A-
A+
Henry Aho
PERÄLÄ Hiivaränni on vuonna 1996 perustettu teuvalainen yhtye, jota on mahdotonta yrittää mahduttaa mihinkään lokeroon. Kulttimainetta nauttivat bändi kertoo omien sanojensa mukaan olevan joko punk-rokkia tai vaihtoehtoisesti rock-punkkia.
– Kyllä aina ennen keikkaa vähän jännittää, vaikka keikkoja onkin tehtynä tämän ja muiden kokoonpanojen kanssa jotain 70–100, Hiivarännin laulaja Mikko Seppälä tuumaa ennen ensimmäisen setin alkua.
Hiivaränni on bändi, joka keikkailee aina silloin tällöin.
– Treenit sujuivat oikein hyvin. Vähän piti muistella, että miten ne vanhemmat biisit oikein menevätkään, Seppälä nauraa.
Hiivaränni aloitti illan vähän seitsemän jälkeen vetämällä kymmenen kappaleen setin joka koostui yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta.
– Meillä on kaksi settiä. Eka soitetaan näitä vanhempia ja sitten toisessa uudempia, vaikka ei nekään uusia ole.
Hiivarännin tuotannosta olisi voinut kasata kokoon vielä vaikka muutaman setin lisää.
– Vähän tuossa vitsailtiin, että 40-vuotisbileissä voisi soittaa sitten ne biisit, jotka tänään jää soittamatta.
Hiivaränni oli kutsunut myös muita teuvalaisia bändejä soittamaan juhliinsa ja niitä myös saatiin kaksin kappalein. Hiivarännin jälkeen lavalle nousi Corrozion sekä The Passengers. Molemmat bändit ovat cover-bändejä, eli soittavat muiden bändien tuotantoa rockin suurista klassikoista Elviksen kautta Eppu Normaaliin. Lisäksi Anne ja Mikko Ylihärsilä esittivät komean dueton Queenin Show must go on -kappaleesta.
Musiikkiesitysten välissä suoritettiin myös kirjanjulkistus, kun lavalle nousi Anu Salmela, joka on kirjoittanut Hiivarännistä ”historiikin”.
– Kun minua kysyttiin tähän hommaan, en kovin kauaa tuumannut, ennen kuin jo lupasin, Salmela nauraa.
Kyseessä on todellakin keräilyharvinaisuus, sillä teosta painettiin vain kymmenen kappaletta, mikä on toki viisi enemmän mitä Hiivaränni myi aikoinaan esikoislevyään.
– Kirja tuli painosta hyvissä ajoin, jo maanantaina, eli ei tullut edes kiire.
Bändin jäsenet saivat luonnollisesti omat kappaleensa, joten kirjoja ei kovin montaa myyntiin jäänyt.
– Jos on kysyntää, niin painetaan lisää. Eli kaikki halukkaat voivat olla minuun yhteydessä, Salmela neuvoo.
Salmelan yhteystiedot saa esimerkiksi Tejukan toimituksesta.
Vuosien saatossa Hiivarännissä on ollut myös miehistönvaihdoksia. Yksi pitkäaikainen jäsen teki Kemulassa paluun, kun Niko Huhtala nähtiin jälleen kitarassa.
– Liityin porukkaan vuoden 2001 syksyllä. Oltiin Kivelän kanssa kavereita ja kysyin, että jos pääsisi treeneihin mukaan. Siitä se lähti.
Viimevuosina Huhtala on kunnostautunut Kartaani-yhtyeen kitaristina ja laulajana.
– Hiivarännissä soittaminen on sellaista vapaampaa toimintaa. Tässä huumori, spektaakkelimaisuus ja viihdyttäminen ovat tärkeämpää. Kartaanissa sitten taas soitetaan vähän enemmän tosissaan, Huhtala tuumaa.
Huhtala oli poissa riveistä muutaman vuoden ajan, mutta kappaleet säilyivät selkärangassa.
