Antti Mikkilä ei soita sahaa, vaan harrastaa sahan soittamista

Anu Rinne

TEUVA Tämän kevään Revyyssä nähtiin teuvalaislähtöisen Antti Mikkilän huikea sahansoittoesitys, joka sisälsi italialaisen Nino Rotan säveltämän teeman elokuvasta Kummisetä. Esitys upposi kansaan kuin veitsi sulaan voihin, mutta mies itse on hyvinkin vähättelevä ja suorastaan häpeilee taitoaan. Antti Mikkilä kertoo kuinka koko sahansoitto sai alkunsa ja painottaa vahvasti, ettei hän soita sahaa, vaan harrastaa sahan soittamista. Hän kertoo edellisen kerran vilauttaneensa taitojaan viitisen vuotta sitten Revyyssä, jonka jälkeen työkalu on ollut niin sanotusti naftaliinissa. Hän ei ikinä harjoittele, taito on selkärangassa ja hän vaan osaa soittaa.

– Meille tuli sahansoittaja kouluun, kysyi kuka tulisi kokeilemaan ja opettaja sanoi että Antti tulee. Hän oli nähnyt mun soittavan harmoonia korvakuulolta. Otettiin muutama ääni ja se jäi siihen. Kotona isä sanoi, että sitä voi soittaa myös naputtelemalla. Mitään trukaa ei ollut. Isä oli vanhalla vanhainkodilla talonmiehenä ja joku potilas oli sitten tehnyt trukan. Kuin jousipyssy, semmonen ruma, hän nauraa.

– Seuraava ongelma mistä hartsia. Isä tiesi sen olevan sama kuin pihka. Kuusesta pihkaa ja sain sahan soimaan. Ala-asteella oli sitten jotkut semmoset kuin henkiset kisat. Menin piruuttani soitamaan Lapin äidin kehtolaulun, jolla ei erityisemmin ollut menestystä. Puukorvat ei ymmärtäneet suurta taidetta.

Nuori Antti oli kahdentoista, intressit oli vähän toiset kuin tulla tunnetuksi taidostaan. Hän halusi kuunnella Iron Maidenia ja soittaa sähkökitaraa, eikä olla mikään pelimanni. Suurin piirtein koko asia hävetti. Hävettää ehkä yhä tai sitten kyseessä on asian mukanaan tuomat lapsuuden traumat. Harva edelleenkään tietää hänen taidostaan, Mikkilä kertoo kaksi kertaa soittaneensa sahaa Revyyssä, ensin Elviksenä ja nyt mafiosona, arvelee ehkä haluavansa edelleen piiloutua jonkun roolin taakse. Revyyn kappalevalintaa Mikkilä mietiskeli. Ehdolla oli Nino Rotan eli Kummisedän teeman säveltäjän toinen kappale, Kun aika on. Hän päätyi kuitenkin Kummisetään, joka oli istuvinaan mafioson asuun paremmin. Mikkilä kertoo että on ollut kiva kun voi itse tehdä taustat, saada haluamansa intron ja sävellajin vaihdoksen.

– Sahan kanssa täytyy katsoa se skaala, mihin se taipuu. Matalin ääni, minkä sillä saa, on H. Siitä päästään yksi oktaavi eteenpäin ja seuraavan G:n saa vielä soimaan. Saha on siitä huono soitin, että sen showarvo on yhden kappaleen mittainen, sen verran että yleisön saa hämmästymään.

Mikkilä kertoo tehneensä revyytä varten sahalle laukun, ikään kuin mafiosolle konekivääriä varten. Sinne sopii sahan kaveriksi varatruka ja hartsi. Jos soittaa toisen kappaleen, pitää hartsia lisätä. Oikean korkuinen tuoli on myös tärkeä, ettei väsy jalat ja saa sen vibran oikein. Instrumentin suhteen Mikkilä on sitä mieltä, ettei se saa olla soittosaha, koko jutusta olisi se vitsi pois.

– Sama kun ostaisi soitinkaupasta pajupillin. Ja jos sahassa on hampaat, niin housut pakkaa revetä. Kallista trukaa ei kannata käyttää, Temusta niitä saa halvalla. Mielestäni teen tämän vähän niin kuin toisella kädellä. Soffaperunasketsiin näin paljo enemmän vaivaa, mies nauraa.