Hoitoa tarvinnut Perälän irkkumies jäi systeemin jyräämäksi

PERÄLÄ Perälässä asuva pohjoisirlantilainen Christopher Quinn on viihtynyt Suomessa, mutta viime viikon keskiviikkona hän sai sairaanhoitopiiriltä viestin, joka horjutti hänen uskoaan suomalaiseen terveydenhoitojärjestelmään.

Osastonylilääkärin allekirjoittamassa tekstissä luki: ”Potilaan ekg:ssä on WPW-löydös, johon saattaa liittyä nopeita rytmihäiriöitä, joiden aiemmasta olemassaolosta ei ole päivystysajan teksteissä tietoa. Potilaan kansalaisuus on Iso-Britanniassa, joka on EU:n ulkopuolinen maa, ja näin ollen emme lähde selvittelemään asiaa ennakoivasti.”

Saman tekstin englanninkielinen versio sisälsi tietoa, joka suomenkielisestä versiosta puuttui: ”On mahdollista, että hänellä (potilaalla) tulee olemaan sydämentykytyksiä, jotka voivat olla jopa hengenvaarallisia. Niin kauan kuin sydämentykytyksistä ei ole havaintoja, ei ole syytä tehdä hänelle enempää tutkimuksia täällä Suomessa.”

WPW tarkoittaa Wolff–Parkinson–Whiten oireyhtymää, joka on sydämen rytmihäiriö, jonka aiheuttaa ylimääräinen sydämen eteisten ja kammioiden välinen oikorata. WPW-oireyhtymä voi pysyä oireettomana koko elämän ajan, mutta noin puolelle henkilöistä oikorata kuitenkin aiheuttaa sydämen nopealyöntisyyskohtauksia.

Tätä ennen Chris ei ole ollut varma siitä, onko hänellä sydänvika. Aavistuksia on kyllä ollut.

– Olen aina tuntenut, että sydämessäni on jotain. Kun teen jotakin, joka vaatii ponnisteluja, tunnen oloni hyvin väsyneeksi. Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut päivittäiseen elämääni.

TAPAHTUMASARJA sai alkunsa, kun Chrisillä alkoi vatsakipu. Hän ei pystynyt syömään, juomaan eikä nukkumaan kahteen päivään. Tämän takia hän meni keskiyöllä 25. maaliskuuta ambulanssilla Seinäjoen keskussairaalaan. Ambulanssissa ensihoitaja otti häneltä jo sydänfilmin eli EKG-arvot. Vastaanotolla lääkäri arveli, että vatsakivun todennäköinen syy oli tulehdus, ja suositteli Chrisille CT-kuvausta eli tietokonekerroskuvausta. Sitä ei kuitenkaan vielä tehty.

Chris oli keskussairaalassa keskiyöstä aamuun. Hänelle annettiin yön aikana kolme pussillista nestettä, mutta hän oksensi kaiken ulos.

Chris palasi kotiinsa Perälään. Kului kaksi päivää ja vatsakipu vain jatkui. Chris ja hänen vietnamilainen vaimonsa Uyên Quinn olivat huolissaan, kun mikään ei muuttunut parempaan.

MAANANTAI 29. maaliskuuta oli todellinen sekoilupäivä. Aamulla Uyên kävi, Chrisille hoitoa saadakseen, läpi yhdeksän puhelinsoiton rumban neljän tunnin aikana. Ensin hän soitti valtakunnalliseen päivystysapuun, josta häntä ohjeistettiin soittamaan Teuvan terveyskeskukseen. Siellä vastasi automaattinen nauhoite monivalintoineen, mutta Uyên ei suomea taitamattomana ymmärtänyt, mitä numeroa hänen pitäisi painaa. Sitten hän soitti uudelleen päivystysapuun, josta häntä kehotettiin soittamaan uudelleen Teuvan terveyskeskukseen. Uyên yritti soittaa sinne muutaman kerran, mutta Teuvan päässä ei vastattu.

Sitten Uyên soitti Seinäjoen keskussairaalaan, josta häntä kehotettiin soittamaan Teuvan terveyskeskukseen tai hätänumeroon 112. Uyên soitti hätänumeroon, jossa häntä kehotettiin yrittämään soittaa uudelleen Teuvan terveyskeskukseen tai menemään sinne suoraan. Lopulta Teuvan terveyskeskuksessa vastattiin, ja Uyênia ohjeistettiin tulemaan sinne.

Uyên meni Chrisin kanssa Teuvan terveyskeskukseen. Kun he saapuivat sinne, heille kerrottiin, että Uyênin kanssa puhelimessa puhunut henkilö oli tehnyt virheen: heidän pitäisikin mennä Kauhajoen terveyskeskukseen. Heitä kehotettiin ottamaan taksi. Chrisin olo oli kuitenkin heikko eikä Uyên antanut hänen matkustaa taksilla, joten pariskunta päätti tilata ambulanssin. Koronan varotoimena ambulanssiin otettiin vain Chris, joten Uyên jäi Teuvan terveyskeskuksen parkkialueelle.

Kauhajoen terveyskeskuksessa Chrisin otti vastaan nuori lääkäri, joka otti hänestä verikokeen ja totesi jotakin olevan vialla. Hän diagnosoi Chrisille ummetuksen ja määräsi hänelle ulostuslääkettä sekä kehoitti tulemaan vastaanotolle uudestaan, jos lääke ei tehoaisi yhden päivän aikana. Lääkäri ei kuitenkaan lukenut Chrisin potilaskertomusta kolmen päivän takaisesta Seinäjoen käynnistä, ennen kuin Chris kysyi, miten nyt annettu diagnoosi vertautui siihen.

