Prinsessa ja metsästäjä

Henry Aho

RIIPPI 14-vuotias Eveliina Laitala on nuoresta iästään huolimatta kokenut metsästäjä.

– Ensimmäistä kertaa Eve taisi olla isänsä mukana hirvimetsällä ollessaan kaksivuotias, äiti Marissa Laitala muistelee.

Isä Jari Laitala on innokas metsämies ja se on siirtynyt myös jälkipolvelle. Myös Eveliinan yhdeksänvuotias pikkuveli Elmeri metsästää, mutta hän on erikoistunut enemmän jäniksen metsästykseen.

Eveliina alkoi harrastaa tosissaan hirvenmetsästystä viisi vuotta sitten, kun pääsi isänsä kanssa passiin. Tänä vuonna Eve on virallisesti mukana porukassa, kun sai metsästyskortin. Aseena hänellä on isän ase, jota Eve voi käyttää isän läsnä ollessa.

– Metsästyksessä on parasta ihan kaikki. Metsästäjät ovat tiivis yhteisö ja kaikkein hienointa on se, kun pääsee isän kanssa luontoon, Eveliina tietää.

– Pienempänä kaikkein parasta Even mielestä oli se, kun pääsi isän kanssa nuotiolle paistamaan makkaraa Marissa lisää.

Metsästys on perinteisesti mielletty poikien ja miesten harrastukseksi, mutta eihän se niin ole.

– Metsästys sopii naisille aivan yhtä hyvin kuin miehillekin. Totta kai metsästys vaatii tietyn luonteen, mutta niin se vaatii sitä myös miehiltä. Itse olen tällä hetkellä Metsästysseura Ajon hirviporukan ainoa nainen, Eveliina kertoo.

Eveliinasta löytyy myös se perinteisemmäksi mielletty puoli.

– Kyllä minä pienenä leikin barbeilla prinsessaleikkejä, Eve nauraa.

Joku saattaa myös mieltää metsästyksen raa’aksi harrastukseksi.

– Riista on puhdasta ja eettistä lihaa. Samalla kun metsästetään, säädellään myös kannan kokoa ja sitä kautta estetään esimerkiksi hirvikolareita, Eveliina tietää.

Isän ja muun metsästysporukan lisäksi Evellä on apuna myös nelijalkainen ystävä, kolmivuotias jämptlanninpystykorva Wirma.

– Wirmasta tuli juuri vähän aikaa sitten valio, Eveliina kehuu.

Siihen vaaditaan tiettyjä koiranäyttelytuloksia sekä tarpeeksi hyvät pisteet viidestä haukkukokeesta.

Joku saattaa kulkea hirvimetsällä vuosikausia ilman saalista. Eveliina kaatoi ensimmäisen hirvensä heti ensimmäisenä virallisena kautenaan.

– Ensimmäistä kertaa ammuin hirvikiväärillä joskus pari vuotta sitten. Vähän pelotti, että miten kovaa se potkaisee. Potku ei sitten kuitenkaan ollut kovin kova, mutta ääni oli. Ensimmäisen kerran sain sillä riistaa aiemmin tänä vuonna, kun ammuin Ahtaannevan pellolta peuran. Nyt sitten tiistaina 20. lokakuuta kaadoin noin satakiloisen hirvenvasan Hirsimäen pellolta, Eve valottaa.

Isän kivääri, jota Eveliina käyttää, on Sako 75 cal.308. Hirven ampuminen ei ollut mikään helppo juttu.

– Minua jännitti tosi paljon ja minusta tuntui, että tärisin niin paljon, etten pystyisi ampumaan. Lisäksi oli hämärää, joten piti olla hyvin tarkka, ettei vain tule haavakkoa. Käytin sitten punapistetähtäintä ja laukaus onnistui. Oli hyvä, että isäkin oli siinä vieressä, Eveliina muistelee.

Näin Eveliinasta tuli nuorin Ajon hirviporukassa hirven ampunut metsästäjä. Eveliina pääsee keväällä ripille ja nyt ovat juhlan lihat siis jo hankittuna. Myös rippilahja on ajatuksissa.

– Haluaisin oman hirvikiväärin. Isän ase on vähän liian raskas. Kiväärin väri voisi olla vaikka pinkki, Eve tietää.