Puolustusministeriltä tuli silminnähtävä hutilaukaus

Teijo Mäki

TEUVA Suomen laihialaisin paikallislehti Kyrönmaa haastatteli helmikuun alussa puolustusministeri Antti Häkkästä. Haastattelussa ministeri lupasi estää lakikeinoin reservistä karkaamisen. Lehden haastattelussa ministeri totesi, ettei hän yksinkertaisesti pidä isänmaallisena sitä, että reservistä erotaan.

Laihialla haastatellun ministerin ulostulon jälkeen noin 1200 reserviin kuulunutta on turvautunut niin sanotusti maitojunan kyytiin ja eronnut.

Teuvan reserviupseerien puheenjohtaja reservin majuri Erkki Nevanperä toteaa, että ministerin ulostulossa oli pieni lapsus, joka kaipaa tarkennusta. Mediassa julkaistut tulkinnat reservistä ja vastaavasti reserviläisistä on kaksi eri asiaa.

Nevanperä kertoo varmistaneensa Etelä-Pohjanmaan reserviläispiirin toiminnanjohtajalta Jani Syväseltä, että Suomen reservin kokonaismäärä on 870 000 henkilöä. Määrään lasketaan nykyisten varusmiespalvelusta suorittavien ja kantahenkilökuntaan kuuluvien lisäksi kaikki armeijan käyneet aina 60-ikävuoteen asti.

– Eronneiden määrällä ei ole maanpuolustuksen kannalta suurtakaan merkitystä.

Toisaalta paikallisiin yhdistyksiin kuuluu Suomessa noin 30 000 reservin upseeria. Sen lisäksi niin sanottuihin reserviläisyhdistyksiin kuuluu maassamme noin 40 000 aliupseeria ja miehistöön kuuluvaa jäsentä.

– Yhteenlaskettuna meitä reserviläisiä on siis noin 70 000. Venäjän hyökätessä Ukrainaan 2022 reserviläisten jäsenhakemusten määrä kasvoi kahdessa kuukaudessa noin 1230:lla. Normaalivuosina jäsenhakemuksia tulee noin 490, Nevanperä toteaa, ja alleviivaa, että hänen tiedossaan ei ole yhtään reserviläisjärjestöistä eronnutta.

Eräänä selittävänä tekijänä reservin eroaaltoon Nevanperä arvelee liittyvän julkisuudessa velloneeseen keskusteluun. Muun muassa presidentin vaalien paneeleissa puhuttiin paljon Natosta ja ydinaseista.

– Pelko saattaa olla aiheellinen, sillä meillä on edelleen noin 1300 kilometriä Venäjän kanssa yhteistä rajaa. Voi olla, että ihmiset kokevat keskustelun niin, etteivät he halua ase kädessä puolustaa maatamme. Ymmärrän tämän, mutta toisaalta pitää muistaa se, että meillä on lakiin kirjattu, että kaikki suomalaiset miehet ja naiset ovat maanpuolustusvelvollisia riippumatta siitä, että ovatko he käyneet armeijaa vai ei, Nevanperä muistuttaa.

Sotilasvalassa tai -vakuutuksessa luvataan sekä sodan ja rauhan aikana puolustaa isänmaan koskemattomuutta ja kieltäytyä jättämästä joukkoa ja paikkaa missään tilanteessa.

– Lupaus annetaan vielä kunnian ja omantunnon kautta. Tämä lupaus on raju. Lupauksesta luopumiseen ihmisillä on monenlaisia syitä. Varusmiespalveluksen suorittamisen jälkeen voi siirtyä, niin halutessaan, puolustusvoimien reservistä siviilipalvelusvelvolliseksi hakemalla täydennyspalveluun, Nevanperä kertoo.

Täydennyspalvelus suoritetaan koulutuspaikoilla, jotka sijaitsevat eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Täydennyspalveluskoulutusta järjestetään myös Lapinjärvellä olevalla Siviilipalveluskeskuksella.

– Täydennyspalvelus kestää enimmillään 40 päivää. Sielläkään ei vapaamatkustajia ole, tietää Nevanperä.

Asevelvollinen, jonka vakaumukseen perustuvat syyt estävät häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa säädettyä palvelusta, vapautetaan sen suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta.

Siviilipalvelusajan pituus on 347 vuorokautta. Palveluksen alussa on aina koulutusjakso, jonka pituus on 28 vuorokautta. Suoritettu varusmiespalvelu lasketaan palvelusaikaan ja vähennetään 347 vuorokaudesta.

– Toimiessani Teuvan sivistysjohtajana minulle tuli kokemusta myös siviilipalvelukseen osallistujista. Aivan mallikelpoisia kansalaisia heistäkin on tullut, Nevanperä muistelee.

Maanpuolustustahto on monella mittarilla mitattu korkeaksi. Omalta osaltaan sitä kohotti Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, joka toi sodan julmuudet lähelle.

– Meidän olisi pitänyt herätä jo vuonna 2014 Venäjän miehittäessä Krimin. Vuonna 2022 Venäjän hyökätessä Ukrainaan Suomen kansa päätti, että meidän on liityttävä Natoon. Se päätös omalta osaltaan nosti maanpuolustustahtomme nykyiselle hyvälle tasolle.

Nevanperä tietää, että suomalaiset ja etenkin nuorempi sukupolvi on hyvin tietoinen millaisia uhrauksia harveneva veteraanisukupolvemme on itsenäisen Suomen eteen tehnyt ja taistellut.

– Siihen on tarvittu paljon verta, hikeä eikä kuolemiltakaan vältytty. Näiden asioiden esillä pitoa ja muistamista me reserviläisjärjestöt jatkossakin tuemme täysin sydämin, Nevanperä päättää.