Hietaharju teki historiaa

Henry Aho

TEUVA Tejuka-lehden Henkilö-juttusarja pureutuu teuvalaisuuden ytimeen. Henkilö on joko täällä syntynyt ja osan elämäänsä viettänyt tai edelleen Teuvalla asuva. Miltä meno Teuvalla nykyisin näyttää? Antaako omat juuret ja niiden tunteminen ihmiselle lisävoimia?

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Olen Hilla Hietaharju. Lähtöisin olen Teuvan Kirkonkylältä. Perheeseeni kuuluu avomies, kolme tytärtä ja kaksi koiraa. Ammatiltani olen yrittäjä. Trimmaan koiria ja olen aloittelemassa Vipinä-designyritystä.

Vietit lapsuuden ja nuoruuden Teuvalla. Millaiset eväät ne sinulle antoivat?

– Teuvalla oli turvallista. Sopivan kokoiset koulut ja riittävästi kavereita. Myös itseäni kiinnostavia harrastuksia löytyi. Teuva antoi hyvät ja tasapainoiset eväät elämään.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

– Näistä ei koskaan tiedä, ovatko omia muistoja vai kerrottuja asioita. Varhaisempia muistoja ovat perheen ja ystävien kanssa vietetyt onnelliset hetket. Myös eläimet ovat aivan pienestä saakka olleet lähellä sydäntäni.

Millaiset siteet sinulla on Teuvalla, ja kuinka usein käyt täällä?

– Vahvat siteet. Koti on täällä. Perheen kanssa kokoonnutaan aina juhlapyhisin Teuvalle. Täällä on paljon myös mieheni sukua. Joskus voi mennä montakin viikkoa, että ei käydä Teuvalla ja joskus taas käydään joka viikko. Keskimäärin varmaan noin kerran kuukaudessa. Meille tulee Tejuka kotiin, joten seuraamme kyllä koko ajan Teuvan menoa.

Mikä paikka Teuvalla on sinulle rakkain? Mistä ovat lämpimimmät muistot?

– Kodin ympäristö ja maastot. Niissä on lapsena leikitty ja nyt lenkkeillään koirien kanssa. Myös isovanhempien kodit ovat rakkaita. Olin perhepäivähoidossa äidin äidin luona ja lomilla isän vanhempien luona Äystöllä.

Mikä sinussa on parasta?

– Tarkkuus, huolellisuus, rehellisyys ja luotettavuus.

Mistä saat palautetta?

– Unohtelusta ja myöhästelystä. Asiat tapaavat joskus jäädä vähän viime tippaan. Lisäksi pikkutarkkuus voi olla joskus pahe, vaikka se on myös vahvuus.

Kerro joku sellainen asia, minkä vain harva sinusta tietää?

– Aika usein, kun ajan yksin autolla, laulan ääneen. En siis laula muiden seurassa.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Piirrän, maalaan ja teen käsitöitä. Käsitöistä voisi mainita ompelun, neulomisen ja virkkaamisen. Lisäksi lenkkeilen koirien kanssa. Metsä on minulle tärkeä paikka ja inspiraation lähde. Lisäksi ratsastan aina silloin harvoin kun ehdin.

Milloin itkit viimeksi?

– Olen herkkä ja liikutun helposti, vaikka osaan aika hyvin sen piilottaa. Viimeksi itkin, kun erään tutun koira sairastui vakavasti eikä tulevaisuudesta ole varmuutta.

Jos voisit muuttaa itsessäsi yhden asian, mikä se olisi?

– yritän hyväksyä itseni sellaisena kuin olen ja opetan sitä myös lapsilleni. Ehkä sen ”aikasokeuden” voisi poistaa, eli myöhästelyt ja sen sellaiset asiat.

Mikä on lempikirosanasi ja kiroiletko paljon?

– En myönnä, että minulla sellaista olisi. Se aina vähän riippuu tilanteesta, mitä huulilta pääsee. Paljon olisi varaa kiroilua vähentää.

Kenet haluaisit tavata?

– En keksi ketään tiettyä. En koskaan ole fanittanut ketään, en taiteilijoita enkä muusikoita. Olen avoin kaikille uusille kohtaamisille.

Milloin kävit viimeksi kirkossa?

– Alkuvuodesta hautajaisissa.

Mikä on ikimuistoisin asia, jota sinulle on koskaan tapahtunut?

– Kaikkien kolmen lapsen syntymät. Ne ovat olleet merkittävimpiä tapahtumia monellakin tasolla.

Voisitko muuttaa takaisin Teuvalle?

– Teoriassa kyllä, mutta tuskin käytännössä. Asumme nytkin maalaiskylässä, mutta Seinäjoki palveluineen on lähellä. Lisäksi omat ja lasten ystävät ovat siellä.

Näin Tejukan kysymyksiin vastasi Hilla Hietaharju. Hietaharju on tullut teuvalaisillekin tutuksi viime aikoina etenkin taiteestaan.

