Viimeisenä Kesäkisan viivalla tuore apulaisreksi

Henry Aho

PARRA Vastoin kuin suomalainen yhtye väittää, kesää ei ole enää jäljellä. Mutta Kesäkisaa on yhden osakilpailun verran. Kesäkisan aikana meno on ollut sen verran rajua, että muutama nuoli on hajonnut ja yksi on jossain missä lie Parran jylhissä maastoissa, joten viimeiseen osakilpailuun ei ollut ylimääräisiä nuolia.

– Muistan kyllä, että lapsuudessa minulla oli jonkinlainen kuusesta tehty jousi. Robin Hoodia silloin kovasti matkittiin, Kimmo Kulmala muistelee.

Kulmalalla on ikää sellaiset 55 vuotta ja hän asuu Luvialla, joka on yksi Eurajoen kylistä.

– Viikot asun Karijoella, kun ei Luvialta saakka viitsi kulkea Teuvalla töissä.

Nyt unohdetaan hetkeksi työt ja keskitytään kisaan. Heti ensimmäisestä viiden nuolen sarjasta näkee, että Robin Hoodia on leikitty. Kulmala ampuu 22 pisteen sarjan.

– Joskus 2010 Kokemäellä ammuttiin jousella poikien kanssa, Kulmala toteaa.

Kulmala on naimisissa ja hänellä on kolme poikaa.

– Keskimmäinen poika sai nyt kesäkuussa lapsen, joten olen paappa. Tämä kesä onkin ollut aivan uskomaton, kun on saatu elää isovanhemmuutta ja seurata sitä, miten nopeasti vauva kasvaa.

Nopeasti kasvaa myös pistesaldo. Kun kolme sarjaa on ammuttu ja kolme jäljellä, on Kulmalalla hyvät mahdollisuudet napata Kesäkisan voitto.

– Olen ehkä vähän kilpailuhenkinen, hiukan, en kovinkaan paljon.

Erilaisista peleistä apulaisrehtorilla on roppa kaupalla kokemusta.

– Olen toiminut jalkapallossa A-junioreiden valmentajana. Poikien kautta on tullut pelailtua kaikenlaisia pihapelejä ja jalkapallo on se ykkönen. Valmentamisen kautta olen saanut kokea voiton huumaa sekä katkeria tappioita. Näitä on kuitenkin aina saanut elää joukkueen kanssa. Pidän itseäni nimenomaan joukkuepelaajana, Kulmala kertoo.

Kuka on kaikkien aikojen paras jalkapalloilija?

– Tässähän on aine se Ronaldo vai Messi väittely, mutta minä olen aina sanonut, että Fernando Torres. Nuorena fanitin kovasti Ian Rushia.

Jousiammunnassa, ainakaan Kesäkisassa, ei joukkueen tukea ole saatavilla, eikä Kulmala sellaista kaipaakaan. Osumatarkkuus säilyy jos ei aivan kiitettävällä, niin kuitenkin hyvällä tasolla. Kuitenkin, kun kaksi sarjaa on jäljellä, alkaa olla tiukat paikat.

– Olkapää ei oikein meinaa kestää. Siinä on sellainen vanha heittovamma.

Tämän huomaa siitä, että nuolet tahtovat mennä liian alas, eli jousen venytys ei ole riittävä. Jousiammunta on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Se ei ole mitään avaruusfysiikkaa eikä edes kemiaa, mikä sopisi Kulmalalle hyvin.

– Lapsuuden haaveammattini oli puutarhuri. Kotona oli maatila ja olin hautausmaalla kesätöissä sekä kaksi vuotta hautausmaan hoitajana. Sitten kuitenkin sain kemiannumeroksi kympin ja lähdin opiskelemaan sitä yliopistoon. Minulla oli useampikin vaihtoehto, mutta päädyin Jyväskylään, sillä se oli paikoista ainoa jossa oli käyty tutustumassa.

Kulmalasta ei kuitenkaan tullut kemistiä, vaan opettaja.

