”Sydän löytyy Horonkylästä”

Juhani Pajunen

HORONKYLÄ Ensimmäistä kertaa pidetystä Horonkylän runokisasta tuli jännitysnäytelmä. Kisaan tuli kahdeksan runoa, joista tuomareina toimineiden muusikko Simo Rallin ja hanketyöntekijä Eija Koskelan piti valita kolme parasta ja asettaa ne paremmuusjärjestykseen.

Molemmilta tuomareilta tuli kisan johtajalle Aki Hannulalle puolen tunnin välein sähköpostit, joissa molemmissa oli valittu samat kolme runoa. Kolmossija oli sama, mutta sijat 1 ja 2 eri. Tuomarit olivat siis valinneet eri runot ykköseksi ja kakkoseksi.

Tämän takia Hannulan piti viedä kilpailun voittajan valitseminen Horonkylän nuorisoseuran hallituksen päätettäväksi. Äänestyksessä toinen runo voitti äänin 6–1.

Ja mitkä runot kisassa sitten päätyivät mitalisijoille? Kolmanneksi tuli Jouko Laurilan Horonjoen tosi tarina, joka kertoo traagisen tarinan pelastumisesta ja hukkumisesta.

– Se joki oli kaikki kaikessa minun lapsuudessani. Siinä oli uimalammet ja kaikki, Laurila muisteli runokisan palkintojenjakotilaisuudessa nuorisoseuralla.

Toiselle sijalle tuli Leena Ranta-Oppaan runo Kotimaisemassa. Ranta-opas asui Horonkylässä elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta. Runossaan hän halusi kertoa muistoistaan lapsen silmin.

– Käänsin katsetta sydämeen. Ja sitten huomasin, että siellähän ovat tallella kaikki tunnelmat. Sydän löytyy Horonkylästä.

Kisan voitti Satu Hannula runollaan Pala paratiisia. Hannula asui Horonkylässä parikymppiseksi, minkä jälkeen hän oli pois 36 vuotta. Hän palasi kylään paluumuuttajana vuonna 2020.

Kisan voittosijat menivät samaan laajennettuun perhepiiriin: Leena Ranta-opas on Jouko Laurilan tytärpuoli ja Satu Hannula Laurilan veljentytär. Satu on kisan johtajan Aki Hannulan vaimo, mutta Aki ei vaikuttanut valintapäätökseen eikä kertonut vaimolleen tämän voitosta ennen palkintojenjakotilaisuutta.

Runokisan toisen tuomarin Simo Rallin mukaan kaikissa runoissa oli läsnä kaipuu.

– Kaikki olivat hyviä runoja. Niitä lukiessa tuli fiilis, että nämä kirjoittajat eivät asu Horonkylässä, totesi Ralli kaipuuelementtiin viitaten.

Horon Nuorisoseuran järjestämä, kaikille avoin runokilpailu aiheesta Horonkylä oli käynnissä kesä-heinäkuussa. Runot lähetettiin tuomareille nimettöminä, joten tekijöiden nimi oli vain Aki Hannulan tiedossa. Tuomareiden päätös saatiin elokuun loppupuolella, mutta koska ensimmäisestä sijasta oli tullut tasapeli, nuorisoseuran hallitus ratkaisu voittajan äänestämällä.

Pala paratiisia

Sylissä kuiskivien kuusten

osa olevaista

pala pieni paratiisia.

Sieltä lähtivät, siellä ovat, sinne palaavat.

Lähteneen rinnassa kuiskii kaipuuta

näkymätön tuulen vire,

voimakas kuin syysmyrsky.

Lähteneen polkua kohti kotia ohjaten.

Jääneen ei lähteä tarvinnut

kaikki oli jo löytynyt,

kuiskivien kuusten sylistä

poluilta pienen kylän.

Palaavan kaipuu kasvoi salaa

liian suureksi vastustaa,

liian suureksi unohtaa.

Mutkitteleva polku toi kotiin.

Kotiin Horonkylään.

Satu Hannula