Ketonen kirjoitti tietokirjankirjastoista

Henry Aho

TEUVA Tejuka-lehden Henkilö -juttusarja pureutuu teuvalaisuuden ytimeen. Henkilö on joko täällä syntynyt ja osan elämäänsä viettänyt tai edelleen Teuvalla asuva. Miltä meno Teuvalla nykyisin näyttää? Antaako omat juuret ja niiden tunteminen ihmiselle lisävoimia?

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Olen Ketosen Anneli (o.s. Leppäniemi) ja asun Vaasassa. Elin 18-vuotiaaksi Peltoloukolla. Nyt olen kiireinen eläkeläinen. Ihminen, jolla on monta rautaa tulessa koko ajan.

Vietit lapsuuden ja nuoruuden Teuvalla. Millaiset eväät ne sinulle antoivat?

– Kotini antoi eväät, joista on ollut hyötyä monissa elämän mutkissa. Parhaina eväinä pidän sisukkuutta, periksiantamattomuutta ja iloista mieltä. Äitini oli karjalainen ja häneltä olen perinyt taidon pitää yllä iloista ja reipasta mieltä, eli ”ilo pintaan vaikka syvän märkänis”. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Tampereen yliopistoon. Se oli asia, josta isä ja äiti olivat ylpeitä.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

– Muistan, miten Aino-mummoni piti sormistani kiinni, kun rypytimme yhdessä karjalanpiirakoita. Mummo kuoli, kun olin viisivuotias.

Millaiset siteet sinulla on Teuvalla, ja kuinka usein käyt täällä?

– Veljeni vaimoineen ja heidän poikansa perheineen asuvat Teuvalla. Samaten tätini ja muutamia serkkuja myös. Käyn harvakseltaan Teuvalla mutta kyllä minä itseäni pidän edelleen teuvalaisena. Kun on Teuvalta, on Teuvalta.

Mikä paikka Teuvalla on sinulle rakkain? Mistä lämpimimmät muistot?

– Lapsuuskotini on muistoissa rakkain. Valitettavasti talo on ollut jo pitkään tyhjillään. On parempi ajatella sitä kotia, jossa aikoinaan asuin ja elin. Kotonani oli kirjasto, sivukirjasto. Se oli hienoa! Taisin lukea läpi koko kokoelman, Päätalot, Urikset, Burroughsin Tarzanit ym. Joskus kun uni ei meinaa tulla silmään, asetun mielessäni lapsuuskotini pihlajan alla olevaan keinuun ja annan tuulen tuudittaa minut uneen.

Mikä sinussa on parasta?

– Huumorintajuni tai niin ainakin luulen. Kerronko vitsin?

Mistä saat palautetta?

– Nopeatempoisuudesta. Kaikki eivät aina pysy vauhdissa mukana.

Kerro joku sellainen asia, minkä vain harva sinusta tietää?

– Olen voittanut kahden hengen matkan Bahia Felizeen Felixin kurkkukilpailussa. Kun Felizin edustaja soitti, luulin että joku pilailee kustannuksellani.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Luen nykyään paljon. Työ vei aika hyvin mehut, ja menikin pitkään etten jaksanut keskittyä lukemiseen. Kuntoa pidän yllä käymällä salilla, joogassa ja pilateksessa.

Milloin itkit viimeksi?

– Kun katsoin Hachiko-elokuvan. Se herkistää joka kerta! Olen nähnyt elokuvan jo kolmesti, mutta itken silti aina sitä katsoessa. Itku ja nauru ovat minulla herkässä.

Jos voisit muuttaa itsessäsi yhden asian, mikä se olisi?

– Kunpa olisin tarkempi. Nopeatempoisuus on tehokasta mutta välillä tulee sitten mokailtuakin.

Mikä on lempikirosanasi ja kiroiletko paljon?

– No joo, joskus tulee kiroiltua. En muiden aikana, mutta silloin kun olen yksin saattaa lentää ärräpäitä. Ei minulla ole lempikirosanaa. Jokaisella on oma tehonsa.

Kenet haluaisit tavata?

