Rinnallakulkijana Jurvan helluntaiseurakunta

Anu Rinne

JURVA Helluntaiseurakunnan kirjoissa ja kansissa on tälläkin hetkellä noin 70 seurakunnan jäsentä. Määrä on menneen viimeisen vuosikymmenen pysynyt lähes samana. Heitä on suhteellisen vähän, mutta vähemmistökirkoista helluntaiseurakunta on ehkä suurin. Jäseneksi ei tulla syntymän tai perimän kautta, vaan omasta halusta ja silloin hakeudutaan kasteelle. Seurakunnan jäseneksi ei siis lasketa sellaisia, jotka eivät ole käyneet kasteella. Kasteessa ihminen tietoisesti haluaa ottaa Kristuksen vastaan. Jumala on sama kuin evankelisluterilaisessa uskonnossa. Paljon yhteistä niin toiminnan kuin ajatustenkin suhteen on paitsi evankelisluterilaisen, niin myös muiden pienten seurakuntien, kuten kansanlähetyksen, uusherätyksen ja baptistien kanssa. Suurin ero on juuri kaste.

– Vauvoja meillä ei kasteta, vaan siunataan. Välillä tulee väärinkäsityksiä, kun sanon, että menen siunaamaan lasta, aletaan esittää surunvalitteluja, kertoo seurakunnan pastori Samuel Autio.

Seurakunnan rennoissa piireissä liikkuu paljon kaiken ikäistä porukkaa. Evankelisluterilaiseen seurakuntaan verrattuna heillä on sama jumala ja sama uskontunnustus. Jumalanpalveluskaavaan uskontunnustus ei yleisesti kuulu, mutta välillä se otetaan mukaan. Jumalanpalvelus on joka sunnuntai kello 11 sekä sanan ja rukouksen ilta keskiviikkoisin. Kerran kuukaudessa pidetään rukousilta Jurvan puolesta, jossa rukoillaan valitun asian puolesta, esimerkkeinä paloasema, koululaitos tai eri kylät. Lisäksi on tarpeessa oleville ja työttömille suunnattu ruokajako kahdesti kuukaudessa ja kerran kuukaudessa on ruokajaon ohella myös hartaus. Alussa ihmisiä jäi ulkopuolelle, eivätkä kaikki tulleet hartauteen, mutta pikkuhiljaa kynnys on madaltunut, ruokaa tarvitaan sekä vatsaan että sydämeen, kertoo Autio.

– Lasten kanssa tapahtumissa pyörii suhteellisen paljon miehiä, esimerkkinä kesän mixleiri. Perheitä on erilaisia eikä kaikilla ole miehen mallia kotona, kaivataan selkeästi isähahmoa ja turvallisuuden tunnetta. Tämä ei silti tee äideistäkään yhtään vähempiarvoisia. Seurakunnalla on musiikillisia kokoonpanoja, muun muassa lauluryhmä Omax Ilox sekä rempseä Taivaasta tuulee, joka on kolmen eläköityneen pastorin kokoonpano. Nuorten puolelta löytyy musiikkiryhmä Esters, joka soittaa kotikutoista gospelia eli heidän omia sävellyksiään ja sanoituksiaan. Soittajia on muualtakin kuin helluntaiperheistä. Nuorten illat 4U järjestetään kerran kuukaudessa. Näiden lisäksi tehdään lähetystyötä, rukoillaan Venäjän esirukousalueen puolesta ja jouluksi tehdään tietyn kaavan mukaan lahjapaketteja Romaniaan, Moldowaa, Tansaniaan ja Ukrainaan. Kirkkorakennus on 90-luvulla talkoovoimin rakennettu ja sikäli eräänlainen ihme, että rakennus valmistui ilman velkaa. Isännät lahjoittivat puita, jotka sahattiin ja puhuttiin MetsäMatin kirkosta. MetsäMatti oli metsänhoitoyhdistyksen metsäneuvoja ja metsätalousinsinööri.

Seurakunnan puolieläkeläispastori on tavallaan japaninsuomalainen. Vimpeliläinen isä ja jurvalainen äiti menivät Suomesta Japaniin, Samuel salamatkustajana. Hän syntyi Japanissa, mutta on koko ajan ollut Suomen kansalainen. Hän on aina pitänyt itseään jurvalaisena, sillä hänen mummolansa ja jollain tapaa myös juurensa ovat täällä. Nykyisin hän asuu Niemenkylässä vaimon ja kissan kanssa, nauttii suunnattomasti olostaan. Hän tykkää kirjoittaa pakinoita, nauttii kesällä pyöräilystä ja soittaa sekä kitaraa että trumpettia. Hänen äitinsä oli yksi Jurvan helluntailaisten perustajajäsen, joka kävi kasteella muutamaa päivää ennen kuin täytti 14 vuotta. Onkin siis eräänlainen ihme, että Samuel Autio kutsuttiin pastoriksi nimenomaan Jurvaan, kuin ympyrä sulkeutuisi. Elämä on välillä ollut myös omakohtaista selviytymiskamppailua, joka on kasvattanut pastorista sydämellisen rinnallakulkijan. Hän kohtaa ihmisen ihmisenä, sillä aina ei tiedä millaisissa saappaissa toinen ihminen kulkee.