Urheilija elää joulunakin terveellisesti

Henry Aho

TEUVA Vuonna 2023 Riku Nevala kutsuttiin lentopalloakatemiaan ja hän opiskeli yhdeksännen luokan Kuortaneen yhteiskoulun urheiluluokalla. Se vuosi ei mennyt aivan nappiin.

– Koulunkäynti sujui hyvin. Sain stipendinkin hyvästä koulumenestyksestä. Urheilullisesti vuosi meni melkoisesti penkin alle, Nevala toteaa.

Usein sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe. Tämä pätee ainakin Nevalan ysiluokkaan.

– Minulle tuli kaksi kertaa rasitusmurtuma selkään. Ensin toiselle puolelle ja kun se saatiin kuntoon, meni toinen puoli rikki. Lisäksi polvesta poikkesi jänne, Nevala luettelee.

Lentopallo oli ollut hänen ykköslajinsa.

– Lentopallo on keholle rankka laji. Siinä on paljon nopeita suunnanmuutoksia ja hyppyjä, joista tulee tärähtelyä kehoon.

Samalla, kun kroppa petti, muuttuivat myös tulevaisuudensuunnitelmat.

– Pidän lentopallossa todella paljon, ja pelaisin sitä vieläkin jos paikat olisivat kestäneet. Nyt lentopallo ei kuitenkaan enää ole minun päämääräni, Nevala kertoo.

Kulunut vuosi on ollut urheilullisesti Nevalalle hyvä. Suurimpia saavutuksia on ollut Suomen mestaruus pronssi M17-sarjassa 3x800 metrin juoksussa. Nevalan lisäksi joukkueessa juoksivat Arttu Luoma ja Santtu Mylläri. Toinen huippuhetki koettiin Seinäjoella 28. elokuuta, kun Nevala, Arttu Luoma, Oskari Otsomaa ja Santtu Mylläri laittoivat M17 4x400 metrin E-P:n piiriennätyksen uusiin lukemiin 3.34,81.

– Yleisurheilu on nyt se päälajini, mihin keskityn täysillä, Nevala sanoo.

Nevala opiskelee Teuvan lukiossa, vaikka alun perin suunnitelmat olivat Kuortaneella.

– Kuortaneen lukio oli minun ensimmäinen vaihtoehtoni ja pääsinkin sinne sisään. Kuitenkin, kun lentopallo jäi, siinä ei oikein ollut enää mieltä. Teuvalla voin valmistua ylioppilaaksi kolmessa vuodessa, kun Kuortaneella siihen olisi kulunut kolme ja puoli tai neljä vuotta. Hyvin yhtä paljon pystyn Teuvallakin treenaamaan, tosin olosuhteet ovat Kuortaneella vähän paremmat, Nevala tuumaa.

Nevala treenaa kahdeksan tai yhdeksän kertaa viikossa.

– Kuusi treeniä on ohjattuja ja muut omatoimisia harjoituksia.

Nevalan valmentaja toimii Ville Perälä.

Millaisia ammattihaaveita sinulla on?

– En nyt vielä aivan varmaksi osaa sanoa mitään. Ammattiurheilijan ura olisi kyllä aika kiva juttu, Nevala haaveilee.

Urheilullisesti Nevalan ensi vuoden tavoite on menestyä henkilökohtaisissa SM-kisoissa etenkin 400 metrin juoksussa.

Joulu on jo ovella suklaineen ja jouluruokineen. Urheilijat ovat yleensä tarkkoja mitä suuhunsa laittavat eikä Nevala ole poikkeus.

– En erityisesti ajattele, että jouluruoat juurikaan eroaisivat mistään muistakaan ruoista. Tai no mitään laatikoita en syö, Nevala tuumaa.

Nevala ei juurikaan syö suklaata eikä karkkia. Niin sanottu roskaruokakin jää yleensä tilaamatta.

– Kyllä minä pidän pitsasta ja hampurilaisista, mutta en juuri koskaan niitä syö. Aika terveellisesti tulee ruoka valittua.

Jotain herkkuja täytyy kuitenkin jouluna olla.

– Olen minä jo kerran tälle vuodelle tehnyt pipareita, Nevala hymyilee.

Jokaisella on jokin jouluperinne, mikä täytyy tehdä joka joulu. Niin Nevalallakin.

– Menemme isän ja veljen kanssa aattoaamuna lenkille. Teemme noin 13 kilometrin lenkin joka koukkaa Riipin kautta. Sillä aikaa äiti laittaa joulupöydän valmiiksi. Lenkin jälkeen sitten on vuorossa joulusauna ja ruokailu, Nevala valottaa.

Aikainen herääminen ei haittaa, sillä Nevala tunnustaa olevansa enemmän aamu- kuin iltaihminen. Nevalan isä, Pasi Nevala, aloitti aaton lenkkiperinteen jo vuosikymmeniä sitten. Hän teki aattolenkin joko juosten tai hiihtäen. Nykyisin se juostaan, koska hiihtoinnostus ei ole periytynyt pojalle.

Mikä on paras joululahja jonka olet saanut?

– Vaikea sanoa. No, sanotaan nyt vaikka lentopallo, Wilson, Nevala tuumaa.