A-
A+
Anu Rinne
TEUVA Tiistaina 3.11.2026 pidetyn tilaisuuden tarkoituksena oli herätellä muistoja ja tallentaa niitä. Paikalle oli saapunut Seinäjoen museolta hankeväkeä sekä muun muassa Lehtiharjun entisiä työntekijöitä.
Tilaisuuden avasi Teuvan Kalevalaiset ry:n puheenjohtaja Hilkka Udd kertoen Annin Krannista sekä yhdistyksen 2020 saamasta perinnöstä Anni Esteri Ketosen jälkeen. Puheenvuoronsa lopuksi hän kiitti, että tiedonkerääjät valitsivat paikakseen juuri Annin Krannin.
Muistitietohankkesta olivat saapuneet Seinäjoen Sairaalamuseon museonhoitaja Marianne Viinikka, aluetyön amanuenssi Eeva Korhola sekä tiimipäällikkö ja vs intendentti Riikka Kaivola-Häyri.
Seinäjoen museotoimenjohtaja Riku Hämäläinen aloitti puheenvuorollaan.
– Seinäjoen museoihin kuuluu Peräseinäjoen Riihimuseo, Etelä-Pohjanmaan museo, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd museo sekä Sairaalamuseo. Meillä on paljon erilaisia ajatuksia ja kehittämisideoita, joista yksi on Etelä-Pohjalaisten B-mielisairaaloiden muistitietohanke.
Kaikki heidän saamansa tiedot tallennetaan museon tutkimuskokoelmaan ja niitä voidaan hyödyntää jatkossa Sairaalamuseon kehittämiseksi. Kyseessä on heidän oma tutkimushankkeensa ja syystä, että Seinäjoen museoiden vastuualueena on koko maakunta, päättivät he aloittaa kierroksensa Teuvalta, jossa B-sairaala toimi vuosina 1956–1990.
Viinikka piti alustuksen eteläpohjalaisen mielisairaanhoidon historiasta ja B-mielisairaaloista. Museolla on paljon teoriaa ja faktaa asiasta, mutta tavoitteena saada nyt lihaa luiden ympärille, eli muistitietoa ja tarinoita. Lisäksi toivotaan valokuvia ja muita lahjoituksia Sairaalamuseon kokoelmiin. Jari Peltola lahjoitti kookkaan kuvan Lehtiharjun sairaalasta, joka oli ollut osasto 2:n seinällä. Viinikka kertoi, kuinka 1840 annettiin keisarillinen asetus heikkomielisten holhouksesta, jonka arveltiin antavan suuntaviivoja sadaksi vuodeksi.
– 1889 annetun keisarillisen asetuksen mukaan kuntien piti perustaa vaivaistaloihin mielenvikaisten hoitoa varten hoitopaikkoja, eli houruinkoppeja. Toimintaa ei valvottu ja ahtaassa pienessä kopissa pitäminen oli sitä sen aikaista hoitoa. Potilas jopa kiinnitettiin kettingeillä nilkoista, ranteista ja kaulasta johonkin rakennuksen seinään. Siitä tulee sanonta seinähullu, Viinikka valaisee.
Hän kertoo, kuinka 1900-luvun alussa havahduttiin Etelä-Pohjanmaalla olevan väkilukuun nähden paljon mielisairautta, eli hulluutta. Yhtensä syynä pidettiin Amerikan siirtolaisuutta; kaikki nuori ja terve työkykyinen väki lähti Amerikkaan ja tänne jäivät vain kaikki sairaat ja heikkopäiset yksilöt. Ei ajateltu elinoloja ja sitä, että suurilla sukutiloilla katsottiin kuka menee kenenkin kanssa naimisiin, että saataisiin mahdollisimman paljon maata ja metsää kylkiäisinä.
Mielisairaanhoidosta on keisarillisten asetusten ohella säädetty lakeja, ensimmäisenä köyhäinhoitolaki 1922. Mielisairaslain myötä 1952 sairaalat jaettiin A- ja B-mielisairaaloihin. Ensimmäiset olivat akuuteille, vaarallisille ja kiireellisille, jälkimmäiset kroonikkopotilaille, joita ei voinut hoitaa kotona sairautensa vuoksi, eli skitsofreenikot, pitkäiaikaissairaat ja kehitysvammaiset. Potilaspaikoista oli pulaa. Ensimmäiset psyykelääkkeet ja terapia tulivat kuvaan mukaan.
