Äystön nuorisoseura julisti vesisodan

Henry Aho

ÄYSTÖ Kukapa ei rakastaisi vesi-ilmapallon kumintuoksua aamuisin, kuten eräs kuuluisa lainaus hiukan muunneltuna kuuluu. Äystön urheilukentän taistelu alkoi yhden aikaan iltapäivällä, kun kauniina kesätorstaina 17. heinäkuuta rauha rikkoutui ja vesisota alkoi. Paikalla oli myös Tejukan vesisotakirjeenvaihtaja ikuistamassa historiallisen taistelun tapahtumat talteen jälkipolville.

Sodan julisti Äystön nuorisoseura. Sotaa ei julistettu millekään tietylle ryhmälle, vaan se julistettiin aivan kaikille.

– Päätimme viime viikolla, että järjestämme tällaisen tapahtuman. Pekka Pouta kun lupasi, että lämpöä riittää, kertoo Äystön nuorisoseuran sihteeri ja tapahtumaidean äiti Anne Leskinen.

Urheilukentälle oli laitettu hieno sotatantere, jossa oli suojia joiden taa vesisotilaat voivat piiloutua. Lisäksi tantereen ympärille oli laitettu vesipisteitä, joissa aseet sai ladatuksi. Myös aivan pienille lapsille oli oma tantereensa.

– Olemme varanneet sotaa varten kolme kuutiota vettä, että varmasti saadaan taistelu käytyä, Leskinen hymyilee.

Äystön nuorisoseura piti myös kioskia, josta sai ostettua virvokkeita välirauhan aikana.

Virvokkeet tulivatkin tarpeeseen, sillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpötila huiteli 30 asteen tuntumassa.

– Myös paarmat ovat liittyneet sotaan. Ovat vähän kuin sellaisia droneja, Leskinen tuumaa.

Dronintorjuntapatteristoja Äystön sotakalustosta ei löytynyt. Päinvastoin, mitä enemmän vesiammuksia oli ilmassa, sitä innokkaammiksi paarmat tulivat. Lapsia se ei kuitenkaan haitannut tippaakaan, vaan vesi lensi aseista, vesi-ilmapallot räjähtelivät ja hauskaa oli.

– Me ei olla kovin usein vesisotaa. Mä harrastan jalkapalloa, kymmenvuotias Aleksi Tamsi kertoo.

– Ja mä ratsastusta, hänen kahdeksanvuotias siskonsa Eevi lisää.

Vaikka vesisota ei olekaan heidän mielileikkejään, heiltä löytyi omat aseet. Molemmat sisarukset olivat sitä mieltä, että omista harrastuksista tuskin on hyötyä vesisodassa.

– Mä uskon, että me voitetaan vesisota, Aleksi tuumaa.

– Mä en usko, Eevi huokaisee.

Sodassa ei ole voittajia, sanotaan. Ei ainakaan Äystön vesisodassa, sillä se käytiin tyyliin kaikki vastaan kaikki. Vesisodassa ei ollut sen kummempia sääntöjä, paitsi että ampua ei saanut kuin taistelutantereella. Tästäkin tosin vähän lipsuttiin, joten Äystöllä nähtiin myös joukko räikeitä vesisotarikoksia.

– Minäkään en ole kertaakaan tätä ennen tänä kesänä ollut vesisotaa, 11-vuotias Valtteri Tamsi toteaa.

Hän oli vahvasti sitä mieltä, että aseistuksesta vesipyssy on paljon parempi kuin vesi-ilmapallot. Myös mielipide itse vesisodasta oli selvä.

– Tosi kivaa, kun tällainen järjestettiin, Valtteri tietää.

Vesisota on lähinnä lasten leikki, mutta Äystöllä moni vanhempikin intoutui taistelemaan samalla innolla kuin lapsetkin. Virkistihän viileä vesi mukavasti aikuisenkin hellepäivänä.

– Vesisota pidettiin nyt ensimmäistä kertaa. Ajatus tässä oli se, että silloin kun olin itse lapsi, kylissä järjestettiin paljon erilaisia tapahtumia ja leikkejä, joihin ihmiset osallistuivat. He kerääntyivät yhteen ja pitivät hauskaa. Nykyään sitä ei tehdä lähimainkaan niin paljoa, joten halusimme tarjota nyt sellaisen mahdollisuuden, Leskinen summaa.

Taistelun tuoksinta oli Tejukan vesisotakirjeenvaihtajalle liikaa, joten luultavasti hän saa syytteen vesisotakarkuruudesta, kun lähti takaisin toimitukseen ennen kuin sota ehti päättyä. Todelliset sankarit jäivät vielä taistelukentälle. Kuka tietää, ehkä jossain vaiheessa urheilukentän huoltorakennuksen seinään ilmestyy vesisotasankarilaattoja muistuttamaan kiivaasta heinäkuun helteessä käydystä taistelusta.