– Ne eivät unohtuneet. Tuntuu aivan ettei olisi pois ollutkaan.
Yleisöä Kemulaan saapui oikein mukavasti ja ilta sujui kaikin puolin hyvin.
– On se innostavaa taas soittaa pitkästä aikaa, Seppälä kertoo.
Moni yleisöstä oli Hiivarännin pitkäaikaisia faneja, jotka osasivat kappaleet ulkoa. Uudemman kuulijakunnan on taas hiukan hankala päästä tutustumaan etenkään bändin varhaiseen tuotantoon.
– Ei niitä biisejä voi kuunnella oikein mistään. Youtubessa voi jotain ”uudempia vanhoja” biisejä olla. Voi olla, että tässä jossain kohtaa tulee vähän uuttakin matskua ja se kyllä sitten laitetaan ainakin Youtubeen. Minulla on kotona kyllä vanhojakin biisejä digitaalisessa muodossa, että periaatteessa niitäkin voisi joskus johonkin laittaa, Seppälä tuumaa.
30-vuotisjuhlat olivat tekijöidensä näköiset bileet.
– Väkeä oli sopivasti. Itse en ikinä laske tuollaisia, mutta eilen kun siivottiin, niin joku tuumasi, että ehkä noin 150 henkeä oli paikalla. Yleisö oli myös hyvin mukana ja ihmiset käyttäytyi aika fiksusti. Yksi pystypaini vissiin oli ollut aamuyön tunteina. Soitto soi niin kuin pitikin, eli Hiivarännimäisesti. Kaikki ei tarvitse mennä täydellisesti, kunhan on tunnetta. Muut bändit toivat mukavasti lisäohjelmaa ja kirja kruunasi homman. Koko illan oli sellainen mukava get together -meininki. Itselle ainakin oli paljon sellaisia tuttuja paikalla, joita ei usein näe, Seppälä summaa.
KIRJALLISUUS Otsikon nimeä kantava juuri ilmestynyt Anu Salmelan kirjoittama Hiivarännin historiikki kertoo alaotsikon mukaan ”huippukuntoisista eläimistä ja poikaan välisestä ystävyydestä”. Vähän yli 50-sivuinen tiivis pakkaus on kertomus Teuvan ehkä legendaarisemman yhtyeen synnystä ja sen 30-vuotisesta matkastaan tähän päivään.
Salmelan mukaan lähtölaukaus kirjan kirjoittamiseen tuli hänen ystävältään, joka sattuu myös olemaan Hiivarännin perustajajäsenen äiti. Kirjassa onkin käytetty tukena hänen päiväkirjamerkintöjään sekä bändin jäsenten leikekirjoja. Onkin hyvä, että sellaisia on pidetty, sillä Hiivarännin taival on ollut säännöllisen epäsäännöllistä ja ilman kirjallisia todisteita moni asia olisi varmasti unohtunut vuosien varrella.
Hiivaränni sai alkunsa vuonna 1996 Mikko Seppälän ja Juho Rintarunsalan ajatuksesta. Jo seuraavana päivänä mukaan liittyi Sami Kivelä ja vähän sen jälkeen Hannu Tammisto. Aluksi intoa oli enemmän kuin taitoa, mikä onkin pääasia. Taito tulee sitten ajan kanssa. Yhtyeen ensimmäinen levy ilmestyi heti seuraavana vuonna ja sitä myytiin kokonaista viisi kappaletta. Se kertoo jotain siitä, että aika matalalta lähdettiin liikkeelle, mutta eteenpäin mentiin koko ajan nuoruuden innolla ja ylpeällä asenteella. Juuri asenne onkin kantanut siihen, että nyt 30 vuoden taipaleen jälkeen Hiivaränni on ansaitusti vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Teuvan kovimmista soittoporukoista.