Valtionavulla B-mielisairaalaverkosto alkoi rakentua. Haettiin yksinäistä ja rauhallista ympäristöä hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä. Toivottiin, että kunta lahjoittaisi tonttimaan sekä tilaa maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. 1953 Teuvan kunta kutsui naapurikuntia koolle ja sairaala-asia lähti etenemään, Lehtiharju avasi ovensa 1956, potilaspaikkoja oli 80. Pian tarvittiin enemmän tilaa ja laajennuksen myötä potilaspaikkoja saatiin 151. Suuret potilasmäärät vaativat paljon hoitajia ja 1970 luvulla oli henkilökunta- ja lääkäripulaa. Sairaala oli alkuvuosinaan omavarainen. Sen käytössä oli maatila, peltoa ja metsää. Seuraavalla vuosikymmenellä potilaspaikkoja jo vähennettiin ja alettiin siirtymään avohoitoon.
Potilaille järjestettiin työtoimintaa, kuten maalaus- ja ulkotöitä sekä maatalous- ja metsätöitä. Naisille kudontaa, pesu-, siivous- ja keittiötöitä. Lehtiharjulla oli emakoita ja porsastuotantoa. Karjanhoito päättyi 1982, kun tuotantorakennukset paloivat. 1980-luvun lopussa maatila myytiin ja rahat jaettiin kuntainliiton kesken. 1990-luvun alussa perustettiin sairaanhoitopiirit ja erikoissairaanhoitolait, kuntien tuli järjestää mielisairaanhoitoa valtionavustuksen turvin. Psykiatrinen sairaanhoito yhdistyi erikoissairaanhoitoon ja lopulta Lehtiharjun toiminta psykiatrisena B-mielisairaalana ajettiin alas muiden Etelä-Pohjanmaan B-sairaaloiden tavoin.
Kattavan historiaosuuden jälkeen virisi muistelua pöydissä, jota museoväki talletti. Muun muassa Osmo Ristiluoma kertoi kuinka hänen setänsä myi 1953 maata kunnalle. Näistä vajaa neljä hehtaaria oli Lehtiharjun maataloustoiminnassa vuokralla.
– Juuri näitä arkisen elämän tarinoita me toivomme, Viinikka huokaa.
Ja niitä he saivat aimo annoksen tältä reissulta. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Teuvan Kalevalaiset ry:n, Teuvalaisen kulttuurin tuki ry:n ja Teuva-Seuran kanssa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Anu Rinne
TEUVA Tiistaina 3.11.2026 pidetyn tilaisuuden tarkoituksena oli herätellä muistoja ja tallentaa niitä. Paikalle oli saapunut Seinäjoen museolta hankeväkeä sekä muun muassa Lehtiharjun entisiä työntekijöitä.
Tilaisuuden avasi Teuvan Kalevalaiset ry:n puheenjohtaja Hilkka Udd kertoen Annin Krannista sekä yhdistyksen 2020 saamasta perinnöstä Anni Esteri Ketosen jälkeen. Puheenvuoronsa lopuksi hän kiitti, että tiedonkerääjät valitsivat paikakseen juuri Annin Krannin.
Muistitietohankkesta olivat saapuneet Seinäjoen Sairaalamuseon museonhoitaja Marianne Viinikka, aluetyön amanuenssi Eeva Korhola sekä tiimipäällikkö ja vs intendentti Riikka Kaivola-Häyri.
Seinäjoen museotoimenjohtaja Riku Hämäläinen aloitti puheenvuorollaan.
– Seinäjoen museoihin kuuluu Peräseinäjoen Riihimuseo, Etelä-Pohjanmaan museo, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd museo sekä Sairaalamuseo. Meillä on paljon erilaisia ajatuksia ja kehittämisideoita, joista yksi on Etelä-Pohjalaisten B-mielisairaaloiden muistitietohanke.
