Kirkkoherra on oppinut arvostamaan ihmisen elämää

TEUVA 60 vuotta eilen täyttänyt Lauri Annala on palvellut mielellään Teuvan seurakuntaa kahden vuosikymmenen ajan.

– On ollut rikasta saada pohtia ja puhua armollisesta Jumalasta, joka suostuu silloinkin rakastamaan, kun me ei sitä oikeasti ansaita. Silloin, kun me vähiten rakkautta ansaitsemme, on hetki, jolloin rakkautta eniten tarvitsemme. Ihminen on siitä outo otus, että hänen rakkauden kaipuunsa täyttää vain aito rakkaus, vaikka me itse olemme huonoja osoittamaan sitä. Tämän ääressä on kuitenkin ollut palkitsevaa tarjota ihmisille lohdutusta. Lohduttaja saa lohduttaessaan myös oman palansa lohdutusta, kirkkoherra tietää.

– Minä olen jo nuoresta papista hoitanut valtavasti hautajaisia. Siinä on oppinut arvostamaan ihmisen elämää. Ihmisen elämän kauneutta, haavoittuvuutta ja herkkyyttä.

Työssään mies on myös huomannut arvojen koventumisen koko yhteiskunnassa. Hän vieroksuu vahvemman oikeutta ottaa heikommalta. Koulutuskaan ei aina lisää ihmisen moraalia tai paremmuutta.

– Suomi on maailman onnellisin kanssa, mutta kaikki suomalaiset aina hymyilevät tässä kohdassa. Meillä on niin paljon onnettomia lapsia, vanhuksia ja perheitä.”

Hyvinvointia ei Annalan mukaan voi mitata vain rahalla. Tärkeämpää on pitää toisista huolta.

– Tuli mikä tahansa lama, keneltäkään suomalaiselta ei puutu mitään, kunhan suomalainen välittää suomalaisesta. Mutta jos suomalainen vie ruuan toisen suomalaisen suusta väkisin, ei ole hyvä kellään.

– Meidän päättäjämme ovat kyllä olleet hyvätahtoisia ja hyvää tarkoittavia, kun he ovat rakentaneet tämän hienon systeemin. Mutta jotenkin se on pahasti pielessä. Kun meillä on organisaatio laitettu, niin sitten muka ollaan hoidettu se välittämisen tehtävä. Välittämistä ei kuitenkaan voi ulkoistaa. Ihmiset tarvitsevat lohdutusta, sitä että heidän olemassaolonsa on tärkeää niille ihmisille, jotka ovat siinä lähellä.

Monien elämä tuntuu oravanpyörässä olemiselta. Välillä pitäisi pysähtyä. Lepopäivät ovat ihmiselle tärkeitä. Aikoinaan orjatkin saivat nauttia lepopäivästä.

– Tämän päivän ihminen palaa loppuun, kun vapaapäiväkin on tekemättömien kotitöiden tekemistä täynnä. Olisiko lupa olla oikeasti vapaa ja levätä yksi päivä, niin että oravanpyörä pysähtyy. Mitä jos annettaisiin ihmisten olla onnellisia?

RAAMATUSSA puhutaan anteeksiantamuksesta. Annalan mukaan anteeksi antaminen ei ole vain välirauha tai sopu, vaan siinä on pohjimmiltaan kyse toisen ihmisen hyväksymisestä.

– Siinä pitäisi palauttaa suhteet normaalille tasolle, ei vain viileälle tasolle.

Ihmisen tulisikin hyväksyä itsensä ja toiset ihmiset.

– Tässä maailmassa on niin paljon sitä ajattelua, että pitää olla sitä ja tätä ja tuota, että kelpaisi. Mutta oikeasti Jumala hyväksyy jokaisen sellaisena kuin tämä on. Jos Jumalalle kelpaa, niin sitten pitäisi kelvata myös itselle.

Nykymaailmassa on paljon vastakkainasettelua ja mustavalkoista ajattelua.

– Joka asialla on myös toinen puoli. Asioilla on oikeasti myös näkökulmia. Jos jotain asiaa katsotaan jostain toisesta näkökulmasta, se voi olla pehmeämmän oloinen. Ihmiset ovat oikeassa olemisensa ääressä niin kiukkuisia. Jos siihen saisi tuotua näkökulmia, asiat saattaisivat kehittyä parempaan suuntaan.

Ihminen tapaa kuitenkin katsoa asiaa siitä suunnasta, joka on hänelle itselleen hyödyllisin. Nykyään ihmiset painottavat herkästi sitä, että heillä on oikeus johonkin.

– Entä jos olisikin oikeus luopua omista oikeuksistaan? Mikä on oikeasti oikein? Sen mittarina ei pitäisi olla vain järki vaan myös syrän. Tänä päivänä ihminen on niin kauhian viisas ja niin kauhian oikias.

ANNALA ei viettänyt kuusikymppisiään, koska hänen rakas anoppinsa naapurista nukkui pois pari viikkoa sitten.

– Suru meni kaiken ylitse. Hän on ollut tärkeä ihminen meille. Kun lapset olivat pieniä, meille oli valtava rikkaus, että mummu ja paappa olivat lähellä.

Kirkkoherralla on nyt vielä viisi vuotta eläkeikään.

– Luotan siihen, että esimies, Herra, antaa tarvittaviin asioihin voimat.

Juhani Pajunen