Dokumentti synnytti keskustelua Suupohjan radasta

Juhani Pajunen

PERÄLÄ Kurikkalaisen Pentti Yli-Karjanmaan ohjaama dokumentti Suupohjan radasta esitettiin Perälän kylätalolla Kemulassa. Esitystä oli tullut katsomaan runsaasti kyläläisiä ja joitakin muitakin teuvalaisia.

Lyhytdokumentissa kerrataan radan historiaa ja haastatellaan rataan eri tavoin kytköksissä olevia henkilöitä. Elokuva on syntynyt eläkkeellä olevan toimittaja-valokuvaaja Yli-Karjanmaan vapaa-ajan projektina kymmenen vuoden kuluessa. Ohjaaja kertoi teoksen olevan hänen ”ensimmäinen ja ehkä viimeinen” dokumenttielokuvansa.

Lyhytdokumentin esittämisen jälkeen Yli-Karjanmaa keskusteli yleisön kanssa Suupohjan radasta. Ukrainan sota ja siitä seurannut Suomen Nato-jäsenyys ovat synnyttäneet keskustelua huoltovarmuudesta ja eri liikenneyhteyksien merkityksestä.

– Eiko Nato tarvitsisi nyt tuota rataa? kysyttiin yleisöstä.

– Minä olen joskus Puolustusvoimain ihmisiltä asiasta kysynyt, ja he ovat sanoneet, että eivät oikein näe sille tarvetta, Yli-Karjanmaa vastasi.

Suupohjan rata rakennettiin vuosina 1909–13. Keskustelun aikana tuli esille, että peräläläinen Juuse Nurmela sai aikaan sen, ettei rataa vedetty Kristiinaan Kauhajoelta vaan Perälästä.

Eräs yleisössä ollut mies kertoi käyneensä lapsena paappansa kanssa aina junalla Kristiinan markkinoilla. Juna pysähtyi Viitissä, Karijoella ja Tiukassa. Kristiinassa paappa kävi aina ensimmäiseksi viinakaupassa.

Keskellä maaseutua oleva Perälän kylä on ollut siitä erityinen paikka, että siellä on ollut oma juna-asema ja asemaravintola. Ykkös- ja kakkosluokan matkustajille oli ennen vanhaan erilliset ravintolatilat.

Keskustelun aikana nousi esille vanhojen asemarakennusten henkiinherättäminen nyt, kun kaikkia muitakin ”hulluja juttuja” tehdään.

– Nämä asemat voisi nyt peruskorjata ja panna niihin ravintoloita. Sitten voitaisiin pitää resiinakisat, eräs yleisön jäsen ehdotti.

Tilaisuudessa oli paikalla Perälän ja Teuvan asemarakennusten omistaja. Hän myönsi, ettei ole muilta kiireiltään ehtinyt kunnostaa Perälän asemaa suurissa määrin.

– Sen voi vaikka joku ostaa pois. Nyt on heikko hetki, mies vinkkasi.

Närpiössä vanha asemarakennus on nykyään kylätalona, Kurikassa puolestaan ravintolana. Kaskisten ja Kristiinan asemat ovat tyhjillään.

– Ne kaikki ovat hienoja rakennuksia, hyvin tehtyjä. Raaka-aineissa ei ole säästelty, Yli-Karjanmaa tiesi.

Radan historiaa valaisevassa paketissa

Kurikkalainen Pentti Yli-Karjanmaa on tehnyt pienimuotoisen kulttuuriteon taltioimalla Suupohjan radan yli 110-vuotista taivalta eläväksi kuvaksi. Suupohjan rata 1913–20?? -nimisessä lyhytdokumentissa käsitellään ennen kaikkea radan historiaa ja pienemmässä määrin sen nykytilaa sekä tulevaisuuden näkymiä.

Elokuva on yllättävän Teuva-painotteinen, sillä sen neljästä haastattelusta kaksi on tehty Teuvalla. Peräläläiset Mikko ja Soile Mäntymäki asuvat Perälän asemarakennuksen naapurissa sijaitsevassa entisessä kasarmirakennuksessa ja kertovat dokumentissa sen historiasta ja kunnostusurakasta. Lisäksi on haastateltu äystöläistä Väinö Ilkkalaa, jonka tontilla ollut lättähattu oli aiemmin ollut neljännesvuosisadan varastona Tamsin kasvihuoneilla. Ilkkala matkusti viimeisellä Suupohjan radalla kulkeneella henkilöjunalla toukokuussa 1968.

Dokumentti olisi kuitenkin kaivannut saksia, nykyisellään kun siinä on jonkin verran tyhjäkäyntiä. Tämä on ilmeisintä ensimmäisen haastateltavan Matti Aitolan kohdalla: hän puhuu noin 20 minuutin ajan ilman, että haastatteluun on juurikaan leikattu kuvituskuvaa. Haastatteluja olisi voitu leikata tiiviimmiksi ja käyttää niiden yhteydessä runsaammin vanhoja valokuvia ja muuta kuvituskuvaa. Täten runsaaseen puoleen tuntiin olisi mahtunut esimerkiksi vielä pari muuta haastateltavaa ja lisää tietoa radan historiasta kertojaäänen kertomana.

Lyhytdokumentti on yhtä kaikki mukava ja kohtuullisen informatiivinen paketti, joka lähestyy aihetta eri näkökulmista ja sisältää hauskoja anekdootteja haastateltavien kertomana. Teos on omanlaisensa kunnianosoitus pitkän historian omaavalle Suupohjan radalle.

Juhani Pajunen