Myrkky soi pelimannimusiikkia

Anu Rinne

MYRKKY Ensimmäistä Myrkky soi pelimannipäivää vietettiin Myrkyn Nuorisoseuralla lauantaina 12.9.2026. Paikalla oli mittava esiintyjäkaarti pelimannimusiikin taitajia läheltä ja vähän kauempaakin. Tapahtuman toteutuksesta vastasivat Petri Honkaniemi ja Myrkyn Nuorisoseura.

Tapahtuman avasi kokoonpano nimeltä Havilla, jossa myös Petri Honkaniemi itse soitti mukana 2-rivistä harmonikkaa. Heidän jälkeensä kuultiin Roikastajia Hannulanjoen ja Korven kukan verran sekä duon Anu Rinne ja Juhani Sandberg harmonikkavalsseja. Trio Sydämen asialla esitti muun muassa Bamboleon ja kiipesi Nellyn palmikkoa ylös.

Ohjelmaa jatkoivat jalasjärveläiset Mantupelimannit, jotka soittivat Jarmo Liikaluoman johdolla perinteistä sekä uutta laulettua kansanmusiikkia. Solistina kuultiin Kimmo Koskilammia.

– Mikä se mantu sitten on? Jorma Panula on sanonut että soitossa pitää olla mantua. Kysyin näiltä pelimanneilta mitä se sellainen on, mutta vastausta en rohkene tässä ääneen sanoa, totesi juontajana toiminut Maria Suikkanen.

Ohjelmaa jatkoi jämsänkoskelainen mestaripelimanni, mandoliininsoiton kolminkertainen suomenmestari ja Jämsän ämmä mallia 2025 Katja Lampinen.

– Täytyy sanoa että mielestäni nämä ovat kaikki mestaripelimanneja, mutta tämä titteli on Kaustisen kansanmusiikkijuhlien myöntämä arvonimi henkilölle, joka perinteisillä taidoillaan, runsaalla ohjelmistollaan tai muilla merkittävillä ansioillaan on edistänyt kansanmusiikkiharrastusta, valisti kuulijoita Suikkanen, joka oli tehnyt huolellista taustatutkimusta tästä ja myös tapahtuman esiintyjistä.

– Hienoa olla tässä rakennuksessa soittamassa. Esitän Kuutamovalssin, jonka on säveltänyt Paul Norrback. Harvoin soitan 5-rivisellä, säestän kyllä, Lampinen myöntää.

Toisena kappaleena hän esitti kaksirivisellä Mamman masurkan.

Keskisuomalaisedustus jatkui vahvana, sillä konserttia jatkoi Janne Laviranta, myös Jämsänkoskelta. Tänä kesänä Laviranta voitti 2-rivisten seniorisarjan suomenmestaruuden. Nyt kuultiin jenkkaa ja kiperää polkkaa.

– Tuossa kun mietittiin Petrin kanssa että kuinka pitkä pätkä kenelläkin on, sanoin että olisiko pari kappaletta, johon hän totesi näiden olevan lyhyehköjä trad-kappaleita. Nyt se sitten selvisi ja kun ne soitetaan vielä noin mahdottoman nopiaa, niin tottahan niitä useampi mahtuu 12 minuuttiin, täsmensi juontaja Suikkanen.

Ennen väliaikaa pääsi ääneen vielä sähkökitarapelimanni Juan Karlos Laihialta.

– Olin ehkä 16-vuotias, kun kaverit tämän nimen langetti. Sillon en saanut laulaa, soitin kitaraa ja bassoa. Kotona olen nauhoitellut taustoja vuosikaudet. Joskus olen tehnyt keikkaa pyytämättäkin ja yleisön pyynnöstä huolimatta, sillä aina keikka koti-illan voittaa, mies naurahtaa.

Väliajan jälkeen jatkoivat Seinäjoen 2-riviset. Heidän jälkeensä yleisön eteen asteli Korhosen Junnu Nurmosta, joka tekee yhä edelleen noin sata keikkaa vuodessa.

