Olipa kerran Syreenin salissa

Henry Aho

TEUVA Kaksi pitkänlinjan satutätiä, Armi Paavola ja Terttu Syväluoma, kävivät Syreenin salissa pitämässä satuhetken päiväkotilapsille.

– Aki meitä pyysi pitämään satuhetkeä. Oikeastaan meidän piti tulla jo ennen joulua, mutta eläkeläisen elämä on niin kiireistä, että ei millään ehtinyt, Paavola nauraa.

Akilla hän tarkoittaa Teuvan kirjastonjohtajaa Aki Rossia. Molemmilla satutädeillä on vahva kokemus satujen lukemista takanaan. He tekivät nimittäin mittavat työurat kirjastossa.

Millä perusteella tämänkertaiset sadut on valittu?

– Teemana meillä on talvi, lumi ja kauniit maisemat, Syväluoma kertoo.

– Niin ja ystävyys, kun ystävänpäiväkin oli juuri, Paavola lisää.

Mitä sadut voivat lapsille opettaa?

– Sanavarasto kasvaa paljon, kun lukee tai kuuntelee satuja, Paavola tokaisee.

– Mielikuvitus kehittyy myös, Syväluoma jatkaa.

– Olen aina ihaillut satukirjojen kuvittajia. Miten he saavatkin kirjojen hahmot niin eläviksi, Paavola summaa.

Paikalla oli parisenkymmentä innokasta pientä korvaparia sekä heidän ohjaajiaan. Lapset istuivat kiltisti aloillaan ja kuuntelivat tarkasti Syväluoman lukemia satuja. Samalla Paavola kiersi lasten luona näyttämässä kuvia kirjasta. Molempien satutätien ammattitaito oli kiistatonta. He osasivat lukea sadut siten, että mielenkiinto säilyi koko ajan. Se on aivan erityinen taito. Kun sadussa tuli vastaan jokin outo sana, he kysyivät lapsilta tietävätkö he mitä sana tarkoittaa. Aika hyvin lapset osasivat vastata.

Miksi aivan jokaisen vanhemman olisi hyvä lukea lapsilleen satuja?

– Sadut antavat läheisyyttä lapsen ja aikuisen välille, Paavola muistuttaa.