Salmela luettelee kirjassa aimo liudan Hiivarännin kappaleita ja valottaa lyhyesti niiden syntytarinoita. Päällimmäisenä nousee esiin se, että Hiivaränni uskalsi, ja uskaltaa edelleen, musiikissaan tarttua sellaisiin aiheisiin, jotka moni muu bändi olisi jättänyt väliin. Kirjan teksti on selkeää ja kauniin maalailevaa, kuten Salmelalta odottaa sopiikin. Lisäksi kirjassa on muutamia keikkamuisteleloita sekä myös valokuvia, jotka vievät mukavasti menneeseen aikaan. Jos jotain, niin itse olisin kaivannut hiukan lisää yhtyeen jäsenten haastatteluita, mutta toisaalta jotkut asiat on hyvä jättää savuverhon taa salaperäisyyden säilyttämiseksi. Jotkut Hiivarännin asiat on varmaankin hyvä jättää sinne myös hiukan toisistakin syistä.
Kirjaa lukiessa ei voi välttyä pieniltä hymähdyksiltä ja suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn, etenkin niillä lukijoilla, jotka ovat eläneet nuoruuttaan ja varhaisaikuisuuttaan Hiivarännin kulta-aikana ja heille Salmelan teos onkin pakkohankinta.
Henry Aho
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Henry Aho
PERÄLÄ Hiivaränni on vuonna 1996 perustettu teuvalainen yhtye, jota on mahdotonta yrittää mahduttaa mihinkään lokeroon. Kulttimainetta nauttivat bändi kertoo omien sanojensa mukaan olevan joko punk-rokkia tai vaihtoehtoisesti rock-punkkia.
– Kyllä aina ennen keikkaa vähän jännittää, vaikka keikkoja onkin tehtynä tämän ja muiden kokoonpanojen kanssa jotain 70–100, Hiivarännin laulaja Mikko Seppälä tuumaa ennen ensimmäisen setin alkua.
Hiivaränni on bändi, joka keikkailee aina silloin tällöin.
– Treenit sujuivat oikein hyvin. Vähän piti muistella, että miten ne vanhemmat biisit oikein menevätkään, Seppälä nauraa.
Hiivaränni aloitti illan vähän seitsemän jälkeen vetämällä kymmenen kappaleen setin joka koostui yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta.
– Meillä on kaksi settiä. Eka soitetaan näitä vanhempia ja sitten toisessa uudempia, vaikka ei nekään uusia ole.
Hiivarännin tuotannosta olisi voinut kasata kokoon vielä vaikka muutaman setin lisää.
– Vähän tuossa vitsailtiin, että 40-vuotisbileissä voisi soittaa sitten ne biisit, jotka tänään jää soittamatta.
Hiivaränni oli kutsunut myös muita teuvalaisia bändejä soittamaan juhliinsa ja niitä myös saatiin kaksin kappalein. Hiivarännin jälkeen lavalle nousi Corrozion sekä The Passengers. Molemmat bändit ovat cover-bändejä, eli soittavat muiden bändien tuotantoa rockin suurista klassikoista Elviksen kautta Eppu Normaaliin. Lisäksi Anne ja Mikko Ylihärsilä esittivät komean dueton Queenin Show must go on -kappaleesta.
Musiikkiesitysten välissä suoritettiin myös kirjanjulkistus, kun lavalle nousi Anu Salmela, joka on kirjoittanut Hiivarännistä ”historiikin”.
– Kun minua kysyttiin tähän hommaan, en kovin kauaa tuumannut, ennen kuin jo lupasin, Salmela nauraa.
Kyseessä on todellakin keräilyharvinaisuus, sillä teosta painettiin vain kymmenen kappaletta, mikä on toki viisi enemmän mitä Hiivaränni myi aikoinaan esikoislevyään.
– Kirja tuli painosta hyvissä ajoin, jo maanantaina, eli ei tullut edes kiire.