– Kemianlaitoksella oli niin paljon poikia, kun taas OKL:ssä oli tyttöjä, ja sieltä se omakin rouva löytyi. No, olihan siinä toki muitakin syitä. Kemistin työ voi olla aika yksinäistä ja minä olen aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Kulmala onkin ollut yhdessä vaimonsa kanssa jo yli 30 vuotta.

– 30-vuotinen sota on käyty ja nyt sitten varmaan helpottaa, Kulmala hymyilee.

Kulmala tuli Teuvan yhtenäiskouluun opettajaksi viime syksynä.

– Olen lähtöisin Perälästä ja nuoruuteni vietin Karijoella. Huomasin viime vuonna toukokuussa, että Teuvalle haettiin matematiikan opettajaa. Vanhempani alkavat olla siinä iässä, että he tarvitsevat vähän lisätukea. Niinpä hain paikkaa, sain sen ja muutin syksyllä arkipäiviksi Karijoelle ja samalla saatiin vanhempien asiat järjestykseen.

Ensimmäisen lukuvuoden Kulmala toimi opettajana.

– Se oli hyvää aikaa tarkkailla vähän tilannetta. 28 Luvian vuoden jälkeen Teuva oli mukava tuulahdus. Teuva on hyvin elinvoimainen paikka kokoonsa nähden. Isot kaupungit ovat aika kaukana täältä ja se vaikuttaa moneen asiaan, nuorisosta lähtien, Kulmala tietää.

Tämän lukukauden alusta Kulmala on toiminut apulaisrehtorina, ja hänen vastuullaan on yhtenäiskoulun yläkoulu.

– Oppilaiden lisäkseni vastuullani on henkilökunta ja koulun toiminnan pyöritys. En minä toki yksin tätä kaikkea tee, vaan minulla on loistava tiimi apunani. Matematiikkaa opetan vielä yhdelle ryhmälle neljä tuntia viikossa. Viime vuonna ryhmiä oli paljon enemmän ja silloin oli hyvä tutustua koulun oppilaisiin.

Kulmalan vastuulla on myös ampua Kesäkisan viimeiset viisi nuolta mahdollisimman hyvin, sillä vielä on pienen pieni mahdollisuus voittoon. Se kuitenkin sulaa heti ensimmäiseen nuoleen, joka jää taulun alle.

– Aika pahaan paikkaan sattui huonoin sarja, Kulmala harmittelee.

Liekö syynä olkapää vai jännitys, mutta Kulmala tosiaan saa viimeisellä sarjallaan yhdeksän pistettä, mikä on aika vähän verrattuna aikaisempiin sarjoihin. Näin ollen hän nappaa Kesäkisan toisen sijan tuloksella 109/300. On aika istua alas ja keskustella hiukan enemmänkin koulumaailmasta.

– Opettajan työtä tehdään hyvin pitkälti persoonan kautta. Nuorten kohtaaminen on paljolti luottamusta ja kunnioitusta puolin ja toisin. Aikuisen malli on todella tärkeä, Kulmala tietää.

Suomalaisten nuorten osaaminen on heikentynyt Pisa-tutkimuksessa. PISA (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista sekä koulun ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta kansainvälisessä vertailukehyksessä.

Mistä tämä johtuu?

– Yhteiskunnasta. Tuntuu, että koko ajan on kiire. Kun ajatellaan, että varhaiskasvatus alkaa noin kolme- neljävuotiaana ja sen jälkeen on yhdeksän luokkaa peruskoulua. Ei siinä ole mihinkään kiire. On kolme tärkeää isoa asiaa, jotka tulee pitää selkeänä. Ne ovat lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen. Näiden kyljessä tulevat sosiaaliset taidot ja myös digitaidot. Lukemalla saa informaatiota, jota voi käyttää omaan puhumiseensa. Informaatio auttaa myös siihen, että ihminen osaa perustella mielipiteitänsä. Jos niitä ei osaa perustella, on vaikea kommunikoida ja päästä elämässä eteenpäin. Mielestäni se, että näille perusasioille ei ole aikaa, näkyy Pisa-tuloksissa. Työtä tulee tehdä tavoitteellisesti sekä pitkäjänteisesti. Näin tekemällä saadaan hyviä tuloksia, Kulmala tietää.

