90-vuotias Ringa Rajala vaihtoi mopoauton skootteriin: "Kun avaimesta kääntää, niin se rupiaa heti fyräjämähän."

TEUVA Karijokelaislähtöinen Ringa Rajala on saavuttanut yhdeksänkymmenen vuoden iän. Eletyt vuodet painavat jo hartioita, mutta muisti on terävä kuin partaveitsi ja asiointireissut hoituvat katetulla sähköskootterilla.

– Kolmeen viikkoon en sillä ajanut, mutta kyllä se pelitti. Kun avaimesta kääntää, niin se rupiaa heti fyräjämähän. Kulmalan poika on teheny mulle vähän ohjeita, että mitä nappia painellahan. Mutta yks vika siinä on: kun se on niin soukka, sais olla leviämpi. Mopoauto mulla oli aiemmin.

Kuluneisiin vuosikymmeniin mahtuu paljon kaikenlaista. Elämää ja tapahtumia. Hyviä ja vähemmän hyviä päiviä. Muistoja, jotka ovat yhä mielessä kirkkaina, myös ne huonotkin. Sankari itse silti ihmettelee, että ikää niin paljon on jo tullut. Arvelee kuitenkin, ettei enää yhdeksääkymmentäviittä täytä. Mutta niin on energinen, ettei tuo olisi ollenkaan mahdotonta.

– Kouluja en ole käynyt kuin kuukauden verran, en rippikouluakaan, mutta oon pärjännyt ja ripille päässyt muiden ikätovereiden kanssa yhtä aikaa. Aina oon itteni huolehtinu.

Kaikkiaan parissakymmenessä eri paikassa hän on asunut, useimmiten työn perässä muuttanut, ja majapaikka tullut siinä samalla.

– 60-luvulla olin Norinkylässä pellolla heinätöissä kolmena kesänä peräkkäin, seivästettiin heiniä. Mukavat muistot sieltä, pellolla oli komia ilma ja aurinko paistoi. Emäntä toi kahvia ja voileipiä pellolle, ja kylmää juomakaljaa, voi että se oli sitten hyvää. Niillä oli lehmiä paljo, piti olla paljo heiniäkin. Toisella viikolla ajettiin latohon, nakkelin hangolla heiniä. Tottahan se oli rankkaa.

Kesäisen peltomaiseman voi melkein sielunsa silmin nähdä. Lisäksi hän kertoo olleensa töissä sikalassa ja navetassa, hoitaneensa lapsia, pienistänyt puita ja nakellut niitä liiveriin. Perin rankkoja ruumiillisia töitä.

Viimeisen vuosikymmenen hän on rauhoittunut nykyiseen rivitalokotiinsa Teuvan keskustassa. Seinää koristaa pari taulua omasta kotimökistä Karijoella.

– Tuossa kuvassa on mun syntymäkoto. Ja toisessa taulussa Hessa-hevosella oli kaksoisvarsat. Oikealla sisko ja vasemmalla äiti, joka pitää varsaa kaulasta kiinni. Mä seison siellä takana. Tuolla hevosella oon äjestänykki, sillä kuljin vieteriäkeen perässä ja suittet käres. Kyllä se hevonen oli mulle niin rakas, olin sen seljässäki, kun oli niin rauhallinen.

Ringa Rajalalla on ollut kaksi sisarusta, joista toinen on vielä elossa. He eivät ole erityisen läheisiä, vaan päivänsankari sanoo ääni väristen enemmän merkitystä olevan hyvillä ystävillä.

– Mulla on näitä ystäviä niin paljon. Emmä täs olsi jossei niitä olsi. En mä ite järjestä synttäreitäkään. Kuka tietää, kuinka paljon sinne tuloo vieraita, mutta kyllä sinne paljon tuloo.

Anu Rinne