Annika polkee,satoi tai paistoi

Henry Aho

TEUVA Pyörällä töihin -päivänä tuodaan esille työmatkapyöräilyn positiivisia vaikutuksia sekä kannustetaan työnantajia pohtimaan kuinka työmatkapyöräilyä voidaan edistää työpaikoilla. Työmatkoista noin kolmannes kuljetaan kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä ja loput henkilöautolla. Lyhyistä 1–2 kilometrin mittaisista työmatkoista lähes puolet kuljetaan henkilöautolla ja alle yhden kilometrin työmatkoista neljännes. Pyöräilyn suosio on viime vuosina kasvanut. Syitä on monia, joista ekologisuus sekä polttoaineiden korkeat hinnat ovat tärkeimmät.

Yhä useampi teuvalainenkin taittaa työmatkansa polkupyörällä. Yksi heistä on Kirkonkylällä, Mannilanmäessä, asuva Annika Nisula. Hän työskentelee Perälän koulussa ja työmatkaa kertyy hiukan alle kymmenen kilometriä suuntaansa.

– Kuljen eskarin kautta, kun vien samalla pojan sinne. Reilut yhdeksän kilometriä kertyy matkaksi, Annika laskee.

Nisula aloitti työmatkapyöräilyn pari vuotta takaperin.

– En oikein tiedä miksi. Silloin keväällä vain lähti ajatus siitä, että töissä voisi kulkea pyörälläkin. Siinä saa samalla mukavasti omaa aikaa. Ehtii tuumata kaikenlaista matkan aikana.

Työmatka-aika on täysin riippuvainen säästä ja kelistä. Nopeimmillaan Nisula on taittanut matkan vartissa, hitaimmillaan reilussa tunnissa.

– Sellainen sää, kun sataa jäähileitä suoraan kasvoihin, on kaikkein kamalin. Toinen surkea keli on sellainen, kun teillä on paljon lunta. Kaksi kertaa on ollut sellainen keli, että on joutunut pyörtämään takaisin kotiin, Nisula toteaa.

Nisulalla on autokin, jota voi käyttää jos pyöräily ei onnistu. Hän ei ole koskaan laskenut paljonko pyöräilemällä säästää bensakuluissa.

– Verottajalta ei juuri työmatkapyöräilyyn heru tukea, sillä työmatkapyöräilyn korvaus on alle 100 euroa, mutta omavastuu 600 euroa, Nisula tuumaa.

Pyöräily vaatii hyvät välineet. Nisulalla tosin on ollut tänä keväänä hiukan harmia pyöränsä kanssa.

– Minulla on useampikin pyörä, joista puolitoista pyörää toimii. Tänä keväänä on vähän ärsyttänyt, kun on ollut renkaiden kanssa ongelmia. Jos ei ole omasta pyörästä kumi puhki, niin sitten on pojan pyörästä. Tällä hetkellä käytän vanhaa mummupyörää.

Nisulalla on mummupyörien lisäksi myös 7–vaihteinen naistenpyörä.

– Tilasin keltaisen Monark-merkkisen pyörän syksyllä 2021 suoraan Ruotsista. Perille se tuli seuraavan vuoden helmikuussa ja se oli vaihtanut matkalla väriä sinivihreäksi, Nisula nauraa.

Sähköpyörät ovat nykyisin kovassa huudossa, mutta niihin Nisula ei osoita kiinnostusta.

– En ole sellaista ajatellut, kun matka ei ole tuon pidempi. Siinähän katoaisi se oma aika, jos matka kuluisi liian nopeasti.

Usein kuulee puhuttavan, että Kantatie 67 on vaarallinen pyöräilijöille. Kirkonkylän ja Perälän välillä ei ole pyörätietä.

– Minun mielestäni isot autot, kuten rekat, väistävät tosi hyvin pyöräilijöitä. Jotkut henkilöautot ajavat lähempää, mutta vaaratilanteita ei ole minun kohdalleni sattunut, Nisula kertoo.

Nisula on siis kulkenut suurimman osan työmatkoistaan pyörällä jo kahden vuoden ajan.

Kenelle suosittelisit työmatkapyöräilyä?

– Aivan kaikille, jotka asuvat sopivan matkan päässä työpaikastaan. Kun pyöräilee töihin ja kotiin, niin kaikki mahdollinen ärsytys katoaa niin meno kuin tulomatkallakin, Nisula tietää.