”Täällä Hopearinteessä on kiva asua ja elää”

Henry Aho

TEUVA Teuvan Vanhustenkotiyhdistys perustettiin vuonna 1972. Perustavassa kokouksessa perustamisasiakirjan ja yhdistyksen säännöt allekirjoittivat Kustaa Rantanen, Heikki Peltoniemi ja Eino Pirhonen. Heidän lisäkseen asiakirjan kirjoittivat 18 muuta kokouksessa ollutta perustajajäsentä. Sääntöjen mukaan yhdistyksen tarkoituksena on toimia vanhusten sosiaalisen aseman ja hoitomahdollisuuksien parantamiseksi sekä heidän henkisen ja terveydellisen kuntonsa ylläpitämiseksi. Tarkoitusta yhdistys pyrkii toteuttamaan lähinnä edistämällä vanhuksille tarkoitettujen voittoa tavoittelemattomien asuntoloiden aikaansaamista sekä ylläpitämällä tällaisia laitoksia.

Nyt, liki 54 vuotta myöhemmin, Hopearinteen alueella on neljä Vanhustenkoti ry:n omistamaa rivitaloa, joissa on yhteensä 45 asuntoa. Rivitalot peruskorjattiin vuosina 2009–2011. Kaikki asunnot ovat joko 28 tai 32 neliön yksiöitä. Ainoastaan yksi asunto on sellainen, jossa on yhdistetty kaksi yksiötä yhdeksi kaksioksi.

– Kaikki Hopearinteellä asuvat henkilöt ovat yhdistyksen jäseniä. Vielä muutama vuosi sitten täällä oli ruokapalvelu ja jäsenet saivat ateriat vähän edullisemmin, yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Leena Sahakangas kertoo.

Tällä hetkellä asunnoista asuttuja on noin 80 prosenttia.

– Se luku vähän elää koko ajan, mutta siinä se on pyörinyt korona-aikojen jälkeen, isännöitsijä Anne-Mari Birling toteaa.

Vanhustenkoti ry:n säännöissä lukee, että asunnot ovat tarkoitettu 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille asukkaille. Tästä säännöstä on viime aikoina vähän joustettu.

– Tällä hetkellä meillä on muutama nuorempikin asukas, jotka hekin kuitenkin tarvitsevat normaalia enemmän tukipalveluita, Birling lisää.

Hopearinteellä asuu iäkästä väkeä, jotka tarvitsevat hoivaa. Yhdistys ei kuitenkaan itse tarjoa tukipalveluita, vaan ne on aina asukkaan itse hankittava.

– Asukkaat itse hankkivat kotihoidon ja muut tarpeet. Kotihoidon tiimillä on tosin vuokratilat yhdessä meidän asunnossamme.

Se, mitä yhdistys sen sijaan tarjoaa, ovat erilaiset virkistystoiminnat asukkailleen.

– Meillä on monenlaista toimintaa yhteisissä kerhotiloissa. Täällä käy eri tahoja luennoimassa ikäihmisten asioista ja aika usein meillä on erilaisia musiikkitapahtumia. Teuvan vanhus- ja vammaisneuvosto järjestää myös ohjelmaa tiloissamme, Sahakangas luettelee.

Kuten jo aiemmin tuli mainittua, vielä muutama vuosi sitten kerhotiloissa oli myös ruokapalvelu.

– Se loppui koronan aikaan, kun ihmiset eivät uskaltaneet liikkua, Sahakangas kertoo.

Korona-aikaan myös Hopearinteen käyttöaste laski nykyiseen. Ennen koronaa käytännössä joka asunnossa asuttiin.

– Vaikka Korona-ajat ovat takanapäin ja rajoitukset poistuneet, ihmisille jäi kauheat pelot. Ei vieläkään oikein uskalleta olla yhdessä ja asua lähekkäin, ettei tule mitään kauheaa tautia, hän jatkaa.

Yksi pitkäaikaisimmista asukkaista on vuonna 2015 Hopearinteeseen muuttanut Vieno Niemi.

– Ennen asuin Pappilanhaassa. Oli puu- ja sähkölämmitys. Sitten, kun jäin leskeksi, niin ensimmäisen talven vielä asuin kotona ja se oli kyllä aika hankalaa. Ei ollut yhtään kivaa asua siellä yksin. Tuumasin vaihtoehtoja ja tämä tuntui oikein hyvältä. Sitten muutin tänne, enkä ole kyllä päivääkään katunut, että muutin. Täällä on kiva asua ja elää. Asukkaiden pitäisi muuttaa tänne vähän nuorempana, eikä vasta sitten, kun ei enää pääse kuin vain juuri ja juuri liikkumaan, Niemi tuumaa.

Hopearinne onkin yhteisöllinen paikka, jossa on paljon samanikäistä seuraa.

– Minun äitee asui täällä 11 vuotta ja paikka tuli silloin minullekin tutuksi. Itse muutin tänne vuonna 2023. Täällä on mukavaa ja rauhallista asua, eikä täällä ole mitään häiriötä, Jorma Luhtala kertoo.

– Joskus kulki kaupustelijoita ovilla, mutta niitäkään ei ole nyt muutamaan vuoteen näkynyt, Niemi lisää.

Ihmiset elävät nykyisin yhä iäkkäämmäksi ja sitä kautta yhä vanhemmaksi asutaan omassa kodissa.

– Moni pitää sitä vanhaa kotiaan turvasatama ja siellä yritetään olla mahdollisimman pitkään. Ison talon ylläpito voi kuitenkin olla liian raskasta, etenkin silloin, jos jää yksin. Totta kai isosta talosta yksiöön muuttaminen on iso muutos, Sahakangas tietää.

– Ei se mikään iso ollut. Tosi helposti se kävi, Niemi tokaisee.

Nykypäivänä palvelukotiin pääseminen ei ole kovin yksinkertainen ja nopea juttu.

– Voi käydä niinkin, että palvelukotipaikka löytyy jostain ihan toisesta kunnasta, Sahakangas kertoo.

Joskus, jos vain tarpeeksi vanhaksi elää, tulee aika jolloin ei enää yksin pärjää. Silloin Hopearinne voi olla yksi vaihtoehto.

– Minuun tai Leenaan voi olla yhteydessä, jos asuminen Hopearinteellä kiinnostaa. Aina saa myös tulla katsomaan tätä meidän paikkaa. Me kyllä esittelemme tiloja, Birling lupaa.

Lähde: Historiikki, Jorma Uusimäki