Koulumaailma on muuttunut paljon muutamassa vuosikymmenessä.

– Kyllä sen huomaa, että silloin 2000-luvun alussa olimme jonkinlainen Nokian testilaboratorio. Tietty kännykkäriippuvuus on nähtävissä nuorten keskuudessa. Koulussa kännykät pidetään oppitunneilla repussa, kun rauhoitutaan opiskeluun. Luulen, että suurimmat ongelmat kännyköiden kanssa on kotona ja vapaa-aikana. Nythän koulumaailmassa on olemassa myös laki kännyköiden käytölle, josta me saamme hyvää selkänojaa.

Kulmalalle ei hyvästä ammunnasta huolimatta jäänyt sen kummempaa kipinää jousiammuntaan.

– Sanotaanko niin, että nyt on olkapää sen verran kipeä, että se vähän latistaa innostusta, Kulmala nauraa.

Harrastuksia miehellä kuitenkin riittää.

– Yksi sellainen asia, mitä monikaan ei välttämättä tiedä, on se, että kuuntelen paljon äänikirjoja. Viime vuonna kuuntelin niitä 157 kappaletta. Tänä kesänä tuli yhteensä 900 kirjaa täyteen, joten tuhat menee rikki ensi vuoden puolella. Kirjojen lisäksi kävelen ja harrastan muutenkin liikuntaa. Minulla on myös 3D-tulostin ja harrastan robotiikkaa. On minulla yrityskin ja omakotitalo, mikä on myös tavallaan harrastus. Lisäksi lapsille, miniöille ja nyt lapsenlapselle ajan antaminen on harrastuksista paras.

Jos voisit, mikä kesän tahtoisit elää uudelleen?

– Tosi paha kysymys. Ehkä kesän 1996. Silloin syntyi esikoiseni ja olin siihen aikaan varusmiespalveluksessa. Vääpeli totesi, että lapsi ja äiti voivat hyvin, mutta isän voinnista ei ole tietoa, Kulmala hymähtää.

Terveisesi teuvalaisille?

– Vaikka koulusta tulisi opettajilta joskus vähän tökeröitäkin viestejä kotiin, niin hyvää me tarkoitamme. Vedetään yhtä köyttä kodin ja koulun kanssa ja kasvatetaan nuorisoa yhdessä. Hyvä vanhempainyhdistys on koulun kannalta äärettömän tärkeä kumppani. Toivon, että Teuvalle voisi perustaa uuden vanhempainyhdistyksen sitten kahden vuoden kuluttua, kun olemme kaikki samassa paikassa.

Kesäkisa on nyt ohi ja voittaja selvillä. Arttu Rantakoski voitti ampumalla 142 pistettä 300 mahdollisesta. Tejuka tahtoo kiittää kaikkia osallistujia rohkeudesta sekä heittäytymisestä mukaan leikkimieliseen kisaan. Kiitos kuuluu myös Teuvan Jousiampujille, jotka antoivat Kesäkisan käyttöön ammuntataustan ja maalitaulut, sekä lahjoittivat komean pokaalin, jonka Rantakoski saa koristeeksi hyllyynsä. Mistä ensi kesänä kisataan? Sitä nyt on turha vielä miettiä ja murehtia.

Kesäkisan lopulliset tulokset:

1) Arttu Rantakoski 142/300

2) Kimmo Kulmala 109/300

3) Satu Humalamäki 106/300

4) Anna-Kaisa Riskula 101/300

5) Sari Saarinen 70/300

6) Sari Mikkilä 62/300

7) Leena Kittilä 44/300

Viimeisenä Kesäkisan viivalla tuore apulaisreksi

Henry Aho

PARRA Vastoin kuin suomalainen yhtye väittää, kesää ei ole enää jäljellä. Mutta Kesäkisaa on yhden osakilpailun verran. Kesäkisan aikana meno on ollut sen verran rajua, että muutama nuoli on hajonnut ja yksi on jossain missä lie Parran jylhissä maastoissa, joten viimeiseen osakilpailuun ei ollut ylimääräisiä nuolia.

