A-
A+
Hoivakoti Tuulenpesän harjoituksia on ollut kahdesti viikossa, ja näytelmäpaperit saatiin käteen syyskuun alussa. Jotta nopeasti ollaan toimittu.
Kati Ulukavak
Saila Reiniö
TEUVA Katto! ry:n komediallinen teatteriesitys Hoivakoti Tuulenpesä käsittelee ajankohtaisia asioita tuottavuuden vinkkelistä vanhustyön kentällä. Tuulenpesässä hoitajien työpaitojen selkämys lupaa hyväntuulista hoivaa, mutta henkilökunta uupuu säästösyistä johtuvan hoitajapulan vuoksi. Raha puhuu myös silloin, kun jumppari on erotettu työstään, ja sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiin vedoten velli on niin laihaa, jotta vanhusten vatsa ei täyty.
Vanhustenhoidon huolta aiheuttavasta, todellisesta teemasta huolimatta esitys on iloitteleva kavalkadi nuoruuden nostalgiasta elämän hetkellisiin muistumiin elämän varrelta, kuten myös vanhuuden muistamattomuuksiin.
Hoitokotien tematiikka huumorihengessä on kytenyt esityksen käsikirjoittajien, Satu Kriikkulan ja Raija Ketolan mielissä jo tovin. Vaikka käsikirjoitus onkin Kriikkulan ensimmäinen, on kumpainenkin tuttu näky estradeilla jo vuosien ajalta. Myös näytelmän ohjaaja, Kati Ulukavak, nähdään hänkin lavalla.
– Meitä on aika iso joukko, 15 henkilöä lavalla ja muutama taustatöissä. Rooleja on parisenkymmentä, Ulukavak kertoo.
– Kaikki esiintyjät ovat olleet lavarooleissa aiemminkin, ja valo- ja ääniteknikkona toimiva Eetu Mäntylä on vastannut toimestaan yhdistyksessä viisi vuotta. Lavaroolien lisäksi esityksessä nähdään myös kaksi videota, jotka ovat Soile Mikkilän ja Anu Koiviston tuotoksia, Ulukavak lisää.
Toinen videoista on kuvattu paikallisessa pubissa, jonne hoitokodin asukit karkaavat. Toisen, mustavalkovideon, teossa on käytetty onnistuneesti tekoälyä.
Videot toimivat hienosti lavatyön lisänä laajentaen katsojan kokemusta niin teatteritilan ulkopuolelle kuin hoivakodissa asuvan Erkin nuoruusmuistoihin. Seesteistä mustavalkovideota säestää Erkin roolissa nähdyn Marko Koiviston laulu kauniista kaipuusta. Tämä kohtaus kuin hengähtää ja antaa luvan pysähtyä, ehkä jopa omiin muistoihin, muuten nopeahkotempoisesti etenevässä esityksessä.
Tunnin mittainen esitys soljuu sujuvasti runsaan aiheiston läpi. Kohtaukset sisältävät hoitokodin lakkautusuhan lisäksi muun muassa metsästys- ja friiuumuistoja, kenkien, puhelinten ja hampaiden hukkaamista, sekä puhetta pillereiden tarpeellisuudesta, määrästä ja laadusta.
Omaisten vierailun yhteydessä Satu Kriikkulan rooli Kerttuna nostaa esiin koomiset väärinkäsitykset, kun kuulo on huono ja keskittyminen suunnattu vain televisioruutuun. Parhaimmillaan ei Kertulla ole enää myöskään kuullun ymmärtäminen eikä muisti.
Yöhoitajan tarinointi yön tapahtumista nostaa tarjottimelle väsymyksen, joka ei hellitä päivälläkään, kun hoitajapula passittaa tämän takaisin työmaalle vain muutaman tunnin tirsojen jälkeen.
Tuulimyllyasentaja Marcos, jota esittää Jaakko Mikkilä, päätyy kuin vahingossa hoivakodin taianomaiseen piiriin, ja vaikuttaa merkittävästi koko hoitolaitoksen tulevaisuuteen.
Vispilänkauppaa ei ole sitäkään unohdettu tarinasta. Mutta ketkä ottavat hatkat ja mistä? Sen voit käydä selvittämässä, ellet jo ole nähnyt hyvän mielen esitystä.
– Hoivakoti Tuulenpesän harjoituksia on ollut kahdesti viikossa, ja näytelmäpaperit saatiin käteen syyskuun alussa. Jotta nopeasti ollaan toimittu, Ulukavak kertoo.
Hersyvä esitys otti vastaan yleisönsä viime viikonloppuna ja jatkaa näytöksiään vielä tulevan viikonlopun ajan Teuvan yhtenäiskoulun auditoriossa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Hoivakoti Tuulenpesän harjoituksia on ollut kahdesti viikossa, ja näytelmäpaperit saatiin käteen syyskuun alussa. Jotta nopeasti ollaan toimittu.
