Töitä, musiikkia ja bensankäryä

Henry Aho

TEUVA Mertsi Palmroth on tuttu useimmille teuvalaisille etenkin Wanhan Saken ovelta ja tiskin takaa.

– Olen paljasjalkainen teuvalainen. Joitain vuosia asuimme muualla, mutta tulimme oikein mielellämme takaisin, Palmroth muistelee.

Palmrothin perheeseen kuuluu parempi puolisko Nadja ja neljä lasta. Tammikuun puolenvälin paikkeilla 50 vuotta täyttänyt mies ei ole koskaan pelännyt töitä.

– En muista, että minulla olisi ollut lapsena mitään haaveammattia. Koulutustakaan ei juuri ole, paitsi se kaikkein paras, elämänkoulu. Siihen aikaan kun olin peruskoulussa, piti olla tietynlainen todistus, että pääsi ammattikouluun. Minä en sinne päässyt ja se oli aika kamalaakin, kun kaikki kaverit menivät ammattikouluun ja itse joutui jäämään kylille pörräämään mopon kanssa.

Se, ettei ole käynyt paljon kouluja, ei tarkoita ettei osaisi tehdä töitä.

– Olen tehnyt aivan lapsesta saakka miesten töitä. Hoidin ravihevosia ja tein peltotöitä. Kun sitten siirryin aikuisena työelämään, menin metallialalle. Hiukan alle seitsemän vuotta olin töissä West Weldingillä. Sitten vuonna 2011 perustin oman yrityksen ja sillä tiellä ollaan.

Palmrothin firman alaa ovat autot, koneet ja romut.

– Tarjosin hitsaus- ja asennuspalveluita, kuljetuspalveluita, myin ja ostin erilaisia koneita sekä kaikenmoista muuta alaan liittyvää. Olen ollut aina kiinnostunut kaikenlaisista koneista ja laitteista, jotka vähänkin pärisevät, Palmroth naurahtaa.

Vuonna 2017 Palmrothit perustivat toisen yrityksen ja seuraavan vuoden helmikuussa Wanha Sakke avasi ovensa.

– Lähdimme siihen hommaan aivan pystymetsästä. Itse olin aikoinaan Raijan asiakkaana ja muistan, kun hän istui jakkaralla avaamassa asiakkaille ovea. Sanoin hänelle, että jos joskus ajattelit myydä paikan, nyppää hihasta. Pari vuotta siitä, ja Raija kysyi, vieläkö tarjous on voimassa. Heikolla hetkellä sitten lupasin, Palmroth hymyilee.

Palmrothin parempi puolisko Nadja oli muutaman vuoden tiskin takana harjoittelemassa ja Mertsi veti silloin tällöin karaokeiltoja.

– Tutkin siinä samalla miten homma baarissa toimii. Se on aivan eri maailma olla tiskin takana kuin siinä edessä asiakkaana. Raija ja Sakke jotka olivat aikoinaan baarin perustaneet, olivat saaneet oikein hyvän asiakaskunnan. Näin jo silloin alussa, että se on hyvä liikeidea. Se, miten hyvä mistäkin ideasta tulee, on aina itsestä kiinni. Siitä, miten pitkälle tahtoo ja uskaltaa ponnistaa. Nadja omistaa baarin ja silloin aivan alussa minä kuljin vielä komennuksillakin asennushommissa.

Metallitöihin tottuneelle miehelle baaritöissä oli oma opetteleminen.

– Kyllä se on työnä aivan erilaista, niin kuin yö ja päivä. Mutta kaikkeen oppii jos omaa sellaista ottokykyä erilaisiin hommiin.

Eräs intohimo, joka on kulkenut mukana koko Palmrothin elämän ajan, on musiikki.

– Olen aivan totaalinen musiikkihullu. Aikoja sitten veljeni sanoi, että ihmisellä pitää aina olla jokin asia, mitä hän kerää. Minulla se on musiikkilevyt. Minulla on tällä hetkellä noin 1500 C-kasettia, CD-levyä ja LP-levyä. Kaikki ovat kuuntelukuntoisia ja niitä myös kuunnellaan. Lisäksi kuuntelen musiikkia myös digitaalisilta alustoilta.

