Musiikki on sisäänrakennettua

Henry Aho

PERÄLÄ 47-vuotias Janne Länsimäki asuu Teuvalla Perälänkylässä. Lähtöisin hän on Karijoen Myrkynkylästä. Perheeseen kuuluu vaimo, kaksi yhteistä lasta sekä kaksi lasta vaimon entisestä liitosta. Ammatiltaan Länsimäki on ammatillinen erityisopettaja ja hän työskentelee Vuoksissa Kauhajoella.

– Lähinnä toimin metalli- ja raksapuolella, eli olen niiden linjojen varsinaisten opettajien apuna.

Ennen siirtymistään koulumaailmaan Länsimäki työskenteli metallialalla West Welding Oy:ssä. Oli kuitenkin lähellä, ettei elämä olisi mennyt toiseen suuntaan.

– Nuorena oli haaveena ja tarkoituksena, että aikuisena elättäisin itseni musiikilla ja se olikin aika lähellä. Ollessani noin 25-vuotias tein paljon äänentoistokeikkoja ja silloin tunsin paljon alan ihmisiä. Siinä olisi pitänyt ottaa riski ja tehdä sellainen hyppy tuntemattomaan, joka jäi tekemättä. Vähän se joskus harmittaa, mutta toisaalta näinkin on oikein hyvä. Totta kai sitä yhä toivoo, että ihmiset löytäisivät musiikkini, keikkoja järjestettäisiin ja ihmiset tulisivat keikoille.

Ensimmäinen soitin, jonka Länsimäki otti lapsena käteensä, oli haitari.

– Isä soitti haitaria. Hän oli sellainen yksinsoittaja. Sitten, kun aloin soittaa kitaraa, kokeilimme joskus soittaa yhdessä, mutta ei siitä oikein tullut mitään, koska isällä oli vähän sellaiset omanmittaiset tahdit, kuten yksinsoittajilla usein on.

Kitara valikoitui Länsimäen soittimeksi alakoulun lopussa.

– Silloin sain ensimmäisen kitarani. Vakavammin aloin soittaa noin 15-vuotiaana, kun sain kesätyörahoilla ostetuksi vahvistimen, jossa oli särö. Silloin ei vielä osannut arvostaa sitä vanhaa kaappia, jossa säröä ei ollut. Minulla on kyllä sekin vielä tallella. Sitten ollessani ammattikoulussa Kurikassa, otin soittotunteja myös rummuissa. Silloin rummut oli vielä yksi vaihtoehto pääsoittimekseni, mutta minulla ei ollut sellaisia kotona. Kitara oli ja niin siitä tuli pääsoitin. Toki nykyäänkin on vielä kiva joskus paukutella rumpuja joissain illanistujaisissa.

Niin kuin moni muukin teini, myös Länsimäki tahtoi olla rokkibändin keulakuva.

– Metallica tuli siihen aikaan isosti ja sieltä se innoitus minullakin lähti.

Mikä musiikissa vetoaa sinuun?

– Vaikea sanoa. Musiikki on aina ollut mukana elämässäni ja ikään kuin sisäänrakennettua minussa. Musiikki on tunteiden välittämistä. Silloinkin, kun soittaa toisten tekemää musiikkia. Se tunne, kun bändi soi hyvin ja yleisö on mukana, on tosi mahtava.

Kun aikaa kului, taidot karttuivat ja myös musiikkityylit vaihtuivat.

– Se mikä milloin on suosikkimusiikkia, riippuu fiiliksestä ja aikakaudesta. Metallicasta kaikki lähti, mutta sitten sen jälkeen innostuin bluesista ja etenkin Stevie Ray Vaughanista. Sen jälkeen tuli suosikiksi Sir Elwoodin hiljaiset värit. Oma musiikkini on ehkä sekoitusta kaikista näistä ja myös muistakin tyyleistä.

Soittamisen lisäksi Länsimäki tekee myös omaa musiikkia.