Kaikki heidän saamansa tiedot tallennetaan museon tutkimuskokoelmaan ja niitä voidaan hyödyntää jatkossa Sairaalamuseon kehittämiseksi. Kyseessä on heidän oma tutkimushankkeensa ja syystä, että Seinäjoen museoiden vastuualueena on koko maakunta, päättivät he aloittaa kierroksensa Teuvalta, jossa B-sairaala toimi vuosina 1956–1990.
Viinikka piti alustuksen eteläpohjalaisen mielisairaanhoidon historiasta ja B-mielisairaaloista. Museolla on paljon teoriaa ja faktaa asiasta, mutta tavoitteena saada nyt lihaa luiden ympärille, eli muistitietoa ja tarinoita. Lisäksi toivotaan valokuvia ja muita lahjoituksia Sairaalamuseon kokoelmiin. Jari Peltola lahjoitti kookkaan kuvan Lehtiharjun sairaalasta, joka oli ollut osasto 2:n seinällä. Viinikka kertoi, kuinka 1840 annettiin keisarillinen asetus heikkomielisten holhouksesta, jonka arveltiin antavan suuntaviivoja sadaksi vuodeksi.
– 1889 annetun keisarillisen asetuksen mukaan kuntien piti perustaa vaivaistaloihin mielenvikaisten hoitoa varten hoitopaikkoja, eli houruinkoppeja. Toimintaa ei valvottu ja ahtaassa pienessä kopissa pitäminen oli sitä sen aikaista hoitoa. Potilas jopa kiinnitettiin kettingeillä nilkoista, ranteista ja kaulasta johonkin rakennuksen seinään. Siitä tulee sanonta seinähullu, Viinikka valaisee.
Hän kertoo, kuinka 1900-luvun alussa havahduttiin Etelä-Pohjanmaalla olevan väkilukuun nähden paljon mielisairautta, eli hulluutta. Yhtensä syynä pidettiin Amerikan siirtolaisuutta; kaikki nuori ja terve työkykyinen väki lähti Amerikkaan ja tänne jäivät vain kaikki sairaat ja heikkopäiset yksilöt. Ei ajateltu elinoloja ja sitä, että suurilla sukutiloilla katsottiin kuka menee kenenkin kanssa naimisiin, että saataisiin mahdollisimman paljon maata ja metsää kylkiäisinä.
Mielisairaanhoidosta on keisarillisten asetusten ohella säädetty lakeja, ensimmäisenä köyhäinhoitolaki 1922. Mielisairaslain myötä 1952 sairaalat jaettiin A- ja B-mielisairaaloihin. Ensimmäiset olivat akuuteille, vaarallisille ja kiireellisille, jälkimmäiset kroonikkopotilaille, joita ei voinut hoitaa kotona sairautensa vuoksi, eli skitsofreenikot, pitkäiaikaissairaat ja kehitysvammaiset. Potilaspaikoista oli pulaa. Ensimmäiset psyykelääkkeet ja terapia tulivat kuvaan mukaan.
Valtionavulla B-mielisairaalaverkosto alkoi rakentua. Haettiin yksinäistä ja rauhallista ympäristöä hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä. Toivottiin, että kunta lahjoittaisi tonttimaan sekä tilaa maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. 1953 Teuvan kunta kutsui naapurikuntia koolle ja sairaala-asia lähti etenemään, Lehtiharju avasi ovensa 1956, potilaspaikkoja oli 80. Pian tarvittiin enemmän tilaa ja laajennuksen myötä potilaspaikkoja saatiin 151. Suuret potilasmäärät vaativat paljon hoitajia ja 1970 luvulla oli henkilökunta- ja lääkäripulaa. Sairaala oli alkuvuosinaan omavarainen. Sen käytössä oli maatila, peltoa ja metsää. Seuraavalla vuosikymmenellä potilaspaikkoja jo vähennettiin ja alettiin siirtymään avohoitoon.