– Nyt kun kaikki on saanut syötyä ja joulu lähestyy, niin laulan teille Siantappolaulun, Korhonen alusti kappaleensa.

Lisäksi hän haastoi yleisöä kertosäkeeseen mukaan.

Rentukat kevensivät tunnelmaa siantappomeiningin jälkeen kappaleilla Nolojen tilanteiden chachacha, Sulle mun kultani ja Rahiseva rautalanka. Heidän jälkeensä yleisön eteen astui Jukka Rauhala ja kitara. Rauhalaa piti olla duo, mutta toinen oli sairastunut. Vaasasta olivat saapuneet Ala-Keturit. 2-rivistä soittanut Antti oli ollut ensimmäisellä Spelikeikallaan 1976 eli meneillään on jonkinmoinen juhlavuosi. Eija soitti pimpparautaa ja lauloi. Juontaja Suikkanen pohti mikä mahtaa olla pimpparaudan ja triangelin ero? Duolta kuultiin aluksi Ritolan Vernerin polkka

– Seuraavaksi vanha valssi, jonka Eero Hautala on 1935 oppinut äidiltään. Valssin sanat ovat täynnä tunteita, surua ja kaipuuta, Meripojan hyvästijättölaulu, kertoi Eija Ala-Keturi.

Puskasoitoista koottu nelihenkinen Festaripelimannit jatkoivat ohjelmaa. Siinä soittivat Jenni Pihlajamäki, Heini-Maria Brenyah, Asael Brenyah ja Sakari Hietamäki.

Viimeistä edellisenä esiintyi mestaripelimanni Teppo Aho. Aho kertoi isänsä Tauno Ahon olleen aikanaan Leander Norrbackin oppilas. Teppo Aho aloitti osuutensa 1-rivisellä, koska sellaisella ei ollut vielä kukaan soittanut.

– Näiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei tee virheitä, 5-rivisellä saa tehdä viisi kertaa enemmän.

Aho ei malttanut olla kertomatta opettajansa Rossin Taunon rippikouluajoilta pientä tarinaa.

– Silloin piti katekismus opetella ulkoa, käskyt ja niiden selitykset. Pappi oli kysynyt Taunolta, että mikä on viides käsky. Ei poika muistanut. Pappi oli ottanut pöydän laatikosta puukon ja ruvennut sitä heiluttelemaan. Vieressä istunutta Marjattaa oli ruvennut naurattamaan ja pappi kysynyt vakavana, että mikäs tässä nyt noin naurattaa. Tyttö oli vastannut että kysyykö pappi seuraavaksi kuudetta käskyä ja mitä se sitten heiluttaa.

Pikkutuhma tarina sai yleisön nauramaan ja taputtamaan.

Aho kutsui Katja Lampisen kanssaan soittamaan Satakielen valssia G-duurista. Aholla oli mukanaan yksirivinen sekä kaksi 2-rivistä harmonikkaa. Hän kertoi niitä tarvittavan niin monta sen vuoksi, että kappaleita on eri sävellajeista. 2-riviset kun rakennetaan aina tiettyyn sävellajiin.

– Kromaattista paljon helpompi soittaa, ei tarvitse soitinta vaihtaa kun sävellaji vaihtuu.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, esiintynyt duo Marko Huhta ja Juha Kullas Ilmajoelta. Juontaja Suikkanen oli yrittänyt tentata miehistä jotain kerrottavaa, mutta heistä ei kuulema irronnut mitään. Soitto puhui puolestaan ja Anssi Tikanmäen Aamu lakeuksilla oli huikea veto. Päätösnumerona he esittivät Petri Honkaniemen pyynnöstä Ellin polkan.

Neljään tuntiin venyneen konsertin jälkeen ei jäänyt paikalle muutamaa tanssijaa enempää, eikä kyllä soittajiakaan. Tanssien organisointi lienee jäänyt hieman puolitiehen.