Bändin jäsenet saivat luonnollisesti omat kappaleensa, joten kirjoja ei kovin montaa myyntiin jäänyt.
– Jos on kysyntää, niin painetaan lisää. Eli kaikki halukkaat voivat olla minuun yhteydessä, Salmela neuvoo.
Salmelan yhteystiedot saa esimerkiksi Tejukan toimituksesta.
Vuosien saatossa Hiivarännissä on ollut myös miehistönvaihdoksia. Yksi pitkäaikainen jäsen teki Kemulassa paluun, kun Niko Huhtala nähtiin jälleen kitarassa.
– Liityin porukkaan vuoden 2001 syksyllä. Oltiin Kivelän kanssa kavereita ja kysyin, että jos pääsisi treeneihin mukaan. Siitä se lähti.
Viimevuosina Huhtala on kunnostautunut Kartaani-yhtyeen kitaristina ja laulajana.
– Hiivarännissä soittaminen on sellaista vapaampaa toimintaa. Tässä huumori, spektaakkelimaisuus ja viihdyttäminen ovat tärkeämpää. Kartaanissa sitten taas soitetaan vähän enemmän tosissaan, Huhtala tuumaa.
Huhtala oli poissa riveistä muutaman vuoden ajan, mutta kappaleet säilyivät selkärangassa.
– Ne eivät unohtuneet. Tuntuu aivan ettei olisi pois ollutkaan.
Yleisöä Kemulaan saapui oikein mukavasti ja ilta sujui kaikin puolin hyvin.
– On se innostavaa taas soittaa pitkästä aikaa, Seppälä kertoo.
Moni yleisöstä oli Hiivarännin pitkäaikaisia faneja, jotka osasivat kappaleet ulkoa. Uudemman kuulijakunnan on taas hiukan hankala päästä tutustumaan etenkään bändin varhaiseen tuotantoon.
– Ei niitä biisejä voi kuunnella oikein mistään. Youtubessa voi jotain ”uudempia vanhoja” biisejä olla. Voi olla, että tässä jossain kohtaa tulee vähän uuttakin matskua ja se kyllä sitten laitetaan ainakin Youtubeen. Minulla on kotona kyllä vanhojakin biisejä digitaalisessa muodossa, että periaatteessa niitäkin voisi joskus johonkin laittaa, Seppälä tuumaa.
30-vuotisjuhlat olivat tekijöidensä näköiset bileet.
– Väkeä oli sopivasti. Itse en ikinä laske tuollaisia, mutta eilen kun siivottiin, niin joku tuumasi, että ehkä noin 150 henkeä oli paikalla. Yleisö oli myös hyvin mukana ja ihmiset käyttäytyi aika fiksusti. Yksi pystypaini vissiin oli ollut aamuyön tunteina. Soitto soi niin kuin pitikin, eli Hiivarännimäisesti. Kaikki ei tarvitse mennä täydellisesti, kunhan on tunnetta. Muut bändit toivat mukavasti lisäohjelmaa ja kirja kruunasi homman. Koko illan oli sellainen mukava get together -meininki. Itselle ainakin oli paljon sellaisia tuttuja paikalla, joita ei usein näe, Seppälä summaa.
KIRJALLISUUS Otsikon nimeä kantava juuri ilmestynyt Anu Salmelan kirjoittama Hiivarännin historiikki kertoo alaotsikon mukaan ”huippukuntoisista eläimistä ja poikaan välisestä ystävyydestä”. Vähän yli 50-sivuinen tiivis pakkaus on kertomus Teuvan ehkä legendaarisemman yhtyeen synnystä ja sen 30-vuotisesta matkastaan tähän päivään.
Salmelan mukaan lähtölaukaus kirjan kirjoittamiseen tuli hänen ystävältään, joka sattuu myös olemaan Hiivarännin perustajajäsenen äiti. Kirjassa onkin käytetty tukena hänen päiväkirjamerkintöjään sekä bändin jäsenten leikekirjoja. Onkin hyvä, että sellaisia on pidetty, sillä Hiivarännin taival on ollut säännöllisen epäsäännöllistä ja ilman kirjallisia todisteita moni asia olisi varmasti unohtunut vuosien varrella.
