A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
Meneillään oleva pandemia on hyvin vakava asia siksi, että se muodostaa eksistentiaalisen uhan eli olemassaoloamme uhkaavan vaaran. COVID-19 on uusi tauti ja se on eksistentiaalinen uhka erityisesti alussa, kun ei vielä tiedetä, miten ihmisen elimistö pystyy vastustamaan virusta. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa ilmaantuu virus, jota elimistö ei pysty vastustamaan.
Suomen varautuminen eksistentiaalista uhkaa vastaan on säilynyt kansakunnan kollektiivisessa muistissa toisesta maailmansodasta lähtien. Jos sota olisi loppunut jollain toisella tavalla ja Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton (tai Saksan) alaisuuteen, olisi kansakunnan olemassaoloa uhannut toisenlainen vaara. Jos NL olisi onnistunut miehittämään Suomen, näyttäisi yhteiskuntamme varsin erilaiselta.
Tejuka-lehti perustettiin 70 vuotta sitten tilanteessa, jossa eksistentiaalinen uhka oli poistunut tai ainakin huomattavasti lieventynyt. Uskottiin siihen, että tulevaisuus kantaa, ja niin se on kantanutkin.
Jos toinen maailmansota olisi päättynyt Suomen kannalta toisin, ei Suomessa olisi ollut sellaista sananvapautta, jota olemme tottuneet nauttimaan ja jolle lehdistö perustaa toimintansa. Kenellekään ei silloin ehkä olisi tullut mieleen perustaa sitoutumatonta paikallislehteä, eikä siihen olisi löytynyt pääomaakaan. Osa lukijakunnasta olisi joka tapauksessa ollut Siperiassa. Paikallislehden perustamiseen ryhtyneet Heino Piikkilä ja Heino Birling olisivat myös löytäneet itsensä siitä ilmansuunnasta, joko metsä- tai kaivostöistä. Eksistentiaalista uhkaa olisi koettu sielläkin.
Voidaan kysyä, onko paikallislehdillä, esimerkiksi Tejukalla, eksistentiaalisia uhkia tulevaisuudessa? Vai jatkuuko kaikki samalla tavoin seuraavat 70 vuotta?
Meneillään oleva digitalisaatio vaikuttaa kaikkeen, myös lehdistöön. Digitalisaatio ei välttämättä muodosta uhkaa paikallislehdelle sinänsä, mutta kylläkin sen paperiselle versiolle. Lehtien lukemisen siirtyminen verkkoon tarkoittaa sitä, että paperilehden julkaiseminen voi muuttua kannattamattomaksi. Jos lehden lukijakunta ei käytä internetiä, voi digitalisoituminen siksi vaikuttaa negatiivisesti paikallislehteen. UPM:n paperikoneen alasajo Kaipolassa liittyy juuri tähän digitalisoitumiskehitykseen: paperinen lehti on vähenemässä.
Tekoälyn käyttö lehtien artikkeleiden laatimisessa on myös eräs uhkakuva. Tekoäly laatii jo tällä hetkellä osan urheilu-uutisista, sillä urheilukilpailujen ja otteluiden tulokset ja tiedot ovat koottavissa verkon kautta ja muokattavissa tietokoneen toimesta luettavaan artikkelimuotoon ilman ihmisen myötävaikutusta. En kuitenkaan usko, että tekoäly uhkaisi paikallislehteä, sillä paikallisuutisia on vaikea laatia verkkoinformaation perusteella.
Muita eksistentiaalisia uhkia Tejukalla ja sen kattamalla kolmen kunnan alueella kuitenkin riittää.
Maaseudun väki vähenee ja sen myötä myös lukija- ja tilaajakunta. Tähän pitäisi saada muutos, ja pandemian aiheuttamat eksistentiaaliset väristykset ovatkin jossain määrin kääntäneet muuttoliikettä suuremmista taajamista maaseudulle. Kaupungistuminen on siitä huolimatta varsin selvä trendi.
Kuntaliitokset, myös mahdolliset tulevaisuudessa tapahtuvat kuntaliitokset, johtavat rakenteellisiin muutoksiin, joissa väestön huomiota käännetään uuteen suuntaan uudessa ja laajemmassa hallinnollisessa yksikössä. Uhkana on tällöin paikallisuuden katoaminen ja paikallisuuden korvautuminen alueellisuudella ja valtakunnallisuudella.
Uskon silti siihen, että paikallislehdillä on näistä uhkakuvista huolimatta tärkeä paikka yhteiskunnassa. Toivotan 70-vuotiaalle Tejukalle onnea ja menestystä tulevaisuudessa!