– Jaa, elossa olevista ihmisistä haluaisin ehkä tavata kirjailijan, ehkäpä Margaret Atwoodin. Suomalaisista kirjailijoista voisin istahtaa kahville Markus Nummen kanssa. Vaihtaisin ajatuksia Käräjät-kirjasta.

Milloin kävit viimeksi kirkossa?

– Kävin Laihialla pääsiäismessussa. Hyvä ystäväni sijaisti kanttoria ja lähdin mukaan kirkkoon. Laihialaiset yllättivät, sillä messun jälkeen oli tarjolla runsas ruokatarjoilu. Ei nuukailtu, vaikka oltiin Laihialla.

Mikä on ikimuistoisin asia, jota sinulle on koskaan tapahtunut?

– Tyttären syntymä 1987. Pieni keskostyttö, josta on kasvanut upea aikuinen nainen.

Voisitko muuttaa takaisin Teuvalle?

– En ehkä enää tässä iässä. Ihmiset, ystävät ovat täällä Vaasassa. Teen myös matkailuoppaan töitä ja vedän kahta yhdistystä, jotka sitovat Vaasaan.

Näin Tejukan kysymyksiin vastasi Vaasassa asuva Anneli Ketonen. Teuvalta lähtöisin oleva Ketonen kiinnostui kirjoista ja kirjoittamisesta ja nuorena.

– Opiskelin kirjallisuutta, kirjastotiedettä ja informatiikka sekä matkailuoppia. Työelämässä osallistuin moniin tietoteknisiin koulutuksiin ja pidän edelleen erilaisista tietojärjestelmistä, sovelluksista ja alustoista. Matkailuoppaan työ vaatii jatkuvaa opiskelua ja kertaamista. Toivon mukaan muistisairaudet pysyvät poissa, kun aivot saavat sopivasti haastetta koko ajan.

Ketosen lapsuudenkodissa oli sivukirjasto ja se omalta osaltaan vaikutti hänen ammatinvalintaansa.

– Kirjastoala veti puoleensa. Olen työskennellyt Teuvalla kirjastossa jo nuorena, Kurikassa tein kirjastoharjoitteluni ja heti valmistumisen jälkeen aloitin työskentelyn Ilmajoen kunnankirjastossa. Sen jälkeen siirryin Vaasaan. Ensin tein töitä kaupunginkirjastossa mutta aika pian hain Vaasan korkeakoulukirjastoon (Vaasan yliopistokirjastoon). Vuonna 2001 siirryin valtion aluehallintoon, eli lääninhallituksen kirjastotoimeen. Monien organisaatiomuutosten jälkeen jäin eläkkeelle Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta vuonna 2021. En lähtenyt edemmäksi töihin, koska äitini kuoli jo 1979. Halusin jäädä lähelle isää, Ketonen valaisee.

Tällä viikolla ilmestyy kirja Onnellisen kirjaston opas, jonka Ketonen kirjoitti yhdessä toisen kirjastoalan ammattilaisen kanssa.

– Onnellisen kirjaston opas on opas kirjastojen esimiehille ja alan opiskelijoille. Olen kirjoittanut oppaan yhdessä Pirkko Lindbergin kanssa. Pirkko jäi samaan aikaan eläkkeelle kuin minä. Hän on myös tehnyt pitkän kirjastouran. Päätimme tehdä kirjastoalalle perusoppaan, saimme apurahan ja siitä se lähti. Kirjan kustantaa Vinhan kustantamo ja kustantamon väki antoi nimenkin oppaalle. Kirjan työnimi oli Pieni johtamisopas.

Vaikka Ketonen onkin tehnyt työuransa kirjojen parissa, ei kirjailijan ammatti ollut koskaan unelma.

– En ole haaveillut kirjailijan urasta. Olen kirjoittanut asiatekstejä erilaisiin valtionhallinnon julkaisuihin ja kirjastoalan lehtiin. Ei minulla ole lennokasta kynää, joten puurran mieluummin asiaa, Ketonen tuumaa.

Siitä huolimatta seuraavan kirjan aihe on jo selvillä.

– Seuraava hanke on Urho-paapan kolumnien kokoaminen kirjaksi. Paappa toimi pitkään Tejukan kolumnistina. Hänen tekstinsä ovat todella hyviä, Ketonen summaa.