Simo Rallin Karikko sai tulikasteensa – katso kuvat ja lue arvostelu

Henry Aho

PARRA Loppukesästä saakka on odotettu Simo Rallin uuden albumin, sooloalbumi Karikon, julkaisua. Elonkerjuu-orkesterista tutuksi tullut Ralli, oikealta nimeltään Kari Komsi, ei kuitenkaan pitänyt väkeä jännityksessä kuukausikaupalla, vaan hän julkaisi levyn kappaleet yksi kerrallaan. Joka viikko syyskuun ensimmäisestä päivästä lähtien suoratoistopalveluihin on ilmestynyt uusi kappale Karikko-levyltä.

Viimeinen kappale julkaistiin viime perjantaina, jolloin pidettiin myös levynjulkistuskeikka Parrassa, Luontolaiturin Kahvila-Ravintola Tierassa.

– Tämän on aivan ensimmäinen keikka tämän levyn tiimoilta. Totta kai nyt jännittää enemmän kuin mitä Elonkerjuun keikoilla jännittää, kun ollaan vielä kaiken lisäksi kotiyleisön edessä. Mutta kun pääsee lavalle, niin jännitys katoaa ja kaikki alkaa rullata, Ralli tuumasi ennen keikkaa.

Ralli on soittanut ja laulanut itse jokaisen Karikko-albumin kappaleen. Keikoilla hänellä on kuitenkin mukana lead kitarassa Seppo Lehtinen ja bassossa Henri Hyvärinen.

– Viimeiset treenit menivät oikein hyvin. Pian se nähdään, miten soitto sujuu. Karikon kappaleet soitetaan niin kuin ne ovat levyllä, mutta Elonkerjuun biisit soitetaan omannäköisesti, soittajat kertovat.

Lehtinen ja Hyvärinen soittavat myös Simberg & co. kokoonpanossa, jossa myös Ralli vaikuttaa.

– Nyt Simberg & co. yhtyeelle ei ole keikkoja sovittuna, mutta heti mennään, jos pyydetään. Olemme aktiivisia ja kappaleet ovat selkärangassa, Ralli sanoo.

Karikko-albumin julkkarikeikka koostui kahdesta osiosta. Ensimmäisessä Ralli soitti uuden levyn kappaleet läpi. Samalla hän valotti hiukan kappaleiden taustoja. Pienen väliajan jälkeen soitetussa toisessa osiossa kuultiin muita Rallin kynästä syntyneitä kappaleita aina Kuudennusmiehet-yhtyeen ajoista lähtien. Yleisö eli hyvin mukana koko keikan ajan. Jalat ja kädet taputtivat tahtia. Jokaisen kappaleen jälkeen artistit palkittiin suosionosoituksin. Ei ollut yllättävää, että suurimmat suosionosoitukset saivat Elonkerjuun tutuksi tekemät kappaleet, esimerkiksi Maailma on renki, Katajapuu, Kimpale kultaa ja Rieputarallaa. Hiukan vanhemmat hittibiisit olivat yleisölle tuttuja ja moni osasi sanat ulkoa alusta loppuun. Kappaleet tarvitsevat aina hiukan aikaa ja kuuntelukertoja ennen kuin yleisö osaa ottaa ne omakseen. Varmaa on, että tulevaisuudessa Karikko-albuminkin kappaleet saavat samanlaisen vastaanoton. Keikka koostui 18 kappaleesta ja vielä kahdesta ylimääräisestä encore-kappaleesta. Lopussa yleisö kiitti soittajia seisten taputtaen.

Yleisössä olivat myös ilmajokinen Tiina Viitala sekä jurvalainen Jukka Marttila. Pariskunta on pitänyt yhtä 12 vuoden ajan ja he ovat innokkaita konserteissa kulkijoita. Monen muun asian lisäksi heitä yhdistää musiikkimaku.

– Viimeksi kävimme kuuntelemassa Erja Lyytistä Kurikassa. Etenkin nuorempana tuli kierrettyä paljon festareita, Marttila kertoo.

Parraan he kertoivat tulleensa kuuntelemaan hyvää musiikkia.

– Olemme kuunnelleet Karikon kappaleet netistä ja ne on hyväksi todettu, Viitala hymyilee.

Ralli on pariskunnalle tuttu Elonkerjuusta.

– Olemme kuunnelleet Elonkerjuuta siitä lähtien, kun Juha Lagström oli solistina. Jo aiemmin olemme olleet Elonkerjuun keikoilla, että kaikki solistit on kyllä nähty, Marttila toteaa.