Hiivaränni sai alkunsa vuonna 1996 Mikko Seppälän ja Juho Rintarunsalan ajatuksesta. Jo seuraavana päivänä mukaan liittyi Sami Kivelä ja vähän sen jälkeen Hannu Tammisto. Aluksi intoa oli enemmän kuin taitoa, mikä onkin pääasia. Taito tulee sitten ajan kanssa. Yhtyeen ensimmäinen levy ilmestyi heti seuraavana vuonna ja sitä myytiin kokonaista viisi kappaletta. Se kertoo jotain siitä, että aika matalalta lähdettiin liikkeelle, mutta eteenpäin mentiin koko ajan nuoruuden innolla ja ylpeällä asenteella. Juuri asenne onkin kantanut siihen, että nyt 30 vuoden taipaleen jälkeen Hiivaränni on ansaitusti vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Teuvan kovimmista soittoporukoista.
Salmela luettelee kirjassa aimo liudan Hiivarännin kappaleita ja valottaa lyhyesti niiden syntytarinoita. Päällimmäisenä nousee esiin se, että Hiivaränni uskalsi, ja uskaltaa edelleen, musiikissaan tarttua sellaisiin aiheisiin, jotka moni muu bändi olisi jättänyt väliin. Kirjan teksti on selkeää ja kauniin maalailevaa, kuten Salmelalta odottaa sopiikin. Lisäksi kirjassa on muutamia keikkamuisteleloita sekä myös valokuvia, jotka vievät mukavasti menneeseen aikaan. Jos jotain, niin itse olisin kaivannut hiukan lisää yhtyeen jäsenten haastatteluita, mutta toisaalta jotkut asiat on hyvä jättää savuverhon taa salaperäisyyden säilyttämiseksi. Jotkut Hiivarännin asiat on varmaankin hyvä jättää sinne myös hiukan toisistakin syistä.
Kirjaa lukiessa ei voi välttyä pieniltä hymähdyksiltä ja suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn, etenkin niillä lukijoilla, jotka ovat eläneet nuoruuttaan ja varhaisaikuisuuttaan Hiivarännin kulta-aikana ja heille Salmelan teos onkin pakkohankinta.
Henry Aho
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
A-
A+
Henry Aho
PERÄLÄ Hiivaränni on vuonna 1996 perustettu teuvalainen yhtye, jota on mahdotonta yrittää mahduttaa mihinkään lokeroon. Kulttimainetta nauttivat bändi kertoo omien sanojensa mukaan olevan joko punk-rokkia tai vaihtoehtoisesti rock-punkkia.
– Kyllä aina ennen keikkaa vähän jännittää, vaikka keikkoja onkin tehtynä tämän ja muiden kokoonpanojen kanssa jotain 70–100, Hiivarännin laulaja Mikko Seppälä tuumaa ennen ensimmäisen setin alkua.
Hiivaränni on bändi, joka keikkailee aina silloin tällöin.
– Treenit sujuivat oikein hyvin. Vähän piti muistella, että miten ne vanhemmat biisit oikein menevätkään, Seppälä nauraa.
Hiivaränni aloitti illan vähän seitsemän jälkeen vetämällä kymmenen kappaleen setin joka koostui yhtyeen varhaisemmasta tuotannosta.
– Meillä on kaksi settiä. Eka soitetaan näitä vanhempia ja sitten toisessa uudempia, vaikka ei nekään uusia ole.
Hiivarännin tuotannosta olisi voinut kasata kokoon vielä vaikka muutaman setin lisää.
– Vähän tuossa vitsailtiin, että 40-vuotisbileissä voisi soittaa sitten ne biisit, jotka tänään jää soittamatta.
