Lätkä sopii hyvin myös likoille

Henry Aho

TEUVA Joentaustantien varrella, viitisen kilometrin päässä Teuvan keskustasta on talo, jonka autotallista kuuluu kolahtelua. Ääni on tuttu jokaiselle, joka on joskus ottanut jääkiekkomailan käteensä. Talon autotallissa kiekkoa lämii 12-vuotias Pihla Kaleva.

– Menin Närpiön Kraftin luistelukouluun joskus neli- tai viisivuotiaana, Pihla muistelee.

Ajatus luistelukoulusta lähti siitä, kun hänen äitinsä Heidi Kaleva huomasi ilmoituksen S-marketin ilmoitustaululla. Ensimmäisen vuoden Pihla luisteli, mutta jo seuraavana vuonna hän siirtyi kiekkokouluun.

– Ei se kiekkoilu kyllä ensimmäisenä vuotena Pihlaa paljoakaan kiinnostanut, isä Mikko Kaleva paljastaa.

Sen jälkeen kiekkoilu on kyllä kiinnostanut, ja paljon. Tällä hetkellä Pihla pelaa Närpiön Kraftin U12, U13 ja U14 -joukkueissa. Näiden lisäksi hän pelaa myös Vaasan Sportin N15 ja N16 SM-joukkueissa. Aivan kuin tässä ei jo olisi riittävästi, Pihla pelaa myös muutamissa tyttöjoukkueissa.

– Olen yleensä sentteri, mutta aina välillä pelaan myös laitahyökkääjänä, Pihla toteaa.

Pihlan kuusivuotias sisko Hilla seuraa siskonsa luistintenjälkiä ja on tällä hetkellä kiekkokoulussa.

– Kun näin miten Pihla pelasi, niin minäkin tahdoin pelata.

– Hilla piti jo kaksivuotiaana Pihlan jääkiekkovarusteita päällään, Heidi nauraa.

Isosiskon tai isoveljen esimerkki on tärkeä. Sen tietää myös seitsenvuotias Fiina Kaleva, joka pelaa Kraftissa yhdeksänvuotiaiden joukkueessa.

– Mä aloin pelata jääkiekkoa, koska halusin olla yhtä hyvä kuin isoveljeni Tuomas. Aloitin kanssa luistelukoulusta joskus neljän ikäisenä. Mä olen hyökkääjä, mutta välillä puolustaja tai maalivahtikin, Fiina selvittää.

Hillan ja Fiinan pelaaminen tapahtuu lähinnä Närpiössä. Pihlan kohdalla juttu on toinen.

– Tällä kaudella on käyty muun muassa Kokkolassa ja Kuopiossa. Oman joukkueen pelit ovat tässä aika lähellä, noin 200 kilometrin säteellä, mutta tyttöjoukkueiden pelit ovat usein kauempana, Mikko toteaa.

Mitä jääkiekkoharrastus vaatii vanhemmilta?

– Aikaa, paljon aikaa. Toki tähän kuluu hiukan rahaakin, mutta ei kuitenkaan mahdottomasti siihen verrattuna, miten paljon treenejä sillä rahalla saa, Mikko tietää.

11. huhtikuuta Pihlalla oli tärkeä päivä, kun N16 SM-sarjan lopputurnaus pelattiin Vaasassa. Mukana turnauksessa oli 12 joukkuetta. Pihlan joukkue sijoittui kahdeksanneksi kovatasoisessa kisassa. Myös Hillalla ja Fiinalla on pian edessään kauden kohokohta, kun pelataan Mini Aurora Cupin loppupelit. Fiinan isä Jarkko Kaleva toimii Kraftissa apuvalmentajana ja Mini Aurora Cupin pelivalmentajana.

– Kokonaisuudessaan on ollut mahtava kausi. On ollut kiva päästä pelaamaan U14 pelejä ja N16 SM-joukkueeseen. Oltiin ekoja N15 -sarjassa. Kauden alussa oli Eagles cup Vaasassa, jossa pelasin Ässien kanssa ja voitettiin omassa sarjassa kultaa ja mut palkittiin sarjan parhaana hyökkääjänä. Kaudesta on jäljellä vielä Turku turnaus oman U12 joukkueen kanssa, Pihla summaa.

Se, että Vaasan turnauksesta ei tullut mitalia kaulaan, ei juuri haittaa.

