Uskoa tekemiseen

TEUVA – Uskokaa siihen mitä teette.

Tämä oli Pekka Hyysalon viesti Teuvan yhtenäiskoulun oppilaille, joille toivoa ja positiivista ajattelua välittävän Fight Back -brändin alla esiintyvä Hyysalo puhui viime viikon tiistaina. Vierailu oli osa teemaviikkoa, jonka aikana yhtenäiskoululla harjoiteltiin erilaisuuden kohtaamista ja hyväksymistä.

Turkulainen Hyysalo nousi ammattimaiseksi freestylehiihtäjäksi jo nuorella iällä, kun hän voitti kaksi SM-kultaa vuonna 2006. Ulkomaan kisat nostivat hänet lopulta maailmanrankingin sijalle 11 vuonna 2010.

– Sitä mä ite rankkaisin paljon ylemmäs arvoasteikolla. Loppujen lopuksi pystyin käyttämään paljon mahdollisuuksia, ja parasta oli se, että mun elämä oli vasta ihan alussa. Olin valmistunut just lukiosta, ja tulevat vuodet oli olevia täyspäiväistä unelman elämistä.

Hyysalo kävi Ylläksellä kuvaamassa freestyle-elokuvaa. Kuvausviikko kesti viisi päivää.

– Nää viisi päivää oli mun parhaat viisi päivää, mutta valitettavasti myös mun uran viimeiset. Mun uran viimeinen hyppy tapahtui 28. päivä huhtikuuta 2010. Tein temppua, jonka olin tehnyt satoja kertoja aikasemmin. Tällä kertaa tuli yllättävän voimakas tuulenpuuska, joka tarttui muhun hypyn alussa, enkä mä voinut tehdä mitään. Tulin alas maahan poikittain lähes tasaiselle, ja mun kypärä meni halki. Mutta se ihana musta kypärä pelasti mun hengen.

Pelastushelikopteri ei voinut lentää kyseisenä päivänä, joten Hyysalo kuljetettiin ambulanssilla Rovaniemen kautta Oulun yliopistolliseen sairaalaan leikkaukseen. Hän oli koomassa 17 päivää.

SAIRAALAKIERTUE vei Hyysalon Oulusta Turun yliopistolliseen keskussairaalaan ja sitten Turun kaupunginsairaalaan, jossa hän vietti pitkän kesän 2010.

– Mun pää olis levinnyt siihen, että siellä oli niin tylsää, jos mun perhe ja ystävät ei olisi vierailleet mun luona lähes päivittäin. En pystynyt liikuttaan raajojani, ja kun ne alkoi loppukesästä pelaamaan vähän paremmin, mun tasapaino ei sallinut kävelemistä. Olin ihan vuoteen oma.

Loppukesästä Hyysalo pääsi Helsingissä olevaan Kuntoutuskeskus Synapsiaan, jossa nuori mies pääsi tekemään töitä oman kuntoutuksensa eteen.

– Kun menin kuntoutuskeskuksen lääkärin luo ja kysyin, milloin mä pääsen suksille, lääkäri särki mun sydämen. Hän sanoi: ”Kuule Pekka, sinun pitäisi olla todella onnellinen siitä, että ylipäätään olet jäänyt henkiin. En voi sanoa, pystytkö laskettelemaan enää ikinä, mutta luultavasti et tule edes kävelemään seuraavaan kahteen vuoteen. Aivovammasi on niin vakava juttu.”

– Musta tuntui, että mun elämällä ei ollut enää väliä. Laskettelu oli se yksi asia, mitä rakastin eniten maailmassa. Jos se vietäisiin pois, musta tuntui, että millään ei olisi enää mitään väliä. Menin takasin huoneeseeni ja itkin. En tiedä miten kauan itkin.

– Noin viikon kuluttua mä heräsin yksi aamu, ja kaikki ei enää tuntunutkaan ihan turhalta. Mun elämä ei ehkä sittenkään ollut vielä ihan menetetty peli. Päätin, että jos mä meen vielä kuntouttamaan itseäni ja teen joka päivä parhaani, niin ehkä joku kaunis päivä pystyn taas viettämään hauskan päivän.

