Dokumenttisarja pureutuu vähemmistökansojen kohtaloon

Juhani Pajunen

TEUVA / NEUVOSTOLIITTO Teuvalaisen kansanedustajan perheen kohtalo oli se ratkaiseva asia, joka sai Toni Viljanmaan tekemään dokumenttisarjan Stalinin vainoista. Neliosainen Suuri vaino tuli katsottavaksi Yle Areenaan maanantaina, ja tänään torstaina sen ensimmäinen osa esitetään televisiossa.

Viljanmaan käsikirjoittama ja tuottama sekä Tommi Pietiläisen ohjaama sarja kertoo Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksiin kohdistuneista vainoista. Stalin alkoi nähdä eri kansallisuusryhmät uhkana, minkä takia hän halusi puhdistaa maansa raja-alueita muun muassa puolalaisista, ukrainalaisista, latvialaisista, virolaisista ja suomalaisista. Vainojen verisintä aikaa 1937–38 kutsutaan suureksi terroriksi.

Viljanmaa oli tehnyt elokuussa 2023 Lännen Mediaan jutun historiantutkija Aleksi Mainion johtamasta työryhmästä, joka tutki Stalinin vainoissa surmattujen suomalaisten kohtaloa Neuvostoliitossa. Kun juttu oli julkaistu, Viljanmaalle soitti eräänä perjantai-iltana Arvo Keränen, joka on teuvalaisen kansanedustajan Juho Perälän pojanpoika.

Keränen tiedusteli Viljanmaalta, mistä hän saisi selville sen, mitä hänen isälleen Untolle tapahtui vankileirillä Neuvostoliitossa. Viljanmaa oli kirjoittanut lähes 25 vuotta aiemmin Arvon tädistä Helena Lähdesniemestä Tejukaan jutun, jonka aiheena oli Juho Perälä.

Perälä oli ensimmäinen kansanedustaja, joka muilutettiin Neuvostoliittoon kesällä 1930. Seuraavana vuonna hänen perheensä seurasi häntä sinne. Juuri ennen Stalinin vainoja perhe palasi Suomeen lukuun ottamatta Juhoa ja hänen poikaansa Uunoa, jotka teloitettiin vuonna 1938 Sandarmohissa.

– Tästä se idea dokumenttisarjan tekoon lähti. Minua on kiinnostanut Perälän perheen kohtalo ja se, minkälaisen terrorin keskelle ihmiset päätyivät Neuvostoliitossa. Aleksi Mainion vetämän tutkimushankkeen ansiosta asiasta sai nyt myös tuoretta tietoa, Viljanmaa taustoittaa.

Viljanmaa sai tehtyä sopimuksen dokumenttisarjasta Ylen kanssa. Kuvaukset alkoivat lokakuussa 2024 Kajaanissa, jossa Viljanmaa haastatteli Arvo Kerästä. Myöhemmin kuvauksia tehtiin myös Suomussalmella, Kotkassa ja Inkoossa.

Viljanmaa työsti sarjan käsikirjoitusta talven 2024-25. Viime huhtikuussa työryhmä teki kuvausmatkan Puolaan Varsovaan, jossa he haastattelivat tutkijoita Stalinin vainoista. Samalla reissulla he kävivät jututtamassa tutkijoita myös Latviassa ja Virossa samasta aiheesta.

– Halusin sisällyttää rajakansojen kohtalon dokumenttisarjaan. Miten kävi vähemmistökansoille, jotka asuivat Neuvostoliitossa? Myös suomalaisten kohtalo linkittyy näihin rajakansoihin.

Yksi ohjelmaan haastatelluista henkilöistä oli Kaisu Junkkonen, joka on Urho Harjun tyttärentytär. Teuvalla syntynyt Harju työskenteli Etsivässä keskuspoliisissa. Hän meni naimisiin Wilhelmiinan kanssa tammikuussa 1926, joten heidän tarinansa tulee dokumenttisarjan ansiosta suuren yleisön tietoisuuteen tasan sata vuotta heidän hääpäivänsä jälkeen.

Tammikuussa 1927 etsivä Harju seurasi erästä jäljittämäänsä henkilöä itärajan toiselle puolelle. Harju jäi kuitenkin itse kiinni ja joutui Solovetskin luostarisaarelle Neuvostoliiton ensimmäiselle vankileirille. Helmikuussa Harjulle syntyi tytär. Harjun vapaaksi päässeet vankitoverit välittivät hänen kuulumisensa Wilhelmiinalle ja tämän kuulumiset hänelle. Harju kuitenkin teloitettiin marraskuussa 1938, joten hän ei koskaan nähnyt omaa tytärtään.

Viljanmaa on aiemmin tehnyt dokumentin Tanssikielto ja kolmiosaisen dokumenttisarjan Kieltolaki. Neliosainen Suuri vaino oli selvästi niitä työläämpi tehdä. Jo arkistojen tutkiminen vei oman aikansa. Yhteistyö muiden maiden haastateltujen kanssa sujui hyvin.

– Oli hienoa huomata, kuinka aihe koettiin tosi tärkeäksi. Esimerkiksi ukrainalaisten kanssa asiointi oli tosi helppoa ja mutkatonta, vaikka siellä on sota päällä.

Neuvostoliiton historiaan suhtautumisessa on aste-eroja Suomen ja esimerkiksi Puolan välillä.

– Siellähän on kärsitty diktatuuri kovemman kautta. Se on ollut julmaa leikkiä. Voi olla, että meillä on ollut vähän sinisilmäinen kuva myös Stalinin ajasta, vaikka se oli ihan järjetöntä lahtaamista: puolentoista vuoden aikana tapettiin 700 000 ihmistä. Ja se pyrittiin sivuuttamaan vuosikymmenien ajaksi.

Viljanmaan mielestä Suomessa on vielä käymättä jälkipyykki Stalinin vainoista.

– Natsien tekemissä julmuuksissa on se erotuksena, että niistä on tosi paljon kuvamateriaalia. Stalinin vainoista taas ei ole sellaista kuvamateriaalia kuin holokaustista. Luulen, että yksi syy siihen, että emme riittävästi ymmärrä asiaa, on että emme ole nähneet sitä elokuvina tai kuvina.