Kauhajoella Chrisin puhelimen akku loppui, eikä hänellä ollut mukanaan laturia. Chrisistä huolissaan ollut Uyên soitti Kauhajoen terveyskeskukseen. Sieltä hänelle sanottiin, ettei hän voisi puhua miehensä kanssa, koska tämä oli juuri lääkärin vastaanotolla.

Kun Chris oli päässyt lääkärin vastaanotolta, hänelle ei kerrottu, että Uyên oli yrittänyt soittaa hänelle. Se Chrisille sen sijaan kerrottiin, ettei hänellä ollut oikeutta Kelan korvaamaan taksimatkaan takaisin Teuvalle. Chrisillä ei ollut mukanaan rahaa, ja kun hän pyysi lainaksi laturia puhelimeensa, hänelle sanottiin ensin, ettei sellaista ollut. Kun Chris jäi istumaan eikä ollut heti lähtemässä, sopiva laturi yllättäen löytyikin. Siinä vaiheessa paikalle saapui kuitenkin Chrisin ja Uyênin vaasalainen ystävä, jota Uyên oli pyytänyt hakemaan Chrisin. Chris sai kyydin Teuvalle.

Kun Chris sitten meni annetun ulostelääkereseptin kera Teuvan apteekkiin, häntä palvellut farmaseutti pani merkille, että lääkäri oli määrännyt lääkettä peräti noin sadan euron edestä. Farmaseutti ehdotti pienempää määrää. Näin tehtiin.

– Minusta tämä kaikki suorastaan huutaa ammattitaidottomuutta, summaa Chris kyseisen päivän annin.

Ulostuslääkettä tuli nauttia yksi pakkaus tunnissa. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta. 30. maaliskuuta Chris meni takaisin Teuvan apteekkiin ja pyysi voimakkaampaa lääkettä, jota saikin. Sekään ei tehonnut. Tämän jälkeen mies soitti Teuvan apteekkiin, jossa häntä neuvottiin menemään uudelleen lääkäriin.

TIISTAINA 30. maaliskuuta Chrisin ystävä vei hänet suoraan Seinäjoen keskussairaalaan. Vastaanotolla lääkäri kyseli Chrisiltä, miten hänen suolensa oli toiminut. Huonosti. Nyt Chris pääsi myös CT-kuvaukseen, jonka tulosten perusteella lääkäri totesi, että ongelmien syynä oli todennäköisesti tulehdus. Sama diagnoosi oli tehty jo ensimmäisellä Seinäjoen reissulla viikkoa aiemmin. CT-kuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään erityistä.

Keskiviikkona 31. maaliskuuta Chris sai jutun alussa mainitun viestin siitä, ettei hänelle ole Britannian kansalaisena syytä tehdä lisätutkimuksia Suomessa.

– Nyt istun tässä ja mietin, onko minulla jokin terveydellinen ongelma. En tiedä, onko minulla, lääkäri tietäisi paremmin. Olen pohtinut myös sitä, miksi minun pitäisi maksaa veroja ja kantaa korteni suomalaisen yhteiskunnan hyväksi, jos en saa mitään vastineeksi.

Puolitoista vuotta Suomessa asuneella Chrisillä on suomalainen henkilökortti, joka on voimassa vuoteen 2025 asti. Jos brittiläinen henkilö on muuttanut Suomeen ennen 1.1.2021, häntä koskevat pääsääntöisesti samat EU:n sosiaaliturvasäännökset kuin ennen brexitiä. Oikeus sosiaaliturvaan Suomessa edellyttää laillista oleskelua ja sitä, että henkilö asuu tai työskentelee Suomessa. Nämä kaikki kriteerit täyttyvät Chrisin kohdalla.

Chris painottaa, että hän esitti henkilökorttinsa Seinäjoen keskussairaalassa ja Kauhajoen terveyskeskuksessa käydessään.

– Näytin hoitajille suomalaisen henkilökorttini. Ymmärtäisin asian, jos olisin kävellyt vastaanotolle Britannian passini kera. Koska virhe koskee kuitenkin suomalaista henkilökorttia, kyse on selvästi syrjinnästä.

Jos ei jotain huonoa, niin jotain hyvääkin: pääsiäispyhinä Chrisin suoli alkoi nimittäin jälleen toimia. Hän on pystynyt myös syömään, juomaan ja nukkumaan. Syöminen ja juominen tosin onnistuu hyvin hitaasti, mutta mies on kuitenkin hiljalleen toipumassa.

Chris kertoi kokemuksestaan Facebook-ryhmässä Brits in Finland. Tiistaihin mennessä päivitystä oli kommentoitu jo 89 kertaa. Päivityksessään Chris kysyy, pitääkö hänen etsiä hoitoa hengenvaarallisiin oireisiinsa muualta kuin Suomesta.

– Pidän vain vähän outona sitä, että (jatkotutkimukset evännyt) lääkäri politisoi terveydenhuoltoa. Olemme täällä edesauttamassa paikallisyhteisön hyvinvointia emmekä saa mitään tukia valtiolta, Chris muistuttaa.

Juhani Pajunen