TULI SYKSY ja kuntoutusjakso päättyi. Käydessään Skiexpossa Hyysalo tapasi kaikki vanhat ystävänsä. Messujen jälkeen hän sai oman rollaattorin.

– Olin aina pitänyt rollaattoria mummojen menopelinä, mutta yhtäkkiä se oli siistimpi menopeli kuin yksikään ferrari tai lamborghini. Sitten kun pääsin jaloilleni, alkoi nälkä kasvaa. Päätin, että niin pian kuin pääsen, menen takaisin laskettelurinteeseen.

Seuraavana keväänä Hyysalo lasketteli lähes 30 päivänä. Syksyllä hän lähti jo Itävaltaan jäätikölle laskettelemaan. Itävallassa kuvattiin myös lasketteluvideo.

Puoli vuotta tämän jälkeen Hyysalo sai saksalaisystävänsä Florian kanssa idean Fight Backista.

– Mä en pystynyt enää ikinä tekemään normaalitöitä, mutta mä halusin tehdä kaikkeni sen eteen, että vielä joskus musta olisi johonkin hommaan. Mä olin taistelija. Me päätettiin, että mulle pitäs perustaa brändi, joka tukisi mun kuntoutusta.

Hyysalo päätti myös, että hän opettelisi vielä joskus juoksemaan.

– Mun jalat vielä liikkui, en ollut halvaantunut. Päätin, että tulen vielä joskus juoksemaan maratonin. Siinä vaiheessa en osannut juosta vielä askeltakaan.

Ensimmäinen Fight Back Run -juoksutapahtuma järjestettiin Turussa vuonna 2014. Siinä tärkeää ei ole juostavan matkan pituus vaan se, että ottaa kaiken ilon irti siitä, että pystyy liikkumaan.

Pisin Hyysalon tapahtumassa juoksema matka on ollut puolimaraton.

– Se ei ollut helpoin lenkki. Mä oksensin sen jälkeen, ja suoraan sanoen jossain kohtaa tuntu aika pahalta. Mut vitsi oli myöhemmin hyvä fiilis.

PEKKA HYYSALON Teuvan yhtenäiskoululla pitämän puheen aiheena oli vastuun Fight Back.

– Vastuu alkaa siitä, että pitää itsestään parasta mahdollista huolta. Mä olen tehnyt monia uhrauksia sen takia, että musta tulisi fyysisesti vähän parempi versio kuin mitä olisin, jos en olisi uhrannut sitä kaikkea.

– Laskettelu oli mun lempiharrastus, mun unelma, kaikki kaikessa. Mutta nykyään on mun mielestä vielä yksi siistimpi asia: se on puhuminen ja esiintyminen. Se on mun mielestä ihan parasta, jos mä pystyn jotenkin vaikuttamaan teidän elämään, päivään, tähän tuntiin. Se on mulle ihan törkeen tärkeetä, ihanin juttu, sanoi Hyysalo teuvalaisnuorille.

Vaikuttamisen vastuu on Hyysalolle todella lähellä sydäntä.

– Se on laittanut mut ajattelemaan paljon sitä, mitä vastuu oikeesti tarkoittaa. Mun lempimääritelmä on se, että vastuu on vaikuttamisen mahdollisuus ja vastaamisen mahdollisuus. Meillä on jokaisella ihan äärettömän paljon mahdollisuuksia vaikuttaa erilaisiin pieniin asioihin. Koska meillä kaikilla on se mahdollisuus, niin ennen pitkää me myös tartutaan niihin ja yhdessä me voidaan tehdä lähes mitä tahansa. Oli se sitten koronaa, ilmastonmuutosta tai ihan mitä tahansa vastaan, niin me ihmiset pystytään voittamaan se. Tää on meidän fight back.

Juhani Pajunen