Hiivaränni oli kutsunut myös muita teuvalaisia bändejä soittamaan juhliinsa ja niitä myös saatiin kaksin kappalein. Hiivarännin jälkeen lavalle nousi Corrozion sekä The Passengers. Molemmat bändit ovat cover-bändejä, eli soittavat muiden bändien tuotantoa rockin suurista klassikoista Elviksen kautta Eppu Normaaliin. Lisäksi Anne ja Mikko Ylihärsilä esittivät komean dueton Queenin Show must go on -kappaleesta.
Musiikkiesitysten välissä suoritettiin myös kirjanjulkistus, kun lavalle nousi Anu Salmela, joka on kirjoittanut Hiivarännistä ”historiikin”.
– Kun minua kysyttiin tähän hommaan, en kovin kauaa tuumannut, ennen kuin jo lupasin, Salmela nauraa.
Kyseessä on todellakin keräilyharvinaisuus, sillä teosta painettiin vain kymmenen kappaletta, mikä on toki viisi enemmän mitä Hiivaränni myi aikoinaan esikoislevyään.
– Kirja tuli painosta hyvissä ajoin, jo maanantaina, eli ei tullut edes kiire.
Bändin jäsenet saivat luonnollisesti omat kappaleensa, joten kirjoja ei kovin montaa myyntiin jäänyt.
– Jos on kysyntää, niin painetaan lisää. Eli kaikki halukkaat voivat olla minuun yhteydessä, Salmela neuvoo.
Salmelan yhteystiedot saa esimerkiksi Tejukan toimituksesta.
Vuosien saatossa Hiivarännissä on ollut myös miehistönvaihdoksia. Yksi pitkäaikainen jäsen teki Kemulassa paluun, kun Niko Huhtala nähtiin jälleen kitarassa.
– Liityin porukkaan vuoden 2001 syksyllä. Oltiin Kivelän kanssa kavereita ja kysyin, että jos pääsisi treeneihin mukaan. Siitä se lähti.
Viimevuosina Huhtala on kunnostautunut Kartaani-yhtyeen kitaristina ja laulajana.
– Hiivarännissä soittaminen on sellaista vapaampaa toimintaa. Tässä huumori, spektaakkelimaisuus ja viihdyttäminen ovat tärkeämpää. Kartaanissa sitten taas soitetaan vähän enemmän tosissaan, Huhtala tuumaa.
Huhtala oli poissa riveistä muutaman vuoden ajan, mutta kappaleet säilyivät selkärangassa.
– Ne eivät unohtuneet. Tuntuu aivan ettei olisi pois ollutkaan.
Yleisöä Kemulaan saapui oikein mukavasti ja ilta sujui kaikin puolin hyvin.
– On se innostavaa taas soittaa pitkästä aikaa, Seppälä kertoo.
Moni yleisöstä oli Hiivarännin pitkäaikaisia faneja, jotka osasivat kappaleet ulkoa. Uudemman kuulijakunnan on taas hiukan hankala päästä tutustumaan etenkään bändin varhaiseen tuotantoon.
– Ei niitä biisejä voi kuunnella oikein mistään. Youtubessa voi jotain ”uudempia vanhoja” biisejä olla. Voi olla, että tässä jossain kohtaa tulee vähän uuttakin matskua ja se kyllä sitten laitetaan ainakin Youtubeen. Minulla on kotona kyllä vanhojakin biisejä digitaalisessa muodossa, että periaatteessa niitäkin voisi joskus johonkin laittaa, Seppälä tuumaa.
30-vuotisjuhlat olivat tekijöidensä näköiset bileet.