– Muistan kyllä, että lapsuudessa minulla oli jonkinlainen kuusesta tehty jousi. Robin Hoodia silloin kovasti matkittiin, Kimmo Kulmala muistelee.

Kulmalalla on ikää sellaiset 55 vuotta ja hän asuu Luvialla, joka on yksi Eurajoen kylistä.

– Viikot asun Karijoella, kun ei Luvialta saakka viitsi kulkea Teuvalla töissä.

Nyt unohdetaan hetkeksi työt ja keskitytään kisaan. Heti ensimmäisestä viiden nuolen sarjasta näkee, että Robin Hoodia on leikitty. Kulmala ampuu 22 pisteen sarjan.

– Joskus 2010 Kokemäellä ammuttiin jousella poikien kanssa, Kulmala toteaa.

Kulmala on naimisissa ja hänellä on kolme poikaa.

– Keskimmäinen poika sai nyt kesäkuussa lapsen, joten olen paappa. Tämä kesä onkin ollut aivan uskomaton, kun on saatu elää isovanhemmuutta ja seurata sitä, miten nopeasti vauva kasvaa.

Nopeasti kasvaa myös pistesaldo. Kun kolme sarjaa on ammuttu ja kolme jäljellä, on Kulmalalla hyvät mahdollisuudet napata Kesäkisan voitto.

– Olen ehkä vähän kilpailuhenkinen, hiukan, en kovinkaan paljon.

Erilaisista peleistä apulaisrehtorilla on roppa kaupalla kokemusta.

– Olen toiminut jalkapallossa A-junioreiden valmentajana. Poikien kautta on tullut pelailtua kaikenlaisia pihapelejä ja jalkapallo on se ykkönen. Valmentamisen kautta olen saanut kokea voiton huumaa sekä katkeria tappioita. Näitä on kuitenkin aina saanut elää joukkueen kanssa. Pidän itseäni nimenomaan joukkuepelaajana, Kulmala kertoo.

Kuka on kaikkien aikojen paras jalkapalloilija?

– Tässähän on aine se Ronaldo vai Messi väittely, mutta minä olen aina sanonut, että Fernando Torres. Nuorena fanitin kovasti Ian Rushia.

Jousiammunnassa, ainakaan Kesäkisassa, ei joukkueen tukea ole saatavilla, eikä Kulmala sellaista kaipaakaan. Osumatarkkuus säilyy jos ei aivan kiitettävällä, niin kuitenkin hyvällä tasolla. Kuitenkin, kun kaksi sarjaa on jäljellä, alkaa olla tiukat paikat.

– Olkapää ei oikein meinaa kestää. Siinä on sellainen vanha heittovamma.

Tämän huomaa siitä, että nuolet tahtovat mennä liian alas, eli jousen venytys ei ole riittävä. Jousiammunta on loppujen lopuksi aika yksinkertaista. Se ei ole mitään avaruusfysiikkaa eikä edes kemiaa, mikä sopisi Kulmalalle hyvin.

– Lapsuuden haaveammattini oli puutarhuri. Kotona oli maatila ja olin hautausmaalla kesätöissä sekä kaksi vuotta hautausmaan hoitajana. Sitten kuitenkin sain kemiannumeroksi kympin ja lähdin opiskelemaan sitä yliopistoon. Minulla oli useampikin vaihtoehto, mutta päädyin Jyväskylään, sillä se oli paikoista ainoa jossa oli käyty tutustumassa.

Kulmalasta ei kuitenkaan tullut kemistiä, vaan opettaja.