– Olen piirtänyt aivan lapsesta saakka. Jo lapsena olin hyvin tarkka ja saatoin piirtää kuvaa kauan aikaa, ennen kuin se oli mielestäni valmis. Sen on aina ollut minun tyylini. Käytän töihini paljon aikaa. Ajattelen, että se ei ole se määrä, vaan laatu. Niin pitkälle kun muistan lapsuuttani, töitäni kehuttiin, Hietaharju hymyilee.

Hietaharju tekee pääasiassa teoksensa lyijykynillä, värikynillä tai akryylimaalilla. Nimenomaan kynillä piirtäminen on Hietaharjun mieleen. Hän tekee tilaustöitä ja omaa taidetta.

– Tilaustaide ei motivoi aivan samalla tavalla kuin oma taide. Taidealojen koulutusta minulla ei ole, vaan olen itseoppinut, Hietaharju kertoo.

Hietaharjulla on kaksi sisarusta. Hänen siskonsa, Kara Hietaharju, on niin ikään tuttu taiteestaan. Isoveli Petri Hietaharju taas tunnetaan esimerkiksi Parrassa järjestetyistä frisbeegolfin viikkokisoista.

– Petri ei omien sanojensa mukaan ole taiteellinen, mutta hyvin hänkin lapsena piirsi, hietaharju naurahtaa.

Onko siskosten kesken koskaan kilpailua siitä, kumpi on taitavampi taiteilija?

– Ei me kilpailla, vaan teemme omia juttujamme. Se on kiva, että voi siskon kanssa jutella taidehommista, Hietaharju nauraa.

Ars Nova Botnican voittotyö Paapan Misu oli tilaustyö.

– Sain sen tilaajalta lainaan. Teos on tehty värikynillä ja se on muistopotretti, Hietaharju valottaa.

Tämän vuoden Ars Nova Botnica oli toinen kerta, kun Hietaharju osallistui näyttelyyn. Viime vuonna hänellä oli kolme työtä näyttelyssä ja kaksi niistä sijoittuivat 4. ja 7. sijoille. Muihin näyttelyihin Hietaharju ei ole koskaan osallistunut.

– Minulla oli sellainen 15 vuoden tauko, jolloin en piirtänyt lainkaan. Vuonna 2020 aloitin uudelleen ja huomasin, että olin kehittynyt sinä aikana, kun en tehnyt taidetta, Hietaharju nauraa.

Tänä vuonna Hietaharju voitti Ars Nova Botnican ja vieläpä siten, että teos oli paras niin yleisön kuin jurynkin mielestä. Juryn valinnan teki tällä kertaa pääjury Marja Nukala.

– Taidenäyttelyt ovat siitä tärkeitä, että yleisö näkee töitä. Arvostan sitä, että jury valitsi teokseni parhaaksi, mutta etenkin se on ihanaa, että niin moni yleisöstä tykkäsi siitä, Hietaharju hymyilee.

Voittajana Hietaharju saa päättää ensi vuoden Ars Nova Botnican teeman.

– Ensi vuoden teema on ”Muutos”. Teemalla haluan haastaa taiteilijoita. Muutos on aina ajankohtainen, mutta se on kuitenkin tarpeeksi laaja teema, Hietaharju tietää.

Taide ja yrittäjyys voi olla myös sama asia.

– Olen halunnut rakentaa yrittäjyyttä niin, että voisin tehdä montaa asiaa. Olen toiminut koirien trimmaajana, mutta tulevaisuudessa aion keskittyä yhä enemmän Vipinä Design -yritykseeni. Tavoitteeni on, että se ainakin osittain elättäisi minut, Hietaharju sanoo.

Vipinä Designin tuotevalikoimassa on tällä hetkellä erilaisia vanerikoruja. Myös kangasmallisto on tulossa, kun maailmantilanne hiukan helpottuu.

– Kaikki tuotteet ovat ympäristöystävällisiä. Tärkeitä arvoja ovat ekologisuus, luonnolliset materiaalit, kotimaisuus ja lähituotanto. Tarkastelen ja kehitän jatkuvasti toimintaa arvojen kautta, jotka huomioin myös yhteistyökumppaneita valitessa, Hietaharju jatkaa.

Hietaharjun elämä on täynnä taidetta maalausten, piirrosten, korujen, kankaiden ja yrittäjyyden kautta.

Voiko kuka tahansa tehdä taidetta? Esimerkiksi maalata taulun, vaikka kuvaamataidon numero olisi vitonen?

– Taide on laaja käsite. Taide tarkoittaa jokaiselle ihmiselle aina vähän eri asiaa. Kannattaa muistaa, että lopputuloksella ei ole aina väliä. Tärkeintä on tekemisestä saatu mielihyvä. Taide ja sen tekeminen on myös erinomaista terapiaa, Hietaharju kannustaa.