Marjo Nevala tunnetaan omana itsenään

Henry Aho

TEUVA Tejuka-lehden Henkilö-juttusarja pureutuu teuvalaisuuden ytimeen. Henkilö on joko täällä syntynyt ja osan elämäänsä viettänyt, tai edelleen Teuvalla asuva. Miltä meno Teuvalla nykyisin näyttää? Antaako omat juuret ja niiden tunteminen ihmiselle lisävoimia?

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

– Nimeni on Marjo Nevala. Olen Teuvalta lähtöisin ja nykyisin asun Seinäjoella. Minulla on kolme ammattia, myyjä, poliisi ja koulunkäynninohjaaja. Tällä hetkellä teen koulunkäynninohjaajan töitä.

Vietit lapsuuden ja nuoruuden Teuvalla. Millaiset eväät ne sinulle antoivat?

– Teuvalla oli erittäin hyvä kasvaa. Oli rauhallista ja turvallista. Kavereita oli paljon. Siihen aikaan Teuvalla oli enemmän lapsia. Kesät olivat lämpimiä ja pyörällä kuljettiin joka paikkaan.

Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi?

– Se, kun olen laulanut isolla pihakivellä hyppynaruun. Kivi on yhä vanhempieni pihassa. Nyt se näyttää tosin pienemmältä kuin ennen. Pienenä seisoin sen päällä koko päivän ja lauloin kaikki iskelmät läpi mitä muistin. Osasin niitä paljon. Toinen muisto on se, kun kuljin isän kanssa urheilukisoissa.

Millaiset siteet sinulla on Teuvalla, ja kuinka usein käyt täällä?

– Vanhemmat asuvat Teuvalla. Kesäaikaan käyn useammin Isojoella mökillä kuin Teuvalla. Talvella sitten Teuvalla enemmän. Noin kerran kuukaudessa tulee käytyä. Minulla ei ole omaa autoa, joten kuljen linja-autolla.

Mikä paikka Teuvalla on sinulle rakkain? Mistä lämpimimmät muistot?

– Kotipiha. Siellä on eniten vietetty aikaa ja siellä on se kivi.

Mikä sinussa on parasta?

– Uskallan olla oma itseni. Joskus ennen elin muiden pillin mukaan, mutta en enää. Nykyisin minulla on oma tahto.

Mistä saat palautetta?

– Olen liian suora. Sanon kaikki asiat hyvin suoraan. Se on varmaan isältä peritty ominaisuus.

Kerro joku sellainen asia, minkä vain harva sinusta tietää?

– En minä voi salaisuuksia kertoa, koska silloin ne eivät enää olisi salaisuuksia. Saa sanoa, että aina joku tietää, vaikka olisi millainen asia. En oikein osaa tähän muuta vastata.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

– Laulan. Lisäksi harrastan vesijuoksua silloin kun ehdin. Lisäksi pidän matkustamisesta, etenkin Espanjasta. Tuntuu, että olen syntynyt väärään maahan, sillä Espanjassa tulee aina kotoinen olo. Ehkä joskus tulevaisuudessa muutan sinne, sillä en yhtään pidä talvesta.

Milloin itkit viimeksi?

– Joku kipu se varmaan oli, ehkä vatsakipu, jolle ei voinut tehdä oikein mitään.

Jos voisit muuttaa itsessäsi yhden asian, mikä se olisi?

– Voisi olla vähän paremmat suodattimet, että ei sanoisi niin suoraan, mitä mielessä on. Olen sitä vähän jo kyllä opetellutkin. Lisäksi puhun kuulemma liian kovaan ääneen.

Mikä on lempikirosanasi ja kiroiletko paljon?

– Perkele. Kiroilen valitettavan paljon, mutta en tokikaan töissä. Mutta sekään ei ole hyvä, jos ei yhtään kiroile. Kiroilu on tapa saada itsestään negatiivisuutta ulos.

Kenet haluaisit tavata?

– Jos tahtoisi, niin voisihan sitä tavata kenet tahansa elossa olevan. Ehkä vastaan tähän, että enon. Hän kuoli, kun olin aika pieni. Emme ehtineet kovin paljoa keskustella.

Milloin kävit viimeksi kirkossa?

– Viime jouluna Kauneimmat joululaulut -tapahtumassa Törnävän kirkossa.

Mikä on ikimuistoisin asia, jota sinulle on koskaan tapahtunut?

– Yli päätään se, kun olen syntynyt, vaikka eihän sitä tietysti itse muista. Sitten on pieniä juttuja, kuten laulaminen ja siihen liittyvät kilpailut.

Voisitko muuttaa takaisin Teuvalle?

– En. Täällä ei ole töitä eikä tarpeeksi palveluita. Jos ne asiat olisivat kunnossa, niin voisin muuttaakin.

Marjo Nevala on laulanut aivan pienestä saakka.

– Nimenomaan iskelmää. Olen ollut iskelmäfani niin kauan kuin muistan, Nevala hymyilee.

Musiikinnumeroiden hän muistelee olleen ala-asteella 9 ja yläasteella 8.

– Siihen aikaan piti muistaa säveltäjien nimiä. Mitään ei tarvinnut soittaa, kuten nykyisin pitää. Tunneilla tietysti laulettiin paljon, Nevala muistelee.