– Oon tyytyväinen. Hienosti pelattiin joukkueena ja oli mahtava turnaus. Hyvä ja ikimuistoinen kokemus ekoista SM-kisoista. Tehoja ei tullut tällä kertaa, mutta viimeisessä pelissä viisi sekuntia ennen pelin loppua sain kahden minuutin jäähyn sääntöjen vastaisesta taklauksesta. Pelasin viimeiseen asti täysillä ja tunteella, Pihla kertoo.

Kauden aikana Pihlalle kertyikin jonkin verran jäähyjä.

– Ne oli melkein kaikki tuomareiden vika, Pihla virnistää.

Onko teille koskaan sattunut mitään jääkiekkopelissä?

– Sormi on murtunut kaksi kertaa, Pihla toteaa.

– Vastustaja paiskasi kerran minut seinään ja se otti kipeää selkään, Fiina kertoo.

He eivät kuitenkaan pelkää kiekkoa, eivät ainakaan pelitilanteessa. Pihla kertoo, että talven aikana koulussakin pelattiin muutaman kerran jääkiekkoa liikuntatunnilla.

– Ei luokan pojat oikein pärjänneet, Pihla nauraa.

Kesällä ei lätkää pelata, mutta silloin pidetään kuntoa yllä harrastamalla esimerkiksi yleisurheilua ja jalkapalloa.

Tuleeko teistä isona jääkiekkoammattilaisia?

– Tulee, Pihla ja Fiina tuumaavat yhteen ääneen.

– Ei, Hilla tokaisee.

Kuka on kaikkien aikojen paras jääkiekonpelaaja?

– Aleksander Barkov, Pihla tuumaa.

– Sebastian Aho, Fiina tokaisee.

– Pihla, Hilla sanoo ja halaa siskoaan.

Lopuksi Pihlaa haluaa sanoa kaikille tytöille erään asian.

– Kannustan jokaista tyttöä harrastamaan juuri sitä mikä tuntuu omasta mielestä oikealta ja tavoittelemaan omia unelmiaan rohkeasti. Ei kannata miettiä mitä muut ajattelevat. Kun vain tekee tarpeeksi töitä omien unelmiensa eteen, mikä vain on mahdollista, Pihla tietää.

Kraft Hockey Juniors U14-joukkueelle kultaa

Heli Nurmela

JÄÄKIEKKO Kraft Hockey Juniors U14-joukkueen kausi käynnistyi elokuussa Kuortaneen leirillä ja jatkui syyskuussa Peurunka Cupissa, josta joukkue saavutti turnausvoiton. Syyskaudella haettiin kovia pelejä korkeimmalta sarjatasolta, ja keväällä jatkettiin vahvasti keskimmäisessä sarjassa.

Kaikki tehty työ palkittiin, kun kausi huipentui Keskimaan U14-keskisarjan runkosarjan voittoon ja finaalin mestaruuteen. Tämä on ollut seuran historiassa hyvä saavutus, koska edellisestä juniorijoukkueen mestaruudesta on useampi vuosi.

Finaalipeli oli sensaatiomainen, joka muistetaan kauan. Kraft nousi 0–5 tappioasemasta 6–5 voittoon, kun vastassa oli kivikova Kauhavan Hela-Kiekko. Finaalissa oli mahtava yleisö, jota oli paikalla jopa noin 600 henkeä, joten tunnelma oli käsin kosketeltavaa. Kausi oli täynnä oppimista, kasvua ja yhdessä tekemistä, ja lopulta myös menestystä. Joukkueesta hyökkääjä Aapo Laitala valittiin kauden aikana Lidl ketjun järjestämään taitokisaan, jonka finaalit käytiin Nokia Areenalla Miesten Leijonien EHT-turnauksen yhteydessä, sekä Loura games -turnaukseen, jossa hän pelasi Porin Ässien joukkueessa. (Turnaus pelataan TPS, Ässät ja Lukko joukkueilla.)

Kraft Hockey Juniors U14-joukkueessa pelaa myös seitsemän teuvalaista junioria. Joukkue haluaa suuresti kiittää teuvalaisia yrityksiä tuesta.

– Te olette tärkeä osa joukkueemme tarinaa! Unohtamatta kaikkia jotka ovat kauden aikana meitä kannustaneet!