Mikä on mielestäsi kaikkien aikojen paras bändi?

– Tähän on mahdotonta vastata. Tänään se on joku bändi, mutta jos sama kysymys kysytään vaikka muutaman päivän päästä, voisi vastaus olla eri. Se on aina niin sen hetkisestä tunteesta kiinni.

Intohimo on tullut myös osaksi työelämää, kun Wanhassa Sakessa on aika usein myös live-esiintyjiä.

– Se alkoi tammikuussa vuonna 2019, kun meillä oli esiintymässä Tauski. Hän on aivan mahtava tyyppi, eikä tosiaan kannata uskoa aivan kaikkea mitä media on hänestä kirjoittanut. Tauski varmaan näki silloin, että olemme vielä vähän vihreitä näissä hommissa ja hän antoi meille neuvoja. En nyt mene tarkemmin niihin, mutta ne neuvot toimivat ja kantavat vieläkin. Siitä se oikeastaan lähti. Tauski oli meillä toisenkin kerran vuonna 2025 ja tupa oli täynnä. Tällä hetkellä artistit ja mainostoimistot jo tietävät meidät. Musiikkipiiritkin ovat yllättävän pienet Suomessa. Eli meille soitellaan aika usein, että haluaisimmeko ottaa jonkun esiintyjän. Toki, niitä pitää vähän aina miettiä siltä kantilta, että mikä Teuvalla vetää yleisöä. Se artisti, joka Helsingissä vetää salin täyteen, ei välttämättä tee sitä Teuvalla, Palmroth tietää.

Toinen harrastus, joka on lähellä Palmrothin sydäntä, ovat autot ja etenkin drifting.

– Miehillä, miksei tietysti naisillakin, se ensimmäinen talvi ajokortin saamisen jälkeen, on ikimuistoinen. Ei tarvitse olla kovinkaan tehokas auto, kunhan on takaveto, niin auto lähtee helposti luisuun joko vahingossa tai tahallaan. Siitä minullakin on varmaankin lähtenyt se luisun hallitsemisen arvostus, Palmroth tuumaa.

Drifting on Japanissa alkunsa saanut autoharrastuksen muoto. Driftingin idea on ajaa sivuluisussa mahdollisimman suuressa kulmassa koko radan leveyttä hyödyntäen niin suurella nopeudella kuin mahdollista.

– Olen iät ja ajat seurannut kokkolalaisen Teemu Peltolan ajamista. Hän on mersumies henkeen ja vereen ja alkoi ajaa driftingiä Suomessa ja Euroopassa. Hänen kauttaan tutustuin porilaiseen Heinonen Drifting Teamiin. He ovat upeita ja vaatimattomia tyyppejä ja ovat itse polvillaan hallinlattialla korjaamassa autoja, aivan samalla lailla kuin itsekin on. Meidän perheessä kaikki autot ovat niin vanhoja, ettei niitä tarvitse viedä korjaamolle. Ainoastaan jos on kova pakkanen, niin sitten vien korjattavaksi Kiiliin tai Långille.

Palmroth seuraa nykyään etenkin Drift Masters -kisoja, joita järjestetään ympäri Eurooppaa.

– Olen kulkenut itsekin katsomassa kisoja vuodesta 2021 lähtien. Ne ovat sellaisia mukavia vajaan viikon reissuja, jotka ovat samalla vähän kuin lomiakin. Viime vuodelta jäi se reissu mieleen, kun italiassa piti olla kisat, mutta paavi kuoli. Driftingkisoihin ei silloin päästy, mutta paavin hautajaisiin päästiin. Arkkua vietiin noin kolmen metrin päästä siitä missä me olimme.

Tänä vuonna Palmroth ei ehdi kovin montaa Euroopan-reissua tehdä.

– Ehdin ehkä katsomaan ainoastaan Latvian kilpailun Riikaan heinäkuussa, Palmroth tuumaa.

Palmroth juhli 50. ikävuottaan Tampereella musiikin merkeissä.