Markku Suksi,
julkisoikeuden professori,
Åbo Akademi
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
Meneillään oleva pandemia on hyvin vakava asia siksi, että se muodostaa eksistentiaalisen uhan eli olemassaoloamme uhkaavan vaaran. COVID-19 on uusi tauti ja se on eksistentiaalinen uhka erityisesti alussa, kun ei vielä tiedetä, miten ihmisen elimistö pystyy vastustamaan virusta. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa ilmaantuu virus, jota elimistö ei pysty vastustamaan.
Suomen varautuminen eksistentiaalista uhkaa vastaan on säilynyt kansakunnan kollektiivisessa muistissa toisesta maailmansodasta lähtien. Jos sota olisi loppunut jollain toisella tavalla ja Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton (tai Saksan) alaisuuteen, olisi kansakunnan olemassaoloa uhannut toisenlainen vaara. Jos NL olisi onnistunut miehittämään Suomen, näyttäisi yhteiskuntamme varsin erilaiselta.
Tejuka-lehti perustettiin 70 vuotta sitten tilanteessa, jossa eksistentiaalinen uhka oli poistunut tai ainakin huomattavasti lieventynyt. Uskottiin siihen, että tulevaisuus kantaa, ja niin se on kantanutkin.
Jos toinen maailmansota olisi päättynyt Suomen kannalta toisin, ei Suomessa olisi ollut sellaista sananvapautta, jota olemme tottuneet nauttimaan ja jolle lehdistö perustaa toimintansa. Kenellekään ei silloin ehkä olisi tullut mieleen perustaa sitoutumatonta paikallislehteä, eikä siihen olisi löytynyt pääomaakaan. Osa lukijakunnasta olisi joka tapauksessa ollut Siperiassa. Paikallislehden perustamiseen ryhtyneet Heino Piikkilä ja Heino Birling olisivat myös löytäneet itsensä siitä ilmansuunnasta, joko metsä- tai kaivostöistä. Eksistentiaalista uhkaa olisi koettu sielläkin.
Voidaan kysyä, onko paikallislehdillä, esimerkiksi Tejukalla, eksistentiaalisia uhkia tulevaisuudessa? Vai jatkuuko kaikki samalla tavoin seuraavat 70 vuotta?
Meneillään oleva digitalisaatio vaikuttaa kaikkeen, myös lehdistöön. Digitalisaatio ei välttämättä muodosta uhkaa paikallislehdelle sinänsä, mutta kylläkin sen paperiselle versiolle. Lehtien lukemisen siirtyminen verkkoon tarkoittaa sitä, että paperilehden julkaiseminen voi muuttua kannattamattomaksi. Jos lehden lukijakunta ei käytä internetiä, voi digitalisoituminen siksi vaikuttaa negatiivisesti paikallislehteen. UPM:n paperikoneen alasajo Kaipolassa liittyy juuri tähän digitalisoitumiskehitykseen: paperinen lehti on vähenemässä.
Tekoälyn käyttö lehtien artikkeleiden laatimisessa on myös eräs uhkakuva. Tekoäly laatii jo tällä hetkellä osan urheilu-uutisista, sillä urheilukilpailujen ja otteluiden tulokset ja tiedot ovat koottavissa verkon kautta ja muokattavissa tietokoneen toimesta luettavaan artikkelimuotoon ilman ihmisen myötävaikutusta. En kuitenkaan usko, että tekoäly uhkaisi paikallislehteä, sillä paikallisuutisia on vaikea laatia verkkoinformaation perusteella.
Muita eksistentiaalisia uhkia Tejukalla ja sen kattamalla kolmen kunnan alueella kuitenkin riittää.
Maaseudun väki vähenee ja sen myötä myös lukija- ja tilaajakunta. Tähän pitäisi saada muutos, ja pandemian aiheuttamat eksistentiaaliset väristykset ovatkin jossain määrin kääntäneet muuttoliikettä suuremmista taajamista maaseudulle. Kaupungistuminen on siitä huolimatta varsin selvä trendi.
Kuntaliitokset, myös mahdolliset tulevaisuudessa tapahtuvat kuntaliitokset, johtavat rakenteellisiin muutoksiin, joissa väestön huomiota käännetään uuteen suuntaan uudessa ja laajemmassa hallinnollisessa yksikössä. Uhkana on tällöin paikallisuuden katoaminen ja paikallisuuden korvautuminen alueellisuudella ja valtakunnallisuudella.
Uskon silti siihen, että paikallislehdillä on näistä uhkakuvista huolimatta tärkeä paikka yhteiskunnassa. Toivotan 70-vuotiaalle Tejukalle onnea ja menestystä tulevaisuudessa!
