Elämän ja kuoleman raja

Juhani Pajunen

NORINKYLÄ Saunamaalla Norinkylässä sai seurata moton toimintaa käytännössä, kun siellä pidettiin lauantaina Isojoen Sahan metsätyönäytös. Sellainen ei ole aivan tavallista herkkua, sillä yhtiö ei järjestä niitä joka vuosi.

Idea teemapäivään oli lähtenyt siitä, että Teuvan alueella on vaihtunut yhtiön metsäasiantuntija.

– Metsätyönäytös päätettiin järjestää, jotta uusi metsäasiantuntija pääsee vähän metsänomistajien kanssa juttusille, kertoi Isojoen Sahan metsäpäällikkö Marko Syrjälä.

Käytännön työnäytösten lisäksi kävijöille oli tarjolla makkaraa ja nokipannukahvit sekä mahdollisuus keskustella yhtiön edustajien kanssa.

– Jutellaan puun hinnoista, markkinoista ja kaikesta muusta, mitä näihin metsäasioihin liittyy.

Uusi metsäasiantuntija Christofer Westerback on aloittanut uudessa työssään ”erinomaisella fiiliksellä”.

– Tässä yrityksessä tehdään ja sahataan ja lankku lähtee maailmalle. Täällä on tekemisen meininki eikä seisota kädet taskussa, vaikka meillä onkin nyt kädet taskussa, kun on viileä, Westerback nauroi Syrjälän kanssa.

Westerbackin vastuualueina ovat Teuva, Närpiö ja Kristiina. Hän tekee enimmäkseen pystykauppaa metsänomistajien kanssa. Hän käy katsomassa kohteita eri puolilla toimialuettaan ja tekee niistä tarjouksia.

– Se on aina tavoite, että päästään kauppoihin.

Tehdyistä tarjouksista yli puolet nappaa.

– Isojoen Sahan valttikortti on katkonta. Olen uutena huomannut sen, että yhtiöllä on hyvä maine. Siinä on kova työ, että sen pystyy ylläpitämään, Westerback kertoi.

Metsänhakkuussa puut pyritään katkomaan niin, että mahdollisimman monet rungot menevät tukkipuuksi eivätkä kuitupuuksi.

– Kun 16 senttiä on se elämän ja kuoleman raja tukkipuiden kaupassa, niin mitä paremmin pystyy sen tukkiosuuden hyödyntämään, sen parempi. Pystymme lyhentämään tai pidentämään tukkia niin, että katkos osuu siihen 16 sentin kohdalle, Syrjälä sanoi.

Tukeista tehdään Isojoen Sahalla sahatavaraa. Kuitupuut puolestaan menevät yhtiön kautta eri sellutehtaisiin toimitustilanteesta riippuen. Jopa oksat otetaan talteen kuusivaltaisilta leimikoilta, jos ne ovat riittävän hyväkuntoisen tien varrella, ja toimitetaan lämpölaitoksille.

– Hyvin pitkälti käytämme rungosta kaiken hyödyksi.

Isojoen Sahan puunhankinta-alue on Laihialta Sastamalaan. Tärkeimmät alueet ovat kuitenkin Isojoen lähikunnat.

– Niistä on kohtuullisen lyhyet etäisyydet Isojoelle. Täällä Teuvalla on hyvin kuusivoittoiset metsät, Syrjälä kertoi.

Yhtiön hankkimasta puusta 65 prosenttia on kuusta ja 35 prosenttia mäntyä. Yhtiö tuottaa noin 150 000 mottia valmista sahatavaraa vuodessa, mikä vaatii noin 330 000 mottia tukkeja. 75 prosenttia sahatavarasta menee vientiin.

Tilaisuudessa oli esitteillä hakkuukone, täyteen lastattu kuormatraktori ja maastoon varusteltu metsämönkijä. Norinkyläinen Pauli Viitala oli kuormatraktorin luona.

– Tällainen tapahtuma on aina hyvä. Eivät kaikki aina tiedä puunmyynnin käytäntöjä. Jos haluaa myydä puuta, niin tuolta saa nyt kaikki tiedot ja esitteet mukaan.

Viitalalla on vajaat kymmenen hehtaaria metsää Norissa.

– Kun maailma on tällä mallilla, niin en tiedä, pitäisikö sitä laittaa jossakin vaiheessa kumoon. Polttopuun hintahan on nykyään melkoinen, vaikkeivät nuo isot yhtiöt siitä välttämättä niin paljon maksa.

Viitalan mielestä metsänhakkuu on metsänomistajalle hyvä vaihtoehto, vaikka ihan mitä tahansa puuta metsäyhtiöt eivät ostakaan.

– Eivät ne aina ota kaikkia vaan valitsevat, mitä puita ottavat. Kuusi ja mänty vaihtelevat. Kyllä puun myytyä silti saa.

Viitala harmittelee sitä, että hyvää kaadettua puuta jää nykyään metsään pinoihin.

– Eivät ne mitään muutamaa pientä mottia lähde sieltä hakemaan, eihän se ole järkevääkään. Jos ne menevät ohitse muissa asioissa, ne samalla ottavat pienet pinot mukaansa.