Lahoava tarinoi kuolemasta ja ajan vääjäämättömästä kulumisesta

MUSIIKKI Jurvalaislähtöisen vokalistin Amon Kivinevan luotsaaman Lahoavan debyyttialbumi Ja Ränsistyi Ajan Silta julkaistiin joulukuussa kaikissa suoratoistopalveluissa. Hän kuvailee bändin metalliin pohjautuvaa musiikkityyliä teatraaliseksi.

– Tämä on metallia, mutta tätä on tosi vaikea pistää mihinkään tiettyyn metallin alakategoriaan, kun tässä seikkaillaan niin huolettomasti yli metallin genrerajojen. Mutta tämä on varsin melodista ja tässä on aika paljon vaikutteita sieltä täältä, kuten elokuva- ja pelimusiikista, suomalaisesta kansanmusiikista ja jopa iskelmästä. Tässä on mukana aggressiivisuutta ja synkkyyttä, mutta paljon semmoisia suvantoja ja tunnelmointeja, ja surumielistä kauneutta.

Bändi sai alkunsa, kun Kivineva päätyi 2019 entisen Jurvassa perustetun bändinsä Kalman Varjojen vuosina 1998–2000 tehtyjen biisien äärelle.

– Aloitin tekemään niiden pohjalta kokonaan uusia biisejä, eli vanhoista biiseistä jäi jäljelle melodioita, joitain sointuja ja yksittäisiä sanoja ja lauseita. Jostain biiseistä jäi vanhaa jäljelle enemmän ja jostain vähemmän. Työstin niitä kausittain seuraavien vuosien mittaan.

Amon esitteli tekemänsä demot vanhoille bändikavereilleen 2023.

– Kerroin, että haluan levyttää uudet biisit ja kysyin ketkä lähtee mukaan. Siihen siis lähti mukaan sama jengi, joiden kanssa teineinä perustettiin Kalma vuonna 1998 ja josta myöhemmin tuli Kalman Varjot, eli kitaristi Jussi Mikkonen, rumpali Jaakko Kallio, basisti Sami Tuomisto, minä, ja laulaja Sanna Vanhala.

Sama kokoonpano oli mukana vielä Lahoavan ensimmäisellä singlellä Kauniilla Sanoilla, joka julkaistiin 2024. Sittemmin Tuomisto otti basistin tontin ohella kontolleen kitaristin osuudet ja rumpaliksi vaihtui Marko Talkkari. Kivineva vastaa puhtaista- ja örinäosuuksista, sekä midi-ohjelmointipuolesta.

– Meillä siis ei ole kiipparistia vaan säätelen vaan midi-palikoilla jousi-, puhallin-, ja kiipparit soittamaan haluttuja juttuja.

Ja Ränsistyi Ajan Silta kertoo kalmankatkuisia tarinoita Suomen historiasta ja kansanperinteestä.

– Kuolema ja ajan vääjäämätön kuluminen on läsnä levyllä aika vahvasti, mutta kuolema ei ole jatkuvasti pelottava ja synkkä, vaan myös lempeä ja lohdullinen. Muutenkin levyn on tarkoitus tarjota monenlaisia tunnetiloja ja mielikuvia.

Vanhala ja Tuomisto osallistuivat myös luomisprosessiin.

– Jotain biisejä on sen verran paljon pyöritelty porukassa, että jotkut melodiat, sointukuljetukset, laulumelodiat tai kitaroinnit ovat muuttuneet alkuperäisistä demoistani sen verran paljon, että voi sanoa, että niiltä osin sävellyksiin ovat osallistuneet myös Sami ja Sanna, joka teki myös sanoituksia.