Ryhmähenki nostatti sisua

Saila Reiniö

TEUVA – Höpinät seis ja liikettä kinttuun! komensi kamppailulajeihin erikoistunut Rami Hietaniemi raskaamman version liikuntahetkessä viikko sitten Pappilankankaan nurmella, jossa osallistujat lämmittelivät hikeä pintaan ennen lihaspumppauksia ja hiekkatöyrään reunoja ylös alas juosten ja kyykkyhypellen.

– Vanhainkodissakin pystytään parempaan, ohjaaja kannusti heti alkumetreillä urheilijoita, jotka saivat kangassuikaleihin kirjatut numerot käsivarsiinsa ennen koetosta.

Vaikka joku pohti sydäniskurinkin tarvetta jo ennen treenin alkua, ja meno näytti jokseenkin raa’alta, saivat osallistujat kehuja Hietaniemeltä session lopuksi.

– Ryhmähenki oli täällä tosi hyvä ja porukka motivoitunutta tekemään koko harjoituksen – ottivat kaiken paskan hyvin vastaan. Treenissä ei väsytetä vain fyysistä kehoa, vaan myös henkinen puoli on kovilla. Näytti kuitenkin, että henkisiä vammoja ei tullut, eikä kukaan jättänyt hommaa kesken. Positiivista on, että kaikki pysyivät terveinä eikä loukkaantumisia tapahtunut, hän antaa palautetta ryhmän työskentelystä.

Tietämättä lainkaan harjoituksen laatua Maarit Filppula osallistui Teuvan Rivakattarien järjestämään treeni-iltaan kuvitellen Motivaatiomontun sisältävän kannustavaa ja kohottavaa ohjelmaa yleisen motivaatiotason nostatukseksi alhon pohjalta.

– En arvannut, että sitä päinvastoin latistettiin sinne monttuun, hän nauraa, mutta toteaa ryhmän vaikutuksen jättäneen fyysisestä puskemisesta jopa hyvän olon.

– Lähdin tänne nuorten ystävysteni Pepin ja Helmin houkuttelemana, kun tuo tilaisuuden otsikko kuulosti niin lupaavalta. Tulin hippulat vinkuen suoraan Vaasan vankilasta, kun sattui olemaan vapaailta, tiilimuurien sisällä hammaslääkärin tointaan harjoittamassa käyvä teuvalaislähtöinen nainen kertoo.

Kuntonsa rajoilla treenissä huhki 13 muun kokelaan kera myös Emma Luoma-Nirva.

– En ajatellut, että tämä olisi niin rankkaa, hän huokaa loppuverryttelyn päätteeksi todeten, että omaa sentään kuntoa jonkin verran.

– Olisin kyllä luovuttanut, jos olisin ollut itsekseni, hän tunnustaa ja kuvaa hänkin ryhmäpaineen ja -tuen kasvattavan voimia ja sisukkuutta jatkaa tiukankin paikan tullen.

– Monttuharjoituksissa alamäki oli jopa ylämäkeä rankempi, hän sanoo tärisyttäen jalkojaan keitetyn spagetin tavoin.

Välilevyn rikkoutumisen vuoksi aiemmin tänä vuonna selkäleikkauksen läpikäynyt Rami Hietaniemi toteaa itse selän toipuneen hyvin, mutta toinen jalka ja nilkka ovat vielä tunnottomat.

– Tavoite olisi päästä vielä kisaamaan painissa ja nyrkkeilyssä, ja treenaan itse samanlaisia mäkiharjoitteita, mitä ohjaan. Meillä on kotona oma treenimäki sekä sali ja painimatto, kehon motoriikkaa kuntopiiri- ja lukkopainiharjoituksilla nostattava mies kertoo.

Valmennusten ja ohjausten lisäksi Lapualla asuvan Hietaniemen perheessä on neljä valmennettavaa koiraa, joista yksi on vielä pentu.

– Päivä alkaa yleensä aamuisella koiralenkillä, jonka jälkeen on kehotreenausta oman pihan mäessä, hän sanoo.