Kauhajoen Aronkylässä Pete-tuotteella, jossa markkinoidaan muun muassa teräs- ja harkkopiippuja. Toiminimen hän otti takaisin, kun sahalle tuli taas kysyntää. Niitä ei aivan joka kylässä ole, mutta tällä mäellä sellainen on ollut jo reilut parikymmentä vuotta.

– Ensimmäisen sahan osti mun veli, mutta hän kuoli nuorena äkillisesti sairaskohtaukseen. Sahasin ensin sillä vanhalla. Tässä 2023 ostetussa on enemmän lisälaitteita ja apuja. Tällä pystyy tarvittaessa sahaamaan yksinkin. Usein on kuitenkin isä apuna. Sen verran hyvä perämies, ettei tarvitse paljon taakseen katsoa.

Tänäkin vuonna hän kertoo sahauksen alkaneen keväällä maaliskuun alussa, kun talvi loppui.

– Tottahan nuo oikeat sahurit sahaa aiemminkin, mutta me ei oo viittiny, kun on oikein kylmä ja pakkanen ja joskus luntakin paljon.

Mukka kertoo monien sahojen lopettaneen pääasiassa omistajan korkean iän vuoksi. Enää ei rakenneta pitkästä tavarasta, vaan pienempiä rakennuksia, kuten varastoja, katoksia ja saunoja. Melkein leikillään hän kertoo aloittaneensa, mutta pikkuhiljaa homma on kehittynyt.

– Pääasiallinen leipä tulee muualta. Siihen se harrastukseen menee kaikki mitä tuleekin. Jospa se sitten joskus tuottaisikin jotakin. Työt painottuvat kevääseen, silloin sahataan paljon asiakkaille. Mikäli tätä aikoisi tehdä ympärivuotisesti, pitäisi olla jotakin muutakin. Vaatisi höylää, jatkojalostusta ja kuivaamoa – vaan kun rupeaa olemaan ikääkin, eli jos olisi parikymmentä vuotta nuorempi.

Mukalla itsellään ei ole metsää, mutta hän ostaa pieniä eriä tukkeja metsänomistajilta ja myy sahatavaraa. Joulukuinen Hannes-myrsky järjesti sahalle kevääksi töitä. Mukka kertoo puhelimen alkaneen soida ja ostokiintiö tuli päivässä täyteen. Sahaamista oli enemmän kuin pitkään aikaan. Riipissä asuva Mukka kertoi työpäivän jälkeen tulleensa Aronkylästä sahalle, josta palanneensa kotiin ja tehneensä taas uudet eväät.

– Nythän tässä ei oikein mitään tapahdu. Keväällä sahattua puutavaraa myydään kesän aikana, myymättä jäänyt varastoidaan odottamaan ensi kevättä. Siitä pääsee rakentamaan heti keväällä, kun se on jo valmiiksi kuivaa.

Minkä paksuista tukkia sahalle kannattaa tuoda?

– Ei se oikein isoa tarvitse olla. Latvaläpimitaltaan 15 sentistä ylöspäin, mutta pienempääkin sahataan. Männystä saadaan paksumpaa runkotavaraa, kuusesta lautaa. Hyvälaatuista koivua on aika vähän tällä alueella, eikä oikein ole puuseppiä, niin sillä ei ole käyttöä. En ole sitä ostanut, mutta eipä ole tarjottukaan. Ennen huonekaluverstaita oli paljon ja niille koivua meni. Haapaa on asiakkaille sahattu, niistä on rakennettu pihasaunaa ja puhutaan läpisahatusta, eli sitä ei kantata ollenkaan.

Saha toimii traktorilla ja on siirrettävä, eli sillä voi yhtä hyvin mennä asiakkaan luo tukkikasan vierelle. Luottopelinä hommassa on Fiat 100-90.

– Puu pyöräytetään ensin nostimilla pöydälle, hydrauliseksi perämieheksi kutsuttu laite asettelee pöllin kohdillensa. Ensimmäinen veto on tärkein. Pölli kiinnitetään koukulla, ettei se pyöreänä keiku niin kovasti. Seuraavaksi mittalaite sille kohtaa, mitä mittaa halutaan ja painajarullalla painetaan pelkka mittalaitteeseen kiinni. Valmis tavara tippuu linjan toiselle puolelle ja sahapinnat toiselle. Sade ei ole este. Sahurilla on katos, joka suojaa niin sateelta kuin auringoltakin. Tavaran vastaanottajat ovat enemmän kelien armoilla.

Sahauksessa syntyvä puru puhalletaan 30 kuution lavalle, ja Paakkunaisen kanssa on sopimus lavan tyhjäyksestä. Mukka kertoo sivutoimisellakin harrastelulla purua tulevan sen verran, että lava on neljä kertaa tänäkin vuonna tyhjätty.

– On sitten vähän tullut sahatavaraakin, ettei kaikki ole sinne lavalle mennyt, hän nauraa.

Hän muistelee aikaa, kun purua oli joka paikassa ja sitä vietiin kökällä pururadalle tai ajettiin vanhaan hiekkamonttuun. Nykyisin ei mitään jää. Sahapinnat menevät hakkeeksi ja osa polttopuiksi asiakkaille.

Sahan suurin huoltotoimenpide on terän huoltaminen. Varsinaisina sahauspäivinä aamu pitää aina aloittaa teroittaen, joskus välissäkin. Terävänä se puree puuhun paremmin. Välillä terää joutuu käyttämään terähionnassa.

– Kovapalaterä paloitetaan kokonaan uudestaan, eli juotetaan uudet palat. Joskus valitettavasti osuu nauloihin, jolloin saattaa lähteä paloja irti. Kovapalaterässä ei yksi ja kaksi hammasta mitään haittaa, mutta useamman puuttuminen näkyy sahausjäljessä. Siinä olen aika kriittinen. Pelliterässä on etuna, että vaikka ottaa naulaan, niin siitä saa vielä itse tehtyä terän.

Terämiehet ovat kuoleva kansanperinne eikä heitä oikein läheltä löydy. Viimeksi Mukka kertoo asioineensa Parkanossa, jossa on nytkin teriä odottamassa huoltoa. Niitä täytyy olla useampi, että homma pyörii.