"Elämää ilman taidetta ei ole"

Juhani Pajunen

TEUVA Taide on läsnä ihmisen päivittäisessä elämässä. Tästä muistutti Teuvalla vieraillut Sophia Jansson viime perjantaina Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivänä. Teuvalaisen kulttuurin tuki järjesti tuolloin kirkon pihalla lipunnoston päivän kunniaksi.

– Pitää sanoa ääneen, miten tärkeä taide on kaikille. Ihmiset laittavat sen helposti johonkin lohkoon, mutta sehän on meidän jokapäiväisessä elämässämme koko ajan. Esimerkiksi joku musiikkikoulutus luo työpaikkoja mutta myös paljon iloa ja sisältöä elämään. Taide on mitä me olemme. On kivaa, että lippua nostetaan ja ihmiset huomaavat, mikä päivä tänään on.

Tuetaanko Suomessa riittävästi taidetta?

– No ei todellakaan, ei todellakaan! Jansson nauraa.

– Pitäisi tukea paljon enemmän, eikä pelkästään valtion taholta. Pitäisi uskaltaa investoida kulttuuritapahtumiin. Se on aina taloudellisesti riski mutta antaa niin paljon enemmän sellaista, mitä ei voi rahalla mitata, hyvinvointia kansalaisille.

Lipunnostotilaisuudessa Parran Haltiat nostivat lipun salkoon Finlandian tahtiin. Sen esittivät Tove Teuvalla -oