Harmonikka oli Jussin mukana armeijareissulla

Anu Rinne

TEUVA Vähissä taitavat olla ne teuvalaiset, jotka eivät tunne Sandbergin Jussia. Hän on tuttu näky Torikioskilla ja pyörälenkillä, harmonikan kanssa eri paikoissa ja useissa kokoonpanoissa. Jussi pyöräilee pari kertaa päivässä koko kesän. Mittariin on jo kertynyt liki 1400 kilometriä. Kun lätäköt jäätyvät, siirtyy pyörä talviteloille ja kuntoa hoidetaan kävellen.

– Kyllä se tämmöselle kasikymppiselle tuommoset kesäkilometrit on aivan hyvä määrä, pitää nivelet ja jalat hyvässä kunnossa, hän toteaa.

Juhanin tarina pitää sisällään paljon. Lähtöjään mies on Kauppilan Rämäkästä, menetti äidin kun oli kolmentoista. Muutamaa vuotta myöhemmin lähti kotoa.

– Oon penikasta asti ollut kiinnostunut kuorma-autoista, kun naapurissa tädin miehellä oli sellainen. Siitä asti on ollut hinku päällä autohommiin. Kun sain kortin, aloin ajaa puutavara-autoa muille. 1969 ostin oman kuorma-auton ja montun. Oman liikenneluvan sain viisi vuotta myöhemmin – ja niitä tuli vielä pari lisää.

Juhani on yksi kuudesta veljeksestä, jotka olivat kaikki orkesterisoittajia. Muut veljekset soittavat jo pilven reunalla, keväällä haudattiin heistä viimeinen. Juhani lähti keikalle nuorena miehenä, 13-vuotiaana Tuomelan Ilmarin kanssa Pirttilään. Ilmarin rummut selässä, Simson-merkkinen moottoripyörä alla ja haitari tankin päällä. Veljillä oli orkesteri, mutta eivät huolineet mukaan. Orkesterilla oli rummut sekä kaksi haitaria laatikossa sängyn alla, mutta haitareihin ei saaneet sattua kuin soittajat itse.

Vähän ennen armeijaa Juhani osti oman harmonikan, joka oli armeijassakin mukana. Hän on soittanut harmonikan ja rumpujen lisäksi keikalla myös bassoa ja saksofonia. Sandbergien musiikkiperintö jatkuu edelleen jälkipolvissa.

Sinikkansa Juhani tapasi pääsiäisen aikoihin reilu kuusi vuosikymmentä sitten. Pari kihlautui marraskuussa ja joulukuussa vietettiin häitä. Toukokuussa syntyi ensimmäinen vauva. Yhteensä lapsia siunaantui neljä.

– Sinikalla oli pieni maatila, jonne menin munaminiäksi. Tila oli omavarainen, muutamia sikoja, lehmiä, hevosia ja vuokramaat. Mitään maatalouskoneita ei ollut, mutta Myrkyn kylän ensimmäinen lypsykone. Meijeriltä tuli juustot ja voit.

1964 syksyllä Juhani pääsi Norrbackin orkesteriin rumpaliksi. Hän kehuu niiden aikojen olleen musiikkiuran huippuhetkiä.

– Ikinä en ole siitä numeroa tehnyt, mutta tänäkin syksynä Viitalan soitoissa joku tunnisti ja osoitti sormella. Kuitenkin parissakymmenessä orkesterissa soittanut. Tommi Hannulan yhtye koostui meidän neljästä veljeksestä ja yli 20 vuotta soitin siinä. Neljä vuotta soitin Kimmo Männyn orkesterissa ja neljää laulukuoroa olen säestänyt.

Musiikki jatkuu harrastuksena edelleen Kauppilan harmonikkojen riveissä, Majan laulajia säestäen sekä laulukööri Mesiksissä laulaen. Viimeisin tanssilavakeikka oli tämän kuun alussa, jolloin miestä kuultiin Teuvan nuorisoseuralla Anu & Poijjat -yhtyeessä. Taitaa olla, ettei tiikeri pääse raidoistaan.

Mies tunnetaan Norrback-konserttien järjestämisestä Myrkyssä. Suomen Harmonikkaliitto myönsi Juhanille 2017 hopeisen kunniamerkin harmonikkamusiikin eteen tehdystä työstä.

– Ei siitä että osaisi soittaa, Juhani sanoo taitojaan vähätellen.

Hinku autohommiin ratkaisi ammatinvalinnan, ja parhaimmillaan myrkkyläisessä firmassa oli neljä kuorma-autoa, kolme pyöräkuormaajaa, puskukone ja lavetti. Suurin työnantaja on ollut Lemminkäinen. Reilun kolmenkymmenen vuoden ajan kesät menivät viiden työmiehen kanssa asfalttihommissa. Talveksi osa miehistä piti lomauttaa, silloin ajettiin kalkkia, luonnonsoraa ja mursketta ympäri Etelä-Pohjanmaan. Parikymmentä vuotta Sandberg oli KTK Kristiinan ja Kauhajoen hommissa. Sinikka oli 13 vuotta mukana firmassa, keitti koneasemalla ruokaa ja siivosi.

– Olen aina sanonut, että emäntä on kasvattanut meidän lapset, ne on nukkuneet kun olen lähtenyt ja taas kun olen palannut.

Juhani kehuu hyvän vaimon olevan edellytys sille, että on saanut hoitaa työtään niin auto- kuin musiikkipuolellakin. Ennen kännyköiden tuloa Sinikka murehti kotona, jos oli sattunut jotain. Onneksi ei sattunut.

Firma lopetettiin 1996. Juhani sanoo yrittämisen olleen aina rehtiä peliä ja toteaa lähes ylpeyttä äänessään, että itte alkasin ja itte lopetin enkä ole jäänyt kenellekään velkaa.

Ammattiautoliitolta Juhani sai 1996 kultaisen erikoisansiomerkin, tunnustuksena että on maksanut jäsenmaksun joka vuosi ja ajanut ilman onnettomuuksia.

Kolmetoista vuotta sitten Sandbergit muuttivat Teuvalle vietettyään lähes viisikymmentä vuotta Myrkyssä. Myrkyn talo jäi liian suureksi kahdelle, oli pihassa isot tallit ja hallit lähes tyhjillään. Nykyinen koti Saksantiellä on pieni punainen tupa lähellä keskustaa ja palveluja.