Markku Suksi,
julkisoikeuden professori,
Åbo Akademi
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide
Kuvagalleria
A-
A+
Palaa takaisin näköislehteen
Meneillään oleva pandemia on hyvin vakava asia siksi, että se muodostaa eksistentiaalisen uhan eli olemassaoloamme uhkaavan vaaran. COVID-19 on uusi tauti ja se on eksistentiaalinen uhka erityisesti alussa, kun ei vielä tiedetä, miten ihmisen elimistö pystyy vastustamaan virusta. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa ilmaantuu virus, jota elimistö ei pysty vastustamaan.
Suomen varautuminen eksistentiaalista uhkaa vastaan on säilynyt kansakunnan kollektiivisessa muistissa toisesta maailmansodasta lähtien. Jos sota olisi loppunut jollain toisella tavalla ja Suomi olisi joutunut Neuvostoliiton (tai Saksan) alaisuuteen, olisi kansakunnan olemassaoloa uhannut toisenlainen vaara. Jos NL olisi onnistunut miehittämään Suomen, näyttäisi yhteiskuntamme varsin erilaiselta.
Tejuka-lehti perustettiin 70 vuotta sitten tilanteessa, jossa eksistentiaalinen uhka oli poistunut tai ainakin huomattavasti lieventynyt. Uskottiin siihen, että tulevaisuus kantaa, ja niin se on kantanutkin.
Jos toinen maailmansota olisi päättynyt Suomen kannalta toisin, ei Suomessa olisi ollut sellaista sananvapautta, jota olemme tottuneet nauttimaan ja jolle lehdistö perustaa toimintansa. Kenellekään ei silloin ehkä olisi tullut mieleen perustaa sitoutumatonta paikallislehteä, eikä siihen olisi löytynyt pääomaakaan. Osa lukijakunnasta olisi joka tapauksessa ollut Siperiassa. Paikallislehden perustamiseen ryhtyneet Heino Piikkilä ja Heino Birling olisivat myös löytäneet itsensä siitä ilmansuunnasta, joko metsä- tai kaivostöistä. Eksistentiaalista uhkaa olisi koettu sielläkin.
Voidaan kysyä, onko paikallislehdillä, esimerkiksi Tejukalla, eksistentiaalisia uhkia tulevaisuudessa? Vai jatkuuko kaikki samalla tavoin seuraavat 70 vuotta?
Meneillään oleva digitalisaatio vaikuttaa kaikkeen, myös lehdistöön. Digitalisaatio ei välttämättä muodosta uhkaa paikallislehdelle sinänsä, mutta kylläkin sen paperiselle versiolle. Lehtien lukemisen siirtyminen verkkoon tarkoittaa sitä, että paperilehden julkaiseminen voi muuttua kannattamattomaksi. Jos lehden lukijakunta ei käytä internetiä, voi digitalisoituminen siksi vaikuttaa negatiivisesti paikallislehteen. UPM:n paperikoneen alasajo Kaipolassa liittyy juuri tähän digitalisoitumiskehitykseen: paperinen lehti on vähenemässä.
Tekoälyn käyttö lehtien artikkeleiden laatimisessa on myös eräs uhkakuva. Tekoäly laatii jo tällä hetkellä osan urheilu-uutisista, sillä urheilukilpailujen ja otteluiden tulokset ja tiedot ovat koottavissa verkon kautta ja muokattavissa tietokoneen toimesta luettavaan artikkelimuotoon ilman ihmisen myötävaikutusta. En kuitenkaan usko, että tekoäly uhkaisi paikallislehteä, sillä paikallisuutisia on vaikea laatia verkkoinformaation perusteella.
Muita eksistentiaalisia uhkia Tejukalla ja sen kattamalla kolmen kunnan alueella kuitenkin riittää.
Maaseudun väki vähenee ja sen myötä myös lukija- ja tilaajakunta. Tähän pitäisi saada muutos, ja pandemian aiheuttamat eksistentiaaliset väristykset ovatkin jossain määrin kääntäneet muuttoliikettä suuremmista taajamista maaseudulle. Kaupungistuminen on siitä huolimatta varsin selvä trendi.
Kuntaliitokset, myös mahdolliset tulevaisuudessa tapahtuvat kuntaliitokset, johtavat rakenteellisiin muutoksiin, joissa väestön huomiota käännetään uuteen suuntaan uudessa ja laajemmassa hallinnollisessa yksikössä. Uhkana on tällöin paikallisuuden katoaminen ja paikallisuuden korvautuminen alueellisuudella ja valtakunnallisuudella.
Uskon silti siihen, että paikallislehdillä on näistä uhkakuvista huolimatta tärkeä paikka yhteiskunnassa. Toivotan 70-vuotiaalle Tejukalle onnea ja menestystä tulevaisuudessa!
Markku Suksi,
julkisoikeuden professori,
Åbo Akademi
Palaa takaisin näköislehteen
Ajankohtaista
Kysely
luetuimmat
uusimmat
Mielipide