Nora Laitinen ajaa ammatikseen rekkaa – viikossa mittariin kertyy lähemmäs 3000 kilometriä

TEUVA

Henry Aho

Viikonloppuisin Teuvan ABC:n pihasta saattaa löytyä prinsessan kulkuneuvo. Nyt ei kuitenkaan ole kyse kurpitsavaunuista, vaan reilut 25 metriä pitkästä ja täydessä lastissa 68 tuhatta kiloa painavasta kaappiauto yhdistelmästä. Prinsessan nimi on Nora Laitinen. 20-vuotias Laitinen on kotoisin Vähästäkyröstä. Teuvalla hän on asunut vuoden verran. Rekkakuskiksi hän valmistui vuonna 2019.

– Halusin kokeilla, miltä tuntuu ajaa isoa autoa. Siksi menin opiskelemaan kuljetusalaa. Mikään haaveammatti se ei koskaan ollut, Laitinen valottaa ammatinvalintaansa.

Hän myöntää, että aluksi jännitti ja paljon. Yhdistelmän peruuttelu kun ei ole aivan helppoa hommaa. Koulu sujui kuitenkin hyvin ja työt alkoivat heti koulun jälkeen.

– Pääsin työharjoittelun kautta töihin. Olin Huhtala Logisticsilla ajamassa Keskon ajoja. Käytännössä ajoin siis koko ajan samoja reittejä. Vuosi sitten menin töihin honkajokelaiseen Reino Kurumaa Oy:n. Kuljetan kaikenlaista kappaletavaraa kuten lankkua, metallia, postia...kaikkea mahdollista, Laitinen kertoo.

Suurin muutos entiseen on se, että enää hän ei aja mitään tiettyä linjaa.

– Noin 2500-3000 kilometriä ajan viikossa ja aivan ympäri Suomen.

Entä miten trukilla ajo luonnistuu?

– Kyllä minulla on trukkikorttikin. Aika harvoin kyllä lastaan tai puran autoa. Sen tekevät muut, Laitinen toteaa.

Rekka-autoilijalla on melkoisesti sääntöjä. Ajaa saa vuorokaudessa yhdeksän tuntia, tosin kaksi kertaa viikossa ajoajan saa pidentää kymmeneen tuntiin. Vuorokaudessa saa tehdä töitä 15 tuntia. Yhdeksän tuntia on levättävä. Viikkolepoaika on 45 tuntia, jonka senkin voi lyhetää 24 tuntiin. Ei kuitenkaan joka viikko. Miten näistä pysyy kärryillä?

– Kyllä ne aika helposti oppii. Toki autokin ilmoittaa, kun on aika levätä. Ettei tarvitse itse laskea kaikkea, Laitinen hymyilee.

Autoissa on digitaaliset piirturit, joihin kuski laittaa oman korttinsa. Ilman korttia rekkaa ei saa ajaa. Poliisit voivat milloin tahansa tarkastaa kortteja ja piirtureita.

– Eniten katsotaan ajo- ja leppoaikarikkomuksia.

Toinen asia, mitä paljon tarkastetaan, on kuljetettavien kuormien sidonta. Kaikki täytyy olla kunnolla kiinnitetty ennen ajoa. Kuskin terveydentilaa tarkkaillaan myös. Kuljettajat käyvät terveystarkastuksissa puolen vuoden välein.

MISTÄ REKKANAISEN arki sitten koostuu?

– Yleensä lähden ajoon joka sunnuntaina tai maanantaina. Perjantaina sitten taas palaan kotiin.

Laitinen siis asuu viikot rekassa. Siellä hänellä on sänky, jääkaappi, mikroaaltouuni ja kaikki muut härvelit, mitä tarvitaan. Eikö häntä koskaan pelota nukkua rekassa?

– Pelottaa. Etenkin metsäparkeissa. Siksi pyrinkin aina ajamaan huoltoaseman pihaan nukkumaan, Laitinen myöntää.

Mikä on rekka-autoilussa haastavinta ja mikä parasta?

– Talvella on haastavinta. Täytyy muistaa ennakoida tarpeeksi ajoissa ja keskittyä ajamiseen entistä enemmän. Kärry lähtee heittelemään talvella aika helposti, mutta rauhallisilla liikkeillä sen saa pysymään tiellä. Parasta tässä ammatissa on se, että reissuhommissa pääsee kulkemaan ympäri Suomea ja työ itsessään on kivaa, koska pääsee joka päivä haastamaan itseänsä entistä enemmän.

Rekka-autoilijat ovat huoltoasemien asiantuntijoita. Mitkä ovat parhaita huoltoasemia?

– Minä pidän eniten ABC- ja Shell-huoltoasemista. Pyrin syömään aina lounaan, kun vain mahdollista. Huoltoasemilla voi käydä myös suihkussa. Monella huoltoasemalla on kuljettajille varatut suihkutilat.

Naiset ovat yleistyneet rekan ratissa. Heitä on nykyisin yllättävänkin paljon.

– Sanoisin, että yli 30 prosenttia kuljettajista on naisia. Tämä ei ole enää pelkästään poikien ala. Moni nainen aloittaa siinä 25 vuoden iässä. Vaihtavat ammattia. Silloin, kun minä olin koulussa, olin ainoa nainen. Nyt samassa koulussa taitaa olla kymmenkunta naista opiskelemassa alaa.

Viime vuosina on saanut lukea, miten itsemurhat henkilöautolla rekkaa päin ajamalla ovat lisääntyneet. Pelkääkö Laitinen, että sellainen kammottava tilanne voi osua omalla kohdalle?

– Kyllä sitäkin on tullut mietittyä. Tunnen kuskeja, jotka ovat joutuneet tämän kokemaan. Osa on jatkanut alalla ja osa ei. Olen itse ajanut rekalla pienen kolarin, ei mitenkään vakavan. Silloin työnantaja kysyi tahdonko jatkaa. Minä halusin heti takaisin rattiin. Jos en olisi mennyt, niin siitä olisi voinut jäädä jokin kammo. Ei olisi enää uskaltanut ajaa, Laitinen toteaa.

Nuoren naisen elämään mahtuu muutakin kuin rekka-autoilua.

– Kesäisin ajan rallia jokamiesluokassa. Tai jos en itse aja, niin käyn katsomassa kisoja. Kavereiden kanssa pyrin olemaan. Vapaa-aikaa ei kyllä kovin paljoa jää, mutta riittävästi.

Mitä Laitinen tahtoisi sanoa nuorille tytöille, jotka kenties haaveilevat tulvansa aikuisena rekkanaiseksi?

– Jos tykkää ajamisesta, niin ilman muuta kehotan lähtemään alalle. Kuljetusalalla on paljon muutakin ajoa kuin näitä reissuhommia. Reissuhommat eivät välttämättä kaikille sovi, Laitinen kannustaa.