Miljardihankkeen peruuntumisen syynä suuresti kasvanut hintalappu

Juhani Pajunen

KASKINEN Metsä Boardin hallitus päätti eilen torstaina, ettei Kaskisten taivekartonkitehdasinvestointia toteuteta. Toimitusjohtaja Mika Joukion mukaan päätös tehtiin huolellisen ja pitkällisen esisuunnittelun jälkeen.

– Siinä on tasan yksi syy, ja se on hintalappu. Investoinnin kokonaiskustannus nousisi alkuperäistä arviota merkittävästi korkeammaksi, mikä olisi tarkoittanut sitä, että takaisinmaksuajoille ja sijoitetun pääoman tuotolle asetetut tavoitteet eivät olisi toteutuneet, sanoi Joukio eilen illalla Kaskisissa, Metsä Boardin tehtaan ravintolatilassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa.

Kuinka suurena takaiskuna toimitusjohtaja pitää sitä, että investointi ei toteudu?

– Kyllähän me tietysti vakavalla mielellä lähdettiin tähän harjoitukseen, ja siinä mielessä se on jonkin sortin pettymys, mutta laskelmien pitää olla päätöksenteon takana. Eihän päätöksiä tunteella voi tehdä. Nyt vain sitten katsotaan eteenpäin ja tehdään uusia suunnitelmia.

Miksi kustannusarvio nousi niin merkittävästi puolitoista vuotta sitten tehtyyn arvioon verrattuna?

– Esisuunnittelu aina pureutuu kaikkiin yksityiskohtiin paljon tarkemmin kuin alkuperäisessä arviossa. Niin se hintalappu vain sitten koko ajan nousi, ja lopulta päätös oli se, että (kartonkitehdasinvestointi) ei ole toteuttamiskelpoinen, selventää Joukio asiaa.

Metsä Board ei kerro julkisuuteen sitä, kuinka suureksi investoinnin loppusumma esisuunnittelussa nousi alkuperäisestä noin miljardista eurosta.

– Merkittävästä erosta on kysymys, Joukio kuitenkin myöntää.

Nousu ei johtunut mistään yksittäisestä kustannuserästä.

– Se oli vähän laidasta laitaan, aika tasaisesti sieltä rakentamisesta teknologiaan. Ei voi sanoa, että sähkö ja automaatio tai joku muu olisi tässä asiassa ollut erityisen ongelmallinen, vaan se oli vähän kautta linjan.

Kaskisten kumihierretehtaalla on toimitusjohtajan mukaan jatkossakin tärkeä rooli yhtiön taivekartonkien pääraaka-aineiden tuottajana.

– Tehdas on meille tärkeä ja sitä kehitetään. Varmasti tällekin tehtaalle tulee investointeja, mutta koska ja minkä kokoisia, sen aika näyttää.

– Kaikki sen osoittaa, että ensikuitupohjaisten taivekartonkien ja valkoisten lainerien kysyntä kasvaa, koska kaupungistuminen ja elintaso kehittyvissä maissa lisääntyy ja muovin korvaaminen kiihtyy. Tämä on kasvubisnes. Siitä huolimatta laskelmat osoittivat, että (Kaskisten kartonkitehdasinvestointia) ei voida tehdä. Nyt katsotaan muita vaihtoehtoja, mutta onko ratkaisu taivekartonki vai jotain muuta ja mikä on volyymi, sen näkee sitten, Joukio toteaa.

Kaskisten sijaan Metsä Board investoi arviolta 250 miljoonaa euroa Simpeleen ja Kyron kartonkitehtaisiin seuraavan vuosikymmenen aikana. Rautjärvellä sijaitsevan Simpeleen tehtaan modernisoimiseksi käynnistetään merkittävä investointiohjelma, minkä lisäksi suunnitelmissa on uusi voimalaitos. Myös Kyröskoskella sijaitsevalla Kyron tehtaalla käynnistetään investointiohjelma. Husumin tehtaalla Ruotsissa taivekartongin vuotuista tuotantokapasiteettia on jo kasvatettu 200 000 tonnilla yhteensä 600 000 tonniin ja Kemissä valkopintaisen kraftlainerin tuotantokapasiteettia 40 000 tonnilla yhteensä 465 000 tonniin.

Toimitusjohtajalta kysyttiin, olisivatko Kyron ja Simpeleen investoinnit jääneet tekemättä, jos Kaskisten tehdasinvestointi olisi toteutunut.

– Todennäköisesti. Jos Kaskinen olisi ollut toteuttamiskelpoinen, kyllähän se olisi ollut niin merkittävä investointi, että silloin olisi pitänyt tarkkaan harkita, mitä voidaan muilla tehtailla tehdä.

Kysyttäessä Joukio totesi, että Kaskisten kartonkitehdashanketta ei myöskään jätetä ”hyllylle” odottamaan mahdollista myöhempää toteuttamista.

– Olemme todenneet, että tämä oli nyt tässä. On myös kysytty, olisiko joku toinen paikkakunta ollut parempi, ja vastaus on, että ei olisi.

Joukion mukaan nykyisellä markkinatilanteella ja lakoilla ei ollut vaikutusta nyt tehtyyn päätökseen.

– Siinä on tasan tarkkaan yksi syy, ja se on se hintalappu.