Kun julkaisukeikka oli saatu hoidettua, Ralli jatkoi kokoonpanonsa kanssa matkaa Seinäjoelle, jossa heillä oli keikka heti seuraavana päivänä. Karikko-albumin tiimoilta on sovittuna tälle vuodelle vielä yksi keikka, ravintola Siniseen hetkeen Kaskisiin ennen joulua. Rallilla vientiä riittää, sillä myös Elonkerjuu tekee vielä tämän vuoden puolella kymmenkunta keikkaa.

ARVOSTELU:

Karikko on henkilökohtainen levy, joka kertoo tarinan syntymästä tähän päivään

Simo Rallin ensimmäinen sooloalbumi Karikko koostuu yhdeksästä kappaleesta. Albumin avausraita on Viisikiloinen poika, joka ikään kuin synnyttää levyn. Kappale kertoo siitä millainen maailma ja elämä olivat Rallin syntymän aikoihin. Toinen kappale on jazzvivahteinen Riippuliitäjä. Aikaa on kulunut ja vauvasta on tullut pieni poika, joka mielikuvissaan liihottelee taivaalla. Kolmas kappale Hei, hei hei Äiti! on erokappale, jossa haikaillaan kotoa lähteneen äidin perään. Kappale on rock-vivahteisempi kuin kaksi ensimmäistä ja selvästi on kuultavissa myös Dave Lindholmilta saatuja vaikutteita. Ralli kertoikin kesällä ilmestyneessä Tejuka-lehden haastattelussa, että Lindholm on ollut yksi hänen suurimpia esikuviaan.

Neljännessä kappaleessa Tyttö suloinen aletaan pikkuhiljaa ottaa askeleita lapsuudesta nuoruuteen ja vastakkainen sukupuoli esittäytyy uudessa valossa. Kappale kertoo ensi-ihastumisesta ja siitä, miten kovasti tietyssä iässä odottaa sitä, että olisi vielä vähän pikkuisen vanhempi. Viidennessä kappaleessa Saanhan ottaa kädestä kii? on siirrytty oman lapsen saamiseen ja ihastellaan elämän ihmettä. Kappale kuuluu levyn parhaimpiin ja se puhuttelee varmasti jokaista, jolle on siunaantunut jälkikasvua. Levyn kuudes raita Päivän salama tuo mieleen varhaisimpia Elonkerjuun tunnelmia. Laulu on osin murretta ja kertoo siitä, että rakkaus ei aina katso kohdetta, vaan voi iskeä salaman lailla riippumatta seurauksista. Myös tämä kappale erottuu levyltä edukseen.

Levyn seitsemäs raita Älä sinä sure on jälleen eroamisesta kertova kappale. Laulun alussa ero on vielä niin tuore, että päällimmäisinä tunteina ovat viha ja katkeruus. Kappaleen loppupuolella ymmärretään, että ero oli kuitenkin oikea ratkaisu. Kahdeksas kappale Harjoituslentäjä kertoo siitä, kun oma lapsi kasvaa täysi-ikäiseksi ja sen seuraaminen tuo mieleen oman lapsuuden ja nuoruuden. Lentämisen käyttäminen vertauksena on mielenkiintoista, sillä sitä käytettiin myös levyn kakkoskappaleella Riippuliitäjä. Näiden kahden kappaleen yhteyttä voi tulkita niinkin, että pojasta polvi paranee. Isä oli aikoinaan liitäjä, mutta poika lentäjä. Karikko-albumin päättää kappale Ei väkisin. Siinä katsotaan peiliin ja mietitään elettyä elämää. Levy päättyy siihen, että vaihdetaan elämän suuntaa. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa alusta.

Rallin esikoissooloalbumi on hieno ja ehjä kokonaisuus, joka kertoo yhden miehen tarinan. Se on nimenomaan kokonaisuus, sillä osa levyn kappaleista ei oikein tahdo toimia yksinään. Ne saavat merkityksensä vasta silloin, kun tarinan kuuntelee kokonaisuudessaan läpi. Musiikillisesti levy on folkrokkia ja siinä on kuultavissa vaikutteita tyylilajin suurilta suomalaisilta muusikoilta, kuten jo mainitulta Dave Lindhomilta. Karikko on rehellinen ja henkilökohtainen levy, eikä se muuten oikein toimisikaan. Karikko summaa Rallin oman toteamuksen: Taide on kehtaamislaji.

Henry Aho