Kati Ulukavak
Saila Reiniö
TEUVA Katto! ry:n komediallinen teatteriesitys Hoivakoti Tuulenpesä käsittelee ajankohtaisia asioita tuottavuuden vinkkelistä vanhustyön kentällä. Tuulenpesässä hoitajien työpaitojen selkämys lupaa hyväntuulista hoivaa, mutta henkilökunta uupuu säästösyistä johtuvan hoitajapulan vuoksi. Raha puhuu myös silloin, kun jumppari on erotettu työstään, ja sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiin vedoten velli on niin laihaa, jotta vanhusten vatsa ei täyty.
Vanhustenhoidon huolta aiheuttavasta, todellisesta teemasta huolimatta esitys on iloitteleva kavalkadi nuoruuden nostalgiasta elämän hetkellisiin muistumiin elämän varrelta, kuten myös vanhuuden muistamattomuuksiin.
Hoitokotien tematiikka huumorihengessä on kytenyt esityksen käsikirjoittajien, Satu Kriikkulan ja Raija Ketolan mielissä jo tovin. Vaikka käsikirjoitus onkin Kriikkulan ensimmäinen, on kumpainenkin tuttu näky estradeilla jo vuosien ajalta. Myös näytelmän ohjaaja, Kati Ulukavak, nähdään hänkin lavalla.
– Meitä on aika iso joukko, 15 henkilöä lavalla ja muutama taustatöissä. Rooleja on parisenkymmentä, Ulukavak kertoo.
– Kaikki esiintyjät ovat olleet lavarooleissa aiemminkin, ja valo- ja ääniteknikkona toimiva Eetu Mäntylä on vastannut toimestaan yhdistyksessä viisi vuotta. Lavaroolien lisäksi esityksessä nähdään myös kaksi videota, jotka ovat Soile Mikkilän ja Anu Koiviston tuotoksia, Ulukavak lisää.
Toinen videoista on kuvattu paikallisessa pubissa, jonne hoitokodin asukit karkaavat. Toisen, mustavalkovideon, teossa on käytetty onnistuneesti tekoälyä.
Videot toimivat hienosti lavatyön lisänä laajentaen katsojan kokemusta niin teatteritilan ulkopuolelle kuin hoivakodissa asuvan Erkin nuoruusmuistoihin. Seesteistä mustavalkovideota säestää Erkin roolissa nähdyn Marko Koiviston laulu kauniista kaipuusta. Tämä kohtaus kuin hengähtää ja antaa luvan pysähtyä, ehkä jopa omiin muistoihin, muuten nopeahkotempoisesti etenevässä esityksessä.
Tunnin mittainen esitys soljuu sujuvasti runsaan aiheiston läpi. Kohtaukset sisältävät hoitokodin lakkautusuhan lisäksi muun muassa metsästys- ja friiuumuistoja, kenkien, puhelinten ja hampaiden hukkaamista, sekä puhetta pillereiden tarpeellisuudesta, määrästä ja laadusta.
Omaisten vierailun yhteydessä Satu Kriikkulan rooli Kerttuna nostaa esiin koomiset väärinkäsitykset, kun kuulo on huono ja keskittyminen suunnattu vain televisioruutuun. Parhaimmillaan ei Kertulla ole enää myöskään kuullun ymmärtäminen eikä muisti.
Yöhoitajan tarinointi yön tapahtumista nostaa tarjottimelle väsymyksen, joka ei hellitä päivälläkään, kun hoitajapula passittaa tämän takaisin työmaalle vain muutaman tunnin tirsojen jälkeen.
Tuulimyllyasentaja Marcos, jota esittää Jaakko Mikkilä, päätyy kuin vahingossa hoivakodin taianomaiseen piiriin, ja vaikuttaa merkittävästi koko hoitolaitoksen tulevaisuuteen.
Vispilänkauppaa ei ole sitäkään unohdettu tarinasta. Mutta ketkä ottavat hatkat ja mistä? Sen voit käydä selvittämässä, ellet jo ole nähnyt hyvän mielen esitystä.
– Hoivakoti Tuulenpesän harjoituksia on ollut kahdesti viikossa, ja näytelmäpaperit saatiin käteen syyskuun alussa. Jotta nopeasti ollaan toimittu, Ulukavak kertoo.
Hersyvä esitys otti vastaan yleisönsä viime viikonloppuna ja jatkaa näytöksiään vielä tulevan viikonlopun ajan Teuvan yhtenäiskoulun auditoriossa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Hoivakoti Tuulenpesän harjoituksia on ollut kahdesti viikossa, ja näytelmäpaperit saatiin käteen syyskuun alussa. Jotta nopeasti ollaan toimittu.