– Väkeä oli sopivasti. Itse en ikinä laske tuollaisia, mutta eilen kun siivottiin, niin joku tuumasi, että ehkä noin 150 henkeä oli paikalla. Yleisö oli myös hyvin mukana ja ihmiset käyttäytyi aika fiksusti. Yksi pystypaini vissiin oli ollut aamuyön tunteina. Soitto soi niin kuin pitikin, eli Hiivarännimäisesti. Kaikki ei tarvitse mennä täydellisesti, kunhan on tunnetta. Muut bändit toivat mukavasti lisäohjelmaa ja kirja kruunasi homman. Koko illan oli sellainen mukava get together -meininki. Itselle ainakin oli paljon sellaisia tuttuja paikalla, joita ei usein näe, Seppälä summaa.
KIRJALLISUUS Otsikon nimeä kantava juuri ilmestynyt Anu Salmelan kirjoittama Hiivarännin historiikki kertoo alaotsikon mukaan ”huippukuntoisista eläimistä ja poikaan välisestä ystävyydestä”. Vähän yli 50-sivuinen tiivis pakkaus on kertomus Teuvan ehkä legendaarisemman yhtyeen synnystä ja sen 30-vuotisesta matkastaan tähän päivään.
Salmelan mukaan lähtölaukaus kirjan kirjoittamiseen tuli hänen ystävältään, joka sattuu myös olemaan Hiivarännin perustajajäsenen äiti. Kirjassa onkin käytetty tukena hänen päiväkirjamerkintöjään sekä bändin jäsenten leikekirjoja. Onkin hyvä, että sellaisia on pidetty, sillä Hiivarännin taival on ollut säännöllisen epäsäännöllistä ja ilman kirjallisia todisteita moni asia olisi varmasti unohtunut vuosien varrella.
Hiivaränni sai alkunsa vuonna 1996 Mikko Seppälän ja Juho Rintarunsalan ajatuksesta. Jo seuraavana päivänä mukaan liittyi Sami Kivelä ja vähän sen jälkeen Hannu Tammisto. Aluksi intoa oli enemmän kuin taitoa, mikä onkin pääasia. Taito tulee sitten ajan kanssa. Yhtyeen ensimmäinen levy ilmestyi heti seuraavana vuonna ja sitä myytiin kokonaista viisi kappaletta. Se kertoo jotain siitä, että aika matalalta lähdettiin liikkeelle, mutta eteenpäin mentiin koko ajan nuoruuden innolla ja ylpeällä asenteella. Juuri asenne onkin kantanut siihen, että nyt 30 vuoden taipaleen jälkeen Hiivaränni on ansaitusti vakiinnuttanut paikkansa yhtenä Teuvan kovimmista soittoporukoista.
Salmela luettelee kirjassa aimo liudan Hiivarännin kappaleita ja valottaa lyhyesti niiden syntytarinoita. Päällimmäisenä nousee esiin se, että Hiivaränni uskalsi, ja uskaltaa edelleen, musiikissaan tarttua sellaisiin aiheisiin, jotka moni muu bändi olisi jättänyt väliin. Kirjan teksti on selkeää ja kauniin maalailevaa, kuten Salmelalta odottaa sopiikin. Lisäksi kirjassa on muutamia keikkamuisteleloita sekä myös valokuvia, jotka vievät mukavasti menneeseen aikaan. Jos jotain, niin itse olisin kaivannut hiukan lisää yhtyeen jäsenten haastatteluita, mutta toisaalta jotkut asiat on hyvä jättää savuverhon taa salaperäisyyden säilyttämiseksi. Jotkut Hiivarännin asiat on varmaankin hyvä jättää sinne myös hiukan toisistakin syistä.
Kirjaa lukiessa ei voi välttyä pieniltä hymähdyksiltä ja suupielet kääntyvät väkisinkin hymyyn, etenkin niillä lukijoilla, jotka ovat eläneet nuoruuttaan ja varhaisaikuisuuttaan Hiivarännin kulta-aikana ja heille Salmelan teos onkin pakkohankinta.
Henry Aho
Ajankohtaista
luetuimmat
uusimmat
Mielipide