Kutsumuksena K-kaupan tiski

Henry Aho

PERÄLÄ 66-vuotias Eija Torkko viettää leppoisia eläkepäiviään Perälässä. Hänen perheeseensä kuuluu mies, kaksi poikaa ja kaksi lastenlasta.

– Olen paljasjalkainen peräläläinen ja asunut täällä suurimman osan elämästäni. Pari vuotta asuttiin Kirkonkylällä, ennen kuin rakensimme talon tänne Jyrkänmaan alueelle, Torkko toteaa.

Ammatiltaan Torkko oli kauppias. Hän kävi Keskon kauppiasvalmennuksen Helsingissä vuonna 1995.

– Vähän ihmettelin, kun minut oli ilmoitettu mukaan tähän juttusarjaan, kun kuitenkin olen jo eläkkeellä, mutta se lämmittää todella paljon, että joku kuitenkin vielä muistaa minut työurastakin. Äiti ja isä olivat kauppiaita, joten se on tullut minulle verenperintönä. He pitivät Perälässä K-Valinta Järvistö -kauppaa. Minä siirryin sitten aikoinani kaupan johtoon ja siitä tuli K-Ekstra Ruokapussi. Olimme siis Keskon kauppiaita molemmat, Torkko hymyilee.

Torkolla ei koskaan ollut kovin montaa työntekijää kerrallaan.

– Yleensä minulla oli kerrallaan kaksi alaista, mutta vuosien varrella olen opettanut kymmeniä henkilöitä kaupan alalle. Jos mietin, mitkä ovat johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia, niin ensimmäisenä on se, että suhde työntekijöihin on hyvä. Se, että he uskaltavat puhua asioista niin hyvässä kuin pahassakin. Jos minulla tai työntekijöillä oli paha mieli, niin siitä puhuttiin ja se jätettiin aina varastohuoneeseen ennen kuin mentiin kaupan puolelle palvelemaan asiakkaita. Asiakkaathan palveluammatissa ovat niitä oikeita ”pomoja”, Torkko tietää.

Hän ei oikein koskaan ole ajatellut itseään pomona, vaan lähinnä ystävänä.

– Sen vuoksi näitä onkin vähän vaikea keksiä, Torkko nauraa.

– Puitteet ovat tärkeät. Pitää huolehtia siitä, että työntekijöillä on ajanmukaiset koneet ja myös taito käyttää niitä, hän jatkaa.

Oletko koskaan joutunut irtisanomaan ketään?

– Silloin, kun Ruokapussi loppui. Muuten en ole koskaan joutunut työntekijöitä irtisanomaan.

Pienestä lähtien Torkko tiesi, että hänestä tulee isona kauppias. Se oli hänen haaveammattinsa.

– Jossain vaiheessa mietin myös sairaanhoitajan ammattia. Kun Ruokapussi loppui vuonna 2012, niin olin nelisen kuukautta töissä Henriikkakodilla. Silloin huomasin, että se ei ole minun juttuni. Täytyy sanoa, että ne ovat kovia naisia, jotka ovat töissä sairaanhoitoalalla.

Torkko teki myös neljän vuoden ajan henkilökohtaisen avustajan töitä, kunnes tiski jälleen kutsui.

– Olin ajatellut, etten koskaan enää mene myyntityöhön, mutta sitten Kauhajoen Citymarkettiin avautui paikka, jota hain ja pääsin heti läpi. Siellä huomasin, että kyllä se kaupan ala on vaan minun ominta alaani, Torkko toteaa.

Vuoden 2023 alussa Torkko siirtyi työelämästä eläkkeelle.

– Päivät kuluvat erittäin hyvin ja mukavasti. Just tänään katsoin aamulla ikkunasta ulos ja mietin, että kyllä on kiva kun ei tarvitse lähteä mihinkään. En yhtään tykkää ajaa liukkaalla kelillä.

Moni eläkkeellä oleva tekee käsitöitä tai harrastaa jotain yhteisöllistä, kuten kuorolaulua. Torkkolla ei kuitenkaan tällaisia harrastuksia ole.

– En oikein harrasta mitään. Koripalloa tykätään mieheni Heikin kanssa käydä katsomassa ja teemme yhdessä myös pihatöitä. Itse tykkään myös leipomisesta. Varsinaisia harrastuksia minulla ei ole. Se johtuu siitä, että kun töissä oli pitkiä päiviä, ei oikein ehtinyt harrastamaan, enkä ole vielä eläkkeelläkään oppinut harrastamaan mitään. Silloin aivan aluksi, kun jäin eläkkeelle, tein aikataulut joka päivälle. Ilman aikataulua en olisi osannut tehdä yhtään mitään kaikella sillä luppoajalla, Torkko naurahtaa.

Olisiko sinulla neuvoja nykyisille ja tuleville pomoille?

– Täytyy osata olla läsnä ja kuunnella alaisia. Myös tunnelman ja ilmapiirin aistiminen on tärkeää, Torkko muistuttaa.