Sutki on amerikankettukoirien paras

TEUVA Teuvalaisen Tomi Riihimäen omistama amerikankettukoira Hunter, tuttavallisemmin Sutki, voitti lajinsa mestaruuden joulukuun alussa. Kisaan valitut kymmenen kettukoiraa mittelivät metsästystaitojaan ja kisasivat paremmuudesta. Kilpailussa ei yritettykään ampua mitään, vaan tarkoituksena oli seurata koiran työskentelyä metsässä ja ajattaa koiralla maksimissaan täydet kaksi tuntia.

– Oli se kova juttu itsellekin, kun taululle alkoi tulla numeroita ja rupesi näyttämään siltä, että yhtäkkiä voidaankin olla aika vahvoilla. Voittaja ratkeaa ajon määrällä, nopeudella, haukulla, riistan haulla ja metsätyöskentelyllä. Sutki oli ainut, joka sai sen täyden 120 minuuttia lähes katkeamatonta ajoa ja löysi sopivasti saalista, ylpeä isäntä kertoo.

Amerikankettukoira on Suomessa varsin uusi tuttavuus, nimensä mukaisesti amerikantuontia. Suomesa on rekisteröity noin 1 500 yksilöä. Se muistuttaa ulkonäöllisesti jonkun verran suomenajokoiraa, mutta on rakenteeltaan sirompi ja kevyempi. Tomi Riihimäen mukaan kettukoira on myös hieman nopeampi ja ketterämpi. Rodulla metsästetään pienpetoja eli esimerkiksi kettua ja supia.

– Tämä pian kolmevuotias koira on kaverilta Suomussalmelta, hänellä itselläänkin on näitä ja susihommiin käyttävät siellä paljon. Tämä tuli minulle silloin kesäaikaan seitsenviikkoisena, syksyllä ajettiin jo kettua ja oli hyviäkin töitä ensimmäisellä kaudella. Sen verran on näyttelyissäkin käyty, että Sutki on käyttövalio. Osaa istua ja antaa tassua, mutta aika ei millään riitä sen kummempaan tapakoulutukseen.

Verenperintönä Tomille on isän kautta tullut vahva metsästysharrastus ja nimenomaan koirien kanssa. Hirviporukka ei houkuttele, pienpedot ja pienemmässä porukassa kulkeminen ovat hänen juttunsa. Tutut maastot ovat kotikonnuilla Äystöllä sekä Riipissä ja Kauppilassa, joissa hän on myös metsästysseuran jäsenenä.

– Kukapa sitä ilman koiraa aivan yksin viittisikään kävellä lintuja metsästämässä. Isän kanssa käymme koirat mukana tai menen muutaman kaverin porukalla. Pari kertaa on kavereiden kanssa voitettu pienpetokisoja ja myös muutamia kolmos-nelossijoja tullut. Riippuu paljon maastosta, minkä sattuu arvonnassa saamaan ja kuinka sieltä saalista löytyy.

Sutkin lisäksi tv:n Pirunpelto-sarjasta Tomi Riihimäen tarhasta löytyy myöskin terrieri nimeltä Torikka. Lisäksi on kaksi vanhempaa amerikankettukoiranarttua sekä terrieri, jolla alkavat luolatyöskentelyssä tunnit olla täynnä, mutta vielä kaurista ja peuraa voi joskus ajattaa.

– Kyllä metsästyksessä koirien kasvatus on se juttu. Näistäkin ovat pennusta saakka kaikki olleet itsellä, olen kulkenut niiden kanssa ja nähnyt, kuinka suoritukset paranevat. Elokuusta maaliskuun alkuun on paljon mettäpäiviä, siihen mahtuu jos jonkun näköistä päivää. Kesällä koiria uitetaan että pysyvät kunnossa. Äkkiä se kunto sitten nousee, kun kausi alkaa ja oma vietti vetää.

Tomi Riihimäki suunnittelee ensi keväänä teettävänsä toisella nartulla pennut ja astuttavansa nimenomaan juuri Sutkilla. Toiveena on saada jälkeläisiä näille kasvamaan ja uusia koiria treenattavaksi. Kennelnimen saaminen vaatii viikonlopun mittaisen koulutuksen.

– Jos kettuhomma kiinnostaa, niin ehdoton suositus tälle rodulle. On nopea liikkeissään, vauhtia ja ketteryyttä löytyy, ilmavainuaa saaliin ja metsästysinto on sammumaton. Luonteeltaan mukava perhekoira. Kettua ja supia jos käy yöllä riistakameroilla ja aamulla päästää koira perään, niin kyllä sieltä sitten jotain löytyy.

Joulurauha kuuluu myös metsän eläimille. Tomi Riihimäki antaa ison luun kaikille nelijalkaisille ja kisassa ansioituneelle Sutkille vielä vähän suuremman. Kaikki saavat sitten pari ansaittua vapaapäivää ja yritetään malttaa pitää vapaata perheen kesken, vaikka se veri metsälle vetääkin – sekä isännällä että koirilla.

Anu Rinne