– Sanoittaminen ei ole koskaan ollut ominta lajiani, olen tehnyt ehkä vähän alle 20 kappaleeseen sanat. Säveltänyt olen noin 30 biisiä.

Mikä on mieleenpainuvin keikkakokemuksesi?

– Yhtä en osaa sanoa, mutta silloin kun Rude Mood kiersi Jope Ruonansuun kanssa, niin se jäi mieleen. Siinä näki millaista keikkailu on, kun mukana on isompi stara. Tarjoilut ja sen sellaiset olivat viimeisen päälle. Siinä näki miten isompia tähtiä arvostetaan.

Vuosien ja vuosikymmenten varrella Länsimäellä on ollut kymmenkunta bändiä.

– J. Länsimäki & Karu Maa, J. Länsimäki & Riisuttu morsian, Rude Mood, Kuudes kerros, Coverkonttori ja lisäksi erilaisia duokokoonpanoja kuten Duo Tolstoi. Aika menee niin nopeasti. Tässä yksi päivä hoksattiin, että Karu maa on ollut kasassa tänä vuonna 10 vuotta. Tuntuu, että nyt kokoonpano on parhaassa iskussaan koskaan.

Perjantaina 6. helmikuuta J Länsimäki & Karu Maa julkaisi uuden kappaleen Saat unen elämään.

– Sävellys on minun ja sanoitus Juho Rintarunsalan. Kappale syntyi samoin kuin useammat muutkin meidän biisit. Minä teen ensin melodiademon ja lähetän sen Juholle. Juho tekee sitten melodiaan sanat. Joskus se toimii toisinkin päin. Esimerkiksi Ennen ikuisuutta -kappaleeseen Juho teki ensin sanat ja minä vasta sitten melodian. Se kappale oli alun perin tarkoitettu toiselle artistille, mutta tykättiin siitä niin paljon, että otettiin se loppujen lopuksi itsellemme.

J. Länsimäki & Karu Maan voisi luokitella iskelmärockiksi.

– Poprock ei oikein istu, koska nykyään popilla tarkoitetaan niin paljon koneellisempaa musiikkia.

Länsimäki on ottanut musiikin myös osaksi opettajantyötään.

– Opetan bändisoittoa Vuoksissa. Se ajatus lähti siitä, miten saisi enemmän yhteisöllisyyttä nuorten keskuuteen. Aika paljon onkin ollut kiinnostusta, mutta enemmänkin voisi olla. Tiedän, että soittajia löytyisi, mutta ehkä he eivät syystä tai toisesta tahdo soittaa muiden kanssa. Mukana on myös ulkomaalaistaustaisia ja vaikka puhumme eri kieltä, musiikki yhdistää. Musiikki on universaali kieli.

Laulu ja kitara ovat siis Länsimäen pääinstrumentit, mutta hän osaa soittaa myös koskettimia, rumpuja ja bassoa.

– Muita osaan soittaa sillä lailla välttävästi, mutta en lähtisi niitä keikoille soittamaan. Kyllä minä varmasti jotenkin pärjäisin muun bändin mukana, mutta sen verran minulla on ammattiylpeyttä, että en lähde kokeilemaan.

J. Länsimäki esiintyi ystävänpäivänä Kauhajoen Wanhassa mestarissa. Syksyllä on tiedossa keikka Teuvalla Wanhassa Sakessa. Kesän keikat ovat vielä auki.

– Kesästä ei osaa vielä sanoa mitään, joten saa soittaa ja kysyä meitä keikoille.

J. Länsimäki & Karu Maan settilistan kappaleista suurin osa on bändin omia.

– Aika pitkälti omia biisejä vedetään, mutta mukana on aina myös joitain coverkappaleita, kuten esimerkiksi Juha Tapiota ja Vesterisen kappaleita.

Mitä haaveita sinulla on musiikin saralla?

– Kyllä se melkein on se, että saisi tehdä keikkoja ja soittaa ihmisille. Ja että yleisö löytäisi keikoille, Länsimäki summaa.