KOLUMNI 21.2.2024

Sukututkimus koukuttaa

Innostun helposti ja olen elämäni aikana harrastanut kaikenlaista ristipistotöistä ratsastukseen. Yksi harrastus on kuitenkin koukuttavuudessaan ihan omaa luokkaansa: sukututkimus. Kuinkahan monena yönä olen päässyt nukkumaan vasta pikkutunneilla, kun jokin sukuhaara on vihdoin selvinnyt? Harvasta asiasta saa niin paljon tyydytystä kuin siitä, kun pystyy lisäämään taas yhden lehden sukupuuhunsa - vai pitäisikö sanoa yhden juurenpalan?

Puolet näistä juuristani on suunnilleen niin syvällä Etelä-Pohjanmaan mullassa kuin mahdollista. Äitini Liisa syntyi Teuvalla yli 90 vuotta sitten ja vaikka hän on asunut 15-vuotiaasta asti pääkaupunkiseudulla, istuu teuvalaisuus hänessä vahvasti. Lapsena aina kuuli, koska äiti puhui puhelimessa sukulaistensa kanssa. Todellinen äidinkieleni on siis eteläpohjalainen murre.

Monet kiinnostuvat sukututkimuksesta vasta eläkeiässä, mutta tässä asiassa taisin olla varhaiskypsä. Aloin tehdä järjestelmällistä sukututkimusta kolmekymppisenä, kun olin palannut Suomeen kolmen Kaliforniassa kuluneen vuoden jälkeen. Kansallisarkistossa kelailin mikrofilmejä edestakaisin joka maanantai monta kuukautta. Silloin pääsin jäljittämään Karjalankannaksen Uudenkirkon sukujuuriani 1600-luvulle saakka, mutta muiden kuin luovutettujen alueiden tietoja ei vielä ollut saatavilla Helsingissä.

Niinpä DNA-testit ja netin uudet sukututkimussivustot ovat olleet minulle taivaan lahja. Kiitos Geni, MyHeritage, Ancestry, FamilyTreeDNA ja 23&me: teuvalaiset juureni ovat kasvaneet pituutta kohisten. Joitain pohjalaisia juonteita pitkin olen päässyt jopa 1400-luvulle. Viimeistään niin kaukaa me kaikki suomalaiset olemme toisillemme verisukua.

Historia ei ole pelkkiä vuosilukuja paperilla, kun miettii, miten kovaa elämä on ollut mahtavimmissakin tuvissa. Puoleen vuosituhanteen on Suomen leveysasteilla mahtunut monia katovuosia, nälänhätiä ja sotia. Iso osa syntyneistä lapsista ei elänyt edes 5-vuotiaiksi. Mutta kaikki meidän esivanhempamme olivat niitä, jotka selvisivät - jos eivät Napuen taistelusta, niin ainakin aikuisiksi. Olemme kaikki vahvaa sukua!

Sukututkimussivustot ovat tuoneet elämääni paljon uusia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa. Pelkästään tänään olen ollut yhteydessä yhteen serkkuseen 100 km päässä tällä samalla Vancouverinsaarella ja kolmeen eri amerikanserkkuun. Näin ulkosuomalaisena eniten tietysti olen ihmisiin yhteydessä verkon kautta, mutta kasvokkainkin olen tavannut uusia sukulaisiani mm. Floridassa, Närpiössä, Ontariossa, Hämeenlinnassa, Vancouverissa, Kauhajoella, Saskatchewanissa, Helsingissä ja tietysti Teuvalla.

Olen saanut auttaa monia suomalaisten juurten löytämisessä. Kerran lähetin pikkuserkulle Minnesotaan kuvan heidän tuntemattomaksi jääneen isoäitinsä synnyinkodista Teuvalla. Toiselle teuvajuuriselle amerikanserkulleni taas kerroin, ketkä presidentinvaalien yhdeksästä ehdokkaasta olivat meille Teuvan kautta sukua (Haavisto, Halla-aho, Stubb ja Urpilainen ainakin).

Tällaisena aikana monelta taholta lietsotaan eripuraa ja ristiriitoja. Sukututkimus taas auttaa näkemään yhteyksiä, ja mitä muuta yhteydet ovat, kuin yhdistäviä tekijöitä? Niitä kannattaa vaalia.

Mia Halonen

Kirjoittaja on tällä hetkellä Kanadassa asuva toimittaja, jonka veri vetää Teuvalle