Kati Ulukavak
Saila Reiniö
TEUVA Katto! ry:n komediallinen teatteriesitys Hoivakoti Tuulenpesä käsittelee ajankohtaisia asioita tuottavuuden vinkkelistä vanhustyön kentällä. Tuulenpesässä hoitajien työpaitojen selkämys lupaa hyväntuulista hoivaa, mutta henkilökunta uupuu säästösyistä johtuvan hoitajapulan vuoksi. Raha puhuu myös silloin, kun jumppari on erotettu työstään, ja sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskiin vedoten velli on niin laihaa, jotta vanhusten vatsa ei täyty.
Vanhustenhoidon huolta aiheuttavasta, todellisesta teemasta huolimatta esitys on iloitteleva kavalkadi nuoruuden nostalgiasta elämän hetkellisiin muistumiin elämän varrelta, kuten myös vanhuuden muistamattomuuksiin.
Hoitokotien tematiikka huumorihengessä on kytenyt esityksen käsikirjoittajien, Satu Kriikkulan ja Raija Ketolan mielissä jo tovin. Vaikka käsikirjoitus onkin Kriikkulan ensimmäinen, on kumpainenkin tuttu näky estradeilla jo vuosien ajalta. Myös näytelmän ohjaaja, Kati Ulukavak, nähdään hänkin lavalla.
– Meitä on aika iso joukko, 15 henkilöä lavalla ja muutama taustatöissä. Rooleja on parisenkymmentä, Ulukavak kertoo.
– Kaikki esiintyjät ovat olleet lavarooleissa aiemminkin, ja valo- ja ääniteknikkona toimiva Eetu Mäntylä on vastannut toimestaan yhdistyksessä viisi vuotta. Lavaroolien lisäksi esityksessä nähdään myös kaksi videota, jotka ovat Soile Mikkilän ja Anu Koiviston tuotoksia, Ulukavak lisää.
Toinen videoista on kuvattu paikallisessa pubissa, jonne hoitokodin asukit karkaavat. Toisen, mustavalkovideon, teossa on käytetty onnistuneesti tekoälyä.
Videot toimivat hienosti lavatyön lisänä laajentaen katsojan kokemusta niin teatteritilan ulkopuolelle kuin hoivakodissa asuvan Erkin nuoruusmuistoihin. Seesteistä mustavalkovideota säestää Erkin roolissa nähdyn Marko Koiviston laulu kauniista kaipuusta. Tämä kohtaus kuin hengähtää ja antaa luvan pysähtyä, ehkä jopa omiin muistoihin, muuten nopeahkotempoisesti etenevässä esityksessä.
Tunnin mittainen esitys soljuu sujuvasti runsaan aiheiston läpi. Kohtaukset sisältävät hoitokodin lakkautusuhan lisäksi muun muassa metsästys- ja friiuumuistoja, kenkien, puhelinten ja hampaiden hukkaamista, sekä puhetta pillereiden tarpeellisuudesta, määrästä ja laadusta.
Omaisten vierailun yhteydessä Satu Kriikkulan rooli Kerttuna nostaa esiin koomiset väärinkäsitykset, kun kuulo on huono ja keskittyminen suunnattu vain televisioruutuun. Parhaimmillaan ei Kertulla ole enää myöskään kuullun ymmärtäminen eikä muisti.
Yöhoitajan tarinointi yön tapahtumista nostaa tarjottimelle väsymyksen, joka ei hellitä päivälläkään, kun hoitajapula passittaa tämän takaisin työmaalle vain muutaman tunnin tirsojen jälkeen.
Tuulimyllyasentaja Marcos, jota esittää Jaakko Mikkilä, päätyy kuin vahingossa hoivakodin taianomaiseen piiriin, ja vaikuttaa merkittävästi koko hoitolaitoksen tulevaisuuteen.
Vispilänkauppaa ei ole sitäkään unohdettu tarinasta. Mutta ketkä ottavat hatkat ja mistä? Sen voit käydä selvittämässä, ellet jo ole nähnyt hyvän mielen esitystä.
– Hoivakoti Tuulenpesän harjoituksia on ollut kahdesti viikossa, ja näytelmäpaperit saatiin käteen syyskuun alussa. Jotta nopeasti ollaan toimittu, Ulukavak kertoo.
Hersyvä esitys otti vastaan yleisönsä viime viikonloppuna ja jatkaa näytöksiään vielä tulevan viikonlopun ajan Teuvan yhtenäiskoulun auditoriossa.
Ajankohtaista
luetuimmat
uusimmat
Mielipide