Potilaille järjestettiin työtoimintaa, kuten maalaus- ja ulkotöitä sekä maatalous- ja metsätöitä. Naisille kudontaa, pesu-, siivous- ja keittiötöitä. Lehtiharjulla oli emakoita ja porsastuotantoa. Karjanhoito päättyi 1982, kun tuotantorakennukset paloivat. 1980-luvun lopussa maatila myytiin ja rahat jaettiin kuntainliiton kesken. 1990-luvun alussa perustettiin sairaanhoitopiirit ja erikoissairaanhoitolait, kuntien tuli järjestää mielisairaanhoitoa valtionavustuksen turvin. Psykiatrinen sairaanhoito yhdistyi erikoissairaanhoitoon ja lopulta Lehtiharjun toiminta psykiatrisena B-mielisairaalana ajettiin alas muiden Etelä-Pohjanmaan B-sairaaloiden tavoin.
Kattavan historiaosuuden jälkeen virisi muistelua pöydissä, jota museoväki talletti. Muun muassa Osmo Ristiluoma kertoi kuinka hänen setänsä myi 1953 maata kunnalle. Näistä vajaa neljä hehtaaria oli Lehtiharjun maataloustoiminnassa vuokralla.
– Juuri näitä arkisen elämän tarinoita me toivomme, Viinikka huokaa.
Ja niitä he saivat aimo annoksen tältä reissulta. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Teuvan Kalevalaiset ry:n, Teuvalaisen kulttuurin tuki ry:n ja Teuva-Seuran kanssa.
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Anu Rinne
TEUVA Tiistaina 3.11.2026 pidetyn tilaisuuden tarkoituksena oli herätellä muistoja ja tallentaa niitä. Paikalle oli saapunut Seinäjoen museolta hankeväkeä sekä muun muassa Lehtiharjun entisiä työntekijöitä.
Tilaisuuden avasi Teuvan Kalevalaiset ry:n puheenjohtaja Hilkka Udd kertoen Annin Krannista sekä yhdistyksen 2020 saamasta perinnöstä Anni Esteri Ketosen jälkeen. Puheenvuoronsa lopuksi hän kiitti, että tiedonkerääjät valitsivat paikakseen juuri Annin Krannin.
Muistitietohankkesta olivat saapuneet Seinäjoen Sairaalamuseon museonhoitaja Marianne Viinikka, aluetyön amanuenssi Eeva Korhola sekä tiimipäällikkö ja vs intendentti Riikka Kaivola-Häyri.
Seinäjoen museotoimenjohtaja Riku Hämäläinen aloitti puheenvuorollaan.
– Seinäjoen museoihin kuuluu Peräseinäjoen Riihimuseo, Etelä-Pohjanmaan museo, Suojeluskunta- ja Lotta Svärd museo sekä Sairaalamuseo. Meillä on paljon erilaisia ajatuksia ja kehittämisideoita, joista yksi on Etelä-Pohjalaisten B-mielisairaaloiden muistitietohanke.
Kaikki heidän saamansa tiedot tallennetaan museon tutkimuskokoelmaan ja niitä voidaan hyödyntää jatkossa Sairaalamuseon kehittämiseksi. Kyseessä on heidän oma tutkimushankkeensa ja syystä, että Seinäjoen museoiden vastuualueena on koko maakunta, päättivät he aloittaa kierroksensa Teuvalta, jossa B-sairaala toimi vuosina 1956–1990.
Viinikka piti alustuksen eteläpohjalaisen mielisairaanhoidon historiasta ja B-mielisairaaloista. Museolla on paljon teoriaa ja faktaa asiasta, mutta tavoitteena saada nyt lihaa luiden ympärille, eli muistitietoa ja tarinoita. Lisäksi toivotaan valokuvia ja muita lahjoituksia Sairaalamuseon kokoelmiin. Jari Peltola lahjoitti kookkaan kuvan Lehtiharjun sairaalasta, joka oli ollut osasto 2:n seinällä. Viinikka kertoi, kuinka 1840 annettiin keisarillinen asetus heikkomielisten holhouksesta, jonka arveltiin antavan suuntaviivoja sadaksi vuodeksi.
– 1889 annetun keisarillisen asetuksen mukaan kuntien piti perustaa vaivaistaloihin mielenvikaisten hoitoa varten hoitopaikkoja, eli houruinkoppeja. Toimintaa ei valvottu ja ahtaassa pienessä kopissa pitäminen oli sitä sen aikaista hoitoa. Potilas jopa kiinnitettiin kettingeillä nilkoista, ranteista ja kaulasta johonkin rakennuksen seinään. Siitä tulee sanonta seinähullu, Viinikka valaisee.