– Kemianlaitoksella oli niin paljon poikia, kun taas OKL:ssä oli tyttöjä, ja sieltä se omakin rouva löytyi. No, olihan siinä toki muitakin syitä. Kemistin työ voi olla aika yksinäistä ja minä olen aina tykännyt olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Kulmala onkin ollut yhdessä vaimonsa kanssa jo yli 30 vuotta.

– 30-vuotinen sota on käyty ja nyt sitten varmaan helpottaa, Kulmala hymyilee.

Kulmala tuli Teuvan yhtenäiskouluun opettajaksi viime syksynä.

– Olen lähtöisin Perälästä ja nuoruuteni vietin Karijoella. Huomasin viime vuonna toukokuussa, että Teuvalle haettiin matematiikan opettajaa. Vanhempani alkavat olla siinä iässä, että he tarvitsevat vähän lisätukea. Niinpä hain paikkaa, sain sen ja muutin syksyllä arkipäiviksi Karijoelle ja samalla saatiin vanhempien asiat järjestykseen.

Ensimmäisen lukuvuoden Kulmala toimi opettajana.

– Se oli hyvää aikaa tarkkailla vähän tilannetta. 28 Luvian vuoden jälkeen Teuva oli mukava tuulahdus. Teuva on hyvin elinvoimainen paikka kokoonsa nähden. Isot kaupungit ovat aika kaukana täältä ja se vaikuttaa moneen asiaan, nuorisosta lähtien, Kulmala tietää.

Tämän lukukauden alusta Kulmala on toiminut apulaisrehtorina, ja hänen vastuullaan on yhtenäiskoulun yläkoulu.

– Oppilaiden lisäkseni vastuullani on henkilökunta ja koulun toiminnan pyöritys. En minä toki yksin tätä kaikkea tee, vaan minulla on loistava tiimi apunani. Matematiikkaa opetan vielä yhdelle ryhmälle neljä tuntia viikossa. Viime vuonna ryhmiä oli paljon enemmän ja silloin oli hyvä tutustua koulun oppilaisiin.

Kulmalan vastuulla on myös ampua Kesäkisan viimeiset viisi nuolta mahdollisimman hyvin, sillä vielä on pienen pieni mahdollisuus voittoon. Se kuitenkin sulaa heti ensimmäiseen nuoleen, joka jää taulun alle.

– Aika pahaan paikkaan sattui huonoin sarja, Kulmala harmittelee.

Liekö syynä olkapää vai jännitys, mutta Kulmala tosiaan saa viimeisellä sarjallaan yhdeksän pistettä, mikä on aika vähän verrattuna aikaisempiin sarjoihin. Näin ollen hän nappaa Kesäkisan toisen sijan tuloksella 109/300. On aika istua alas ja keskustella hiukan enemmänkin koulumaailmasta.

– Opettajan työtä tehdään hyvin pitkälti persoonan kautta. Nuorten kohtaaminen on paljolti luottamusta ja kunnioitusta puolin ja toisin. Aikuisen malli on todella tärkeä, Kulmala tietää.

Suomalaisten nuorten osaaminen on heikentynyt Pisa-tutkimuksessa. PISA (Programme for International Students Assessment) on OECD:n jäsenmaiden yhteinen tutkimusohjelma, joka tuottaa tietoa koulutuksen tilasta ja tuloksista sekä koulun ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta kansainvälisessä vertailukehyksessä.

Mistä tämä johtuu?

– Yhteiskunnasta. Tuntuu, että koko ajan on kiire. Kun ajatellaan, että varhaiskasvatus alkaa noin kolme- neljävuotiaana ja sen jälkeen on yhdeksän luokkaa peruskoulua. Ei siinä ole mihinkään kiire. On kolme tärkeää isoa asiaa, jotka tulee pitää selkeänä. Ne ovat lukeminen, laskeminen ja kirjoittaminen. Näiden kyljessä tulevat sosiaaliset taidot ja myös digitaidot. Lukemalla saa informaatiota, jota voi käyttää omaan puhumiseensa. Informaatio auttaa myös siihen, että ihminen osaa perustella mielipiteitänsä. Jos niitä ei osaa perustella, on vaikea kommunikoida ja päästä elämässä eteenpäin. Mielestäni se, että näille perusasioille ei ole aikaa, näkyy Pisa-tuloksissa. Työtä tulee tehdä tavoitteellisesti sekä pitkäjänteisesti. Näin tekemällä saadaan hyviä tuloksia, Kulmala tietää.

