Foto-Nisulan arkistokuvat digitaaliseen muotoon

TEUVA Useita kymmeniä tuhansia valokuvia kolmessa polvessa. Tämä on arvio valokuvien määrästä, joita Foto-Nisulan fyysisistä arkistoista löytyy.

– Varhaisimmat negatiivit ovat vuodelta 1913. Paappani Eino ja hänen veljensä Lauri aloittivat valokuvaamisen, kun Einon paras kaveri kuoli keuhkotautiin ja Einon täti lähetti Amerikasta hänelle kameran piristykseksi. Eino ja Lauri kiinnostuivat kamerasta ja opettelivat sen käyttöä. Siitä kaikki lähti liikkeelle, kertoo Foto-Nisulaa nykyisin pyörittävä Tanja Nisula-Koivisto.

Einon ja Laurin ottamista kuvista on saatu arkistoitua vain noin 12 000 kuvaa ja negatiivia Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahaston tuella yhteistyössä Teuvalaisen Kulttuurin Tuen kanssa parikymmentä vuotta sitten. Tanjan isä, Eeli Nisula, on kuvannut vuodesta 1957 saakka omassa yrityksessään. Nyt digitalisoidaan nimenomaan näitä vanhempien polvien ottamia kuvia.

– Minulta usein kysytään jotain vanhaa kuvaa ja tiedän, että sellainen on jossain. Ei vaan aika riitä käydä läpi fyysisiä kuvia. Kyselin hyvin pitkään eri tahoilta, miten digitointi onnistuisi, ja Erkki Hakala Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry:stä otti kopin ajatuksesta. Yhteistyössä ovat mukana myös Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti sekä Seinäjoen maakuntamuseo, jonne fyysisetkin kuvat lopulta päätyvät. Foto-Nisula luovuttaa siis kuvat museokäyttöön. On hyvä, että ne ovat jossain sellaisessa paikassa, jossa tutkijat pääsevät niitä helposti tutkimaan, Nisula-Koivisto valottaa.

Seinäjoen maakuntamuseosta on luovutettu skanneri kuvien digitalisointiin, ja he antavat myös asiantuntija-apua työhön. Se, missä ja koska digitoidut kuvat ovat nähtävillä, on vielä auki. Projekti saattaa viedä paljonkin aikaa.

– Tämä on vasta ensimmäinen vaihe. Tässä kohtaa digitoimme pääasiassa yleiskuvia, ei niinkään henkilökuvia, joita arkistoissamme on ylivoimaisesti eniten.

VANHOJEN kuvien nimeäminen on hankalaa työtä, eikä sitä ollenkaan auta se, kun Nisulan valokuvaamo muutti 70-luvulla Perälästä kirkonkylälle.

– Vanha rakennus purettiin, ja siinä muuttohässäkässä katosivat Einon ja Laurin arkistovihot, joihin oli merkitty kuvien tiedot. Olenkin pitänyt vuosien mittaan kuvien tunnistuspäiviä, jolloin juodaan kahvia ja käydään kuvia läpi, että tunteeko joku kuvien henkilöitä. Kuvia on kierrätetty erilaisissa tapahtumissa, vanhusten hoitolaitoksissa ja jopa naapurikylillä. Onneksi, sillä uudet sukupolvet eivät kuvia enää voisikaan tunnistaa. Eeli on ollut asiantuntijana kaikkein eniten.

Kuvia skannaa 16-vuotias Teuvan lukiossa opiskeleva Luukas Kormano.

– Opettaja vinkkasi työilmoituksesta koulussa ja hain paikkaa.

Kormanon pesti kestää neljä viikkoa, ja hän työskentelee Teuvalaisen Kulttuurin Tuen myöntämällä stipendillä.

Henry Aho