– Olin katsomassa Uriah Heepin keikkaa. Oli mahtava konsertti. Soittajat ovat jo ikämiehiä, mutta kovaa vetävät. Kitaristi oli joutunut sairaalaan vähän ennen keikkaa ja hänellä oli korvaajana vähän nuorempi kaveri. Bändi soittaa sellaista vanhan liiton hevimusiikkia, joka nykyään taidetaan laskea rokiksi.

Suurimman synttäriyllätyksen Palmroth kuitenkin sai palattuaan kotiin. Noin 50 tuttavaa ja ystävää oli hankkinut hänelle lahjaksi auton ja laittanut sen komeaan kuntoon.

– Minulta oikeasti kesti muutama päivä sisäistää mitä oikein tapahtui ja olen vieläkin aivan liekeissä tästä jutusta.

Ajatus autosta juontaa juurensa siihen, kun Palmroth joutui luopumaan vanhasta Toyota Corollastaan.

– Luopumiseen vaikutti oikeastaan viisi ihmistä. Nadja sanoi, että auto on kuuma kesällä, kun siinä ei ollut ilmastointia. Långin Timi sanoi, että ilmastointi olisi kallis asentaa. Kiilin Jarkko tuumasi, että on rikos jos hän vaihtaa siihen vielä nokkaremmin. Katsastusmies tuumasi, että vielä yhden vuoden voi ajaa, mutta sitten pitää laittaa pois. Lopuksi Mäntymäen Tuukka katsoi minua sillä lailla hymyillen, kun kysyin, että jos hitsattaisiin auton peltejä kuntoon.

Viime vuoden toukokuussa Palmrothin ei auttanut kuin myydä auto pois.

– Afrikkaan se lähti. Sen tiedän, että sen moottori meni kaivinkoneeseen.

Palmroth ei vielä tiedä aivan kaikkia lahja-auton hankkimisen käänteitä.

– En ole päässyt vielä kunnolla juttelemaan asianomaisten kanssa. Siitä se lähti, kun meidän autoiluun keskittyvässä Whatsapp -ryhmässä Alangon Mikko laittoi videon, jossa oli samanlainen auto jolla pyörähti miljoona kilometriä mittariin. Sanoin siihen, että älä käännä veistä haavassa. Siitä pojat vissiin oli saanut ajatuksen hankkia minulle sellaisen 50-vuotislahjaksi.

Lahja-auto on samaa vuosimallia kuin vanhakin. Siinä on myös samankaltainen moottori ja väri.

– Auto on juuri samanlainen. Tässä uudessa on se ilmastointikin, mikä vanhasta puuttui. Rajalan Teemu on käynyt auton pinnan läpi ja laittanut sen viimeisen päälle hienoksi. Mikko Alanko ja Joonas Kallio ovat käyneet tekniikan läpi. En edes vielä tiedä ketkä muut ovat tehneet mitäkin. Auto on aivan mahtava! Se vähän harmittaa, kun vanhassa oli vetokoukku ja tässä ei, Palmroth nauraa.

Palmroth ei myönnä, että hänellä olisi erityisempiä haaveita tulevaisuuden varalle.

– Minä elän ja palan koko ajan täysillä. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä ja otan asiat vastaan silloin kun tulevat. Joka aamu kun herään, muistan kiittää Jumalaa siitä, että saan olla terveenä.

Vaikka 50 vuotta on tullut mittariin, ei vauhti ole hiipumassa.

– Pyörä pyörii koko ajan. Olen aina tehnyt paljon töitä ja aion tehdä niitä tulevaisuudessakin. Haluan näyttää lapsille esimerkkiä ja turvata heidän elämäänsä. Minä elän vain ja ainoastaan lapsiani varten.

Työt, musiikki ja autoharrastus siis jatkuvat ja pienen tauon jälkeen sininen Corolla on taas tuttu näky Teuvan katukuvassa.

– Haluan sydämestäni kiittää kaikkia ihania ihmisiä joita ympärilläni on; Häjy Darts Club jäsenet, Riston baari ja sen asiakkaat, kaikki Wanhan Saken asiakkaat, kaverit ja ystävät. Ilman teitä en pärjäisi päivääkään, Palmroth summaa.