Koulumaailma on muuttunut paljon muutamassa vuosikymmenessä.

– Kyllä sen huomaa, että silloin 2000-luvun alussa olimme jonkinlainen Nokian testilaboratorio. Tietty kännykkäriippuvuus on nähtävissä nuorten keskuudessa. Koulussa kännykät pidetään oppitunneilla repussa, kun rauhoitutaan opiskeluun. Luulen, että suurimmat ongelmat kännyköiden kanssa on kotona ja vapaa-aikana. Nythän koulumaailmassa on olemassa myös laki kännyköiden käytölle, josta me saamme hyvää selkänojaa.

Kulmalalle ei hyvästä ammunnasta huolimatta jäänyt sen kummempaa kipinää jousiammuntaan.

– Sanotaanko niin, että nyt on olkapää sen verran kipeä, että se vähän latistaa innostusta, Kulmala nauraa.

Harrastuksia miehellä kuitenkin riittää.

– Yksi sellainen asia, mitä monikaan ei välttämättä tiedä, on se, että kuuntelen paljon äänikirjoja. Viime vuonna kuuntelin niitä 157 kappaletta. Tänä kesänä tuli yhteensä 900 kirjaa täyteen, joten tuhat menee rikki ensi vuoden puolella. Kirjojen lisäksi kävelen ja harrastan muutenkin liikuntaa. Minulla on myös 3D-tulostin ja harrastan robotiikkaa. On minulla yrityskin ja omakotitalo, mikä on myös tavallaan harrastus. Lisäksi lapsille, miniöille ja nyt lapsenlapselle ajan antaminen on harrastuksista paras.

Jos voisit, mikä kesän tahtoisit elää uudelleen?

– Tosi paha kysymys. Ehkä kesän 1996. Silloin syntyi esikoiseni ja olin siihen aikaan varusmiespalveluksessa. Vääpeli totesi, että lapsi ja äiti voivat hyvin, mutta isän voinnista ei ole tietoa, Kulmala hymähtää.

Terveisesi teuvalaisille?

– Vaikka koulusta tulisi opettajilta joskus vähän tökeröitäkin viestejä kotiin, niin hyvää me tarkoitamme. Vedetään yhtä köyttä kodin ja koulun kanssa ja kasvatetaan nuorisoa yhdessä. Hyvä vanhempainyhdistys on koulun kannalta äärettömän tärkeä kumppani. Toivon, että Teuvalle voisi perustaa uuden vanhempainyhdistyksen sitten kahden vuoden kuluttua, kun olemme kaikki samassa paikassa.

Kesäkisa on nyt ohi ja voittaja selvillä. Arttu Rantakoski voitti ampumalla 142 pistettä 300 mahdollisesta. Tejuka tahtoo kiittää kaikkia osallistujia rohkeudesta sekä heittäytymisestä mukaan leikkimieliseen kisaan. Kiitos kuuluu myös Teuvan Jousiampujille, jotka antoivat Kesäkisan käyttöön ammuntataustan ja maalitaulut, sekä lahjoittivat komean pokaalin, jonka Rantakoski saa koristeeksi hyllyynsä. Mistä ensi kesänä kisataan? Sitä nyt on turha vielä miettiä ja murehtia.

Kesäkisan lopulliset tulokset:

1) Arttu Rantakoski 142/300

2) Kimmo Kulmala 109/300

3) Satu Humalamäki 106/300

4) Anna-Kaisa Riskula 101/300

5) Sari Saarinen 70/300

6) Sari Mikkilä 62/300

7) Leena Kittilä 44/300