Nevala on niittänyt mainetta nimenomaan karaokekilpailuissa, mutta hän on laulanut myös bändien kanssa.

– Tykkään laulaa bändin kanssa. Siinä laulun aikana myötäillään puolin ja toisin. Tällä hetkellä minulla ei ole bändiä. Niitä on aika vaikea saada nykyään, Nevala tuumaa.

Korona kaatoi aika paljon tanssilavoja. Nevala ei kuitenkaan usko, että lavatanssikulttuuri katoaisi mihinkään.

– Olin juuri ystäväni kanssa Lavatanssin alkeet -kurssilla ja siellä oli 90 osallistujaa, Nevala toteaa.

Karaoke on kuulunut Nevalan elämään siitä lähtien, kun se rantautui Suomeen.

– Lauloin Kauhajoen Kurkihotellin karsinnoissa kappaleen Suklaasydän. Muistan, että mikrofoni suhahteli aina s-kirjaimen kohdalla. En uskaltanut laulaa kunnolla. Minulla oli leveälahkeiset housut ja jännitti niin, että lahkeet heiluivat. Mikrofoni ei tosin tärissyt yhtään. Pääsin kuitenkin jatkoon ja finaaleihin Seinäjoelle. Siellä en pärjännyt, Nevala muistelee.

Sen jälkeen Nevala on käynyt läpi erilaisia karaokekilpailuja.

Vanhemmat voivat joskus muodostaa suurenkin varjon. Etenkin, jos toinen sattuu olemaan olympiavoittaja.

– Lapsena se oli tosi kivaa, kun kaikki tunsivat isän. Sitten myöhemmin siitä tuli vähän riesa. Kun yritin pärjätä omilla taidoillani, olin kuitenkin aina se Nevalan tytär tai vaihtoehtoisesti laulava poliisi. Tätä käytettiin myös hyväksi joidenkin laulukisojen markkinoinnissa. Ilmoitettiin, että yhtenä laulajana on Nevalan tytär, Nevala muistelee.

Nevala toimi poliisina ensin Teuvalla ja sitten pääkaupunkiseudulla Pikku-Roballa. Sen jälkeen hän toimi Liikkuvassa poliisissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

– Minulle tuli niistä hommista uupumus. Päässä ei enää ollut muita ajatuksia kuin työ. Ajoin itseni todella loppuun. Se oli stressaava työpaikka, Nevala huokaisee.

Vaikka poliisinhommat loppuivat, eikä hän ollut enää laulava poliisi, Nevalan tytär hän kuitenkin oli ja sellaisena pysyy.

– Koskaan itselläni ei ollut mitään epäilystä, etten osaisi laulaa ja saisin menestystä vain, koska olen Paulin tytär. Onneksi tätä nykyä minut tunnetaan jo ihan omana itsenäni eikä vain Nevalan tyttärenä, Nevala tokaisee.

Karaoke on harrastus, joskin vakava sellainen.

– Ei sillä rikastumaan pääse. Yleensä palkintoina on lahjakortteja sekä tuotteita. Vuonna 2015 Suolahdella pidetystä Megatähti-kilpailusta voitin 1 500 euron matkalahjakortin. Sillä kävin kolme kertaa Espanjassa, Nevala valaisee.

Nevala voitti vuonna 2017 LL-Viihde Martti Mäki-Turjan järjestämän Valtakunnan mestarit -karaokekilpailun +50 sarjan, sekä kaikkien naisten sarjojen mestaruuden. Tänä vuonna hän uusi tempun, nyt sarjassa +55.

– Palkintona taisi olla 500 euroa rahaa. 2017 palkintona oli levytyssopimus, Nevala kertoo.

Lisäksi Nevala on sijoittunut Kiuruveden Iskelmäviikkojen kilpailussa kaksi kertaa toiseksi senioreiden sarjassa.

– Kiuruvedellä lauletaan bändin kanssa, Nevala toteaa.

Kovin paljoa lauluopetusta Nevala ei ole saanut.

– Olen minä kuitenkin muutamalla laulutunnilla ollut. Siitä on ollut se apu, että nyt uskallan laulaa korkealtakin, Nevala sanoo.

Karaokekisoissa palkinnot eivät siis ole päätähuimaavia.

Mikä vetää silti kilpailemaan?

– Kyllä se on se yhteisö. Karaoken kautta olen saanut paljon kavereita ympäri Suomen. Kisoissa tapaan heitä ja on kiva vaihtaa kuulumisia. Minulla on myös aika suuri kisavietti. Se on varmaan myös isältä peritty ominaisuus, Nevala tietää.

Mikä laulamisessa on kaikkein parasta?

– Voi tuoda omat tunteet ulos ja samalla koskettaa muita ihmisiä. Minulle tärkeintä on aina ollut kappaleen sisältö. Vaikka joku kappale voisi sopia melodian puolesta hyvin äänelleni, en laula sitä, jos kappaleessa ei ole mitään sanomaa. En ole koskaan ollut hyvä pitämään puheita, joten minä tuon tunteeni esille laulujen kautta, Nevala päättää.