Arjen tuuli siivittää takaisin elämään

Henry Aho

TEUVA Arjen tuulta pyörittävät päihdehuollon ohjaaja Elina Koski sekä mielenterveyshoitaja Sirkka Mikkilä.

– Meillä käy täällä kymmenkunta mielenterveys- ja riippuvuuspuolen asiakasta ja kotikäyntejä tehdään muutaman kymmenen henkilön luona. Tiistaisin ja keskiviikkoisin on ryhmäpäivät, jolloin meillä käy kokemusasiantuntijoita. Ryhmässä käsitellään hyvin erilaisia asioita ja jos kokemusasiantuntija on uusi, hän kertoo usein oman tarinansa. Lisäksi meillä on monenlaista muuta puuhaa, kuten taiteen tekemistä ja erilaisia pelejä. Sellaista mielen hyvinvointia tukevaa toimintaa, Koski selvittää.

Ryhmäpäivisin tehdään myös ruokaa, johon asiakkaat saavat itse vaikuttaa.

– Meillä on vieraillut myös eri alojen asiantuntijoita apteekista, neuvolasta, liikenneturvasta ja paloasemalta. Palokunnan kanssa on toteutettu myös vierailu paloasemalle ja he ovat käyneet pitämässä meille paloharjoituksen ja turvallisen kotona asumisen neuvontaa, Mikkilä lisää.

Maanantaisin, torstaisin ja perjantaisin Arjen tuuli toteuttaa kotikäyntejä ja suunnittelee tulevia päiväohjelmia. Lisäksi toimistolla on mahdollisuus tavata henkilökuntaa yksilöllisesti.

– Jollain voi olla haastetta lähteä pois oman kodin turvallisesta ympäristöstä, joten me menemme asiakkaan kotiin. Kaikki käynnit sovitaan toki etukäteen, eikä kenenkään kotiin mennä väkisin. Siellä sitten jutellaan asiakkaan kanssa, katsotaan vähän asunnon siisteyttä sekä sitä, että jääkaappi ei ole aivan tyhjä. Lisäksi autamme asiakkaita tuen piiriin. Apua annetaan esimerkiksi siihen, miten tukipapereita täytetään, Mikkilä valottaa.

Miten Arjen tuulen toimintaan pääsee mukaan?

– Yleensä polku on se, että ensin asiakas on ollut osastolla josta on mennyt psykiatrian poliklinikalle. Sen jälkeen aloitetaan psykiatrinen kotihoito, joka pitää sisällään seurantaa, apua kotona pärjäämiseen ja lopullisena päämääränä on asiakkaan työllistyminen. Meillä on siitä hyvä tilanne, että me täällä itse arvioimme asiakaskohtaisesti, onko tämä hänelle hyvä paikka. Että asiakasta ei pompotella henkilöltä toiselle, Koski luettelee.

Arjen tuulen ei päihtyneenä ole asiaa. Aina, kun asiakas tulee hoidon piiriin, tehdään ensin säännöt selviksi. Vaikka Arjen tuulessa on myös riippuvuusdiagnoosin saaneita, siellä ei käydä läpi AA-kerhoista tuttua 12 askeleen ohjelmaa.

– Ryhmät on tehty niin, että ne sopivat kaikille. Voisimme toki käydä askeleitakin läpi jos pyydetään, mutta mielenterveysasiakkaat eivät välttämättä saisi siitä niin paljoa hyötyä itselleen, Koski tuumaa.

Arjen tuulen vetäjät ovat huomanneet, että ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina.

– Korona lisäsi paljon ongelmia, kun ihmiset jäivät yksin. Silloin tarve nähdä muita ihmisiä konkretisoitui, Mikkilä myöntää.

Hoitoon pääsy voi olla joskus vaikeaa.

– Väittäisin, että meidän alueella hoitoon pääsee melko helposti. Isoissa kaupungeissa asiat eivät välttämättä ole niin hyvin. Paljon riippuu siitä, kuka tekee hoitotarpeen arvion ja päätöksen. Meillä on hyvä, kun teen itse molemmat. Sellainen ketju on järkevä. Lisäksi meillä ei ole tällä hetkellä ostosopimuksia, joten meidän ei ole pakko käyttää ainoastaan yhtä palveluntarjoajaa, Koski toteaa.

– Mielestäni olisi kyllä vielä myös parantamisen varaa. Silloin Teuvalla oli asiat vielä hyvin, kun Lehtiharju oli toiminnassa. Tuntuu, että lääkäreillä ei ole aina osaamista näissä asioissa. Esimerkiksi Suupohjassa ei ole lainkaan päihdelääkäriä. Saa nyt nähdä mitä uusi hyvinvointialue tuo tullessaan, Mikkilä tokaisee.

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä, mutta monelle hyvin arka asia.

– Tämä on tosi hyvä paikka, kun minulla ei juuri ole ystäviä tai kavereita. Tulee lähdettyä kodin ulkopuolelle ja saa jutella muiden kanssa, Sirpa-Maria Näslund tuumaa.

– Näkee toisia ja jos jokin painaa mieltä, saa jutella siitä. Olen tykännyt tosi paljon, Kristiina Ketola lisää.

Arjen tuulessa jutellut asiat jäävät aina seinien sisäpuolelle, eikä niistä puhuta muualla.

– Meillä on tosi hyvä ja tiivis porukka. Jos joku on pois, aletaan heti ihmetellä missä hän on, Koski hymyilee.

– Minä heti murehdin ja soitan perään, Mikkilä lisää.

– Ensimmäinen ryhmäkerta voi olla jännittävä, joten se auttaa, kun on hyvä ja mukava porukka vastassa, Koski tietää.

– Kyllä me täällä aika usein nauretaan vedet silmissä, kun on niin mukavaa yhdessä, Ketola summaa.