Koulukiusatun Katjan tarina

Juhani Pajunen

MYRKKY Haasterikas lapsuus ja syvät haavat jättänyt koulukiusaaminen. Näistä asioista puhui juontaja-toimittaja, pitkän linjan hevosharrastaja Katja Ståhl Myrkyn Yksityisratsastajien järjestämässä tilaisuudessa, johon osallistui ratsastamisen harrastajia ja heidän vanhempiaan.

Katja oli ainoa lapsi. Hänen äitinsä oli lentoemäntä ja isänsä näyttelijä. Vanhemmat olivat töidensä takia paljon poissa kotoa, joten Katja oli usein yksin.

– Mun molempien vanhempien ammattitauti oli alkoholismi. Silloin 70-luvulla me lapset oltiin aikuisten sivutuotteita. Vanhemmat juhli ja lapset sai valvoa myöhään ja syödä karkkia.

Katjan vanhemmat erosivat tämän ollessa vielä lapsi. Isän uusi vaimo eli Katjan äitipuoli Leena oli tytölle tärkeä, täysjärkinen henkilö.

– Lapsella on mahdollisuus kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi, jos hänellä on yksi täyspäinen aikuinen elämässään.

Koska Katja oli terävä lapsi, hän selvisi vaikeista tilanteista aina omalla hoksnokallaan. Jos kotona ei esimerkiksi ollut ruokaa, hän meni naapuriin syömään. Kerran Katjan äiti lähti kuukaudeksi töihin eikä Katja halunnut hoitoon. Niinpä hän oli tuolloin 9–10-vuotiaana kuukauden yksin kotona ja kävi naapurissa syömässä.

Jälkikäteen Ståhl ei ole muistanut kyseisestä kuukaudesta juuri mitään.

– Ihmisen psyyke suojaa pääkoppaa negatiivisilta asioilta.

Kun Katja siirtyi uuteen kouluun, siellä alkoi kova kiusaaminen.

– Yhtäkkiä mä tulin sellaiseen ilmapiiriin ja ikään, että tytöillä alkoi kasvaa tissit. Mua ruvettiin kiusaamaan paljon, huutamaan sitä lautaa. Iltaisin rukoilin Jumalaa, että herään aamulla Sabrinan tissien kanssa.

Katjaa kiusattiin 5-luokalta peruskoulun loppuun asti.

– Se kertoo vain siitä, miten pieni asia voi viedä kaiken onnen pois. Mulle iskostui päähän, ettei musta ikinä voi tulla hyväksytty. Sitä, millaiset jäljet jää kiusaamisesta, ei moni ymmärräkään. Siitä tulee totuus.

Kun Katjan toisessa kodissa äitipuoli oli turvallinen ihminen, Katjan isäpuoli sen sijaan toi toiseen kotiin väkivallan, joka tosin ei kohdistunut yhtä kertaa lukuun ottamatta Katjaan. Iltaisin hän joutui elämään tällaisessa ilmapiirissä, päivisin hän puolestaan joutui koulussa kiusatuksi.

– Se tilanne rupeaa olemaan sellainen, että ne kiusaajat ei tajua, että ne saattavat hakata sen viimeisen naulan mun arkkuuni.

Katja ei kuitenkaan koskaan pohtinut itsemurhaa, koska hänen oma elämänhalunsa oli kaikesta huolimatta suuri.

– Mulla on aina ollut sellainen olo, että mua rakastetaan, mutta se ei auta, jos mun sydämeen sattuu koko ajan.

Myöhemmin Ståhl tapasi vanhan koulukiusaajansa Timon asiaa käsitelleessä tv-ohjelmassa.

– Timolle oli hirveä shokki, kuinka syvälle se heidän kiusaamisensa oli mennyt.

Tv-ohjelman seurauksena Ståhlia on pyydetty kouluihin kiusaamisesta puhumaan. Hän on käynyt parissakymmenessä koulussa.

– Julkisuus tuo tullessaan sen, että kun avaa suunsa, niin jengi kuuntelee.

Yhden koulun rehtori oli sitä mieltä, ettei hänen koulussaan ole kiusaamista. Kyseisessä koulussa Ståhlin esitystä oli kuuntelemassa 9-vuotias Mandi. Myöhemmin Ståhl kohtasi Mandin levy-yhtiössä, jossa tämä oli artistina. Mandi kertoi, että koulussa oli kuin olikin ollut kiusaamista ja hänkin oli joutunut sen kohteeksi. 19-vuotiaana Mandi riisti oman henkensä.

– Jos on kyseessä nuori ihminen, niin millä vakuuttavuudella sanot sille, että kyllä tämä vielä tästä?

Tänä päivänä kiusaaminen ei välttämättä tapahdu kasvokkain vaan myös somessa. Ståhl itse ei halua tietää, miten ihmiset keskustelevat hänestä sosiaalisessa mediassa.

– Tämä on ollut minulle ratkaiseva ja onnellistuttava asia henkilökohtaisesti.

Ståhlin mielestä lapsilla kannattaa olla harrastuksia. Silloin heille ei enää jää energiaa muiden haukkumiseen.

– Se, että sinulla on jotain tavallaan itseäsi isompaa, mihin kiinnität sen huomion.

Kaikkeen valittamiseen ja vouhottamiseen ei tarvitse lähteä mukaan.

– Sellaiset asiat, joille ei mahda mitään, pitäisi vain hyväksyä. Se, että lähdetään yhteishaukkumisen tielle, on tosi lyhytnäköistä ja lisäksi tosi tyhmää.

On tärkeää muistaa, mikä on oman elämän ydin.

– Sä annat aivoillesi sen viestin, että tämä on se tankkauspiste, kuka sä olet ja mistä tulet. Se, että sä olet se mikä olet, takaa sen, että sun ympärille tulee vain sellaisia ihmisiä, joita siinä tuleekin olla, Ståhl muistutti.