Hän kertoo, kuinka 1900-luvun alussa havahduttiin Etelä-Pohjanmaalla olevan väkilukuun nähden paljon mielisairautta, eli hulluutta. Yhtensä syynä pidettiin Amerikan siirtolaisuutta; kaikki nuori ja terve työkykyinen väki lähti Amerikkaan ja tänne jäivät vain kaikki sairaat ja heikkopäiset yksilöt. Ei ajateltu elinoloja ja sitä, että suurilla sukutiloilla katsottiin kuka menee kenenkin kanssa naimisiin, että saataisiin mahdollisimman paljon maata ja metsää kylkiäisinä.
Mielisairaanhoidosta on keisarillisten asetusten ohella säädetty lakeja, ensimmäisenä köyhäinhoitolaki 1922. Mielisairaslain myötä 1952 sairaalat jaettiin A- ja B-mielisairaaloihin. Ensimmäiset olivat akuuteille, vaarallisille ja kiireellisille, jälkimmäiset kroonikkopotilaille, joita ei voinut hoitaa kotona sairautensa vuoksi, eli skitsofreenikot, pitkäiaikaissairaat ja kehitysvammaiset. Potilaspaikoista oli pulaa. Ensimmäiset psyykelääkkeet ja terapia tulivat kuvaan mukaan.
Valtionavulla B-mielisairaalaverkosto alkoi rakentua. Haettiin yksinäistä ja rauhallista ympäristöä hyvien kulkuyhteyksien läheisyydessä. Toivottiin, että kunta lahjoittaisi tonttimaan sekä tilaa maa- ja metsätalouden harjoittamiseen. 1953 Teuvan kunta kutsui naapurikuntia koolle ja sairaala-asia lähti etenemään, Lehtiharju avasi ovensa 1956, potilaspaikkoja oli 80. Pian tarvittiin enemmän tilaa ja laajennuksen myötä potilaspaikkoja saatiin 151. Suuret potilasmäärät vaativat paljon hoitajia ja 1970 luvulla oli henkilökunta- ja lääkäripulaa. Sairaala oli alkuvuosinaan omavarainen. Sen käytössä oli maatila, peltoa ja metsää. Seuraavalla vuosikymmenellä potilaspaikkoja jo vähennettiin ja alettiin siirtymään avohoitoon.
Potilaille järjestettiin työtoimintaa, kuten maalaus- ja ulkotöitä sekä maatalous- ja metsätöitä. Naisille kudontaa, pesu-, siivous- ja keittiötöitä. Lehtiharjulla oli emakoita ja porsastuotantoa. Karjanhoito päättyi 1982, kun tuotantorakennukset paloivat. 1980-luvun lopussa maatila myytiin ja rahat jaettiin kuntainliiton kesken. 1990-luvun alussa perustettiin sairaanhoitopiirit ja erikoissairaanhoitolait, kuntien tuli järjestää mielisairaanhoitoa valtionavustuksen turvin. Psykiatrinen sairaanhoito yhdistyi erikoissairaanhoitoon ja lopulta Lehtiharjun toiminta psykiatrisena B-mielisairaalana ajettiin alas muiden Etelä-Pohjanmaan B-sairaaloiden tavoin.
Kattavan historiaosuuden jälkeen virisi muistelua pöydissä, jota museoväki talletti. Muun muassa Osmo Ristiluoma kertoi kuinka hänen setänsä myi 1953 maata kunnalle. Näistä vajaa neljä hehtaaria oli Lehtiharjun maataloustoiminnassa vuokralla.
– Juuri näitä arkisen elämän tarinoita me toivomme, Viinikka huokaa.
Ja niitä he saivat aimo annoksen tältä reissulta. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Teuvan Kalevalaiset ry:n, Teuvalaisen kulttuurin tuki ry:n ja Teuva-Seuran kanssa.
Ajankohtaista
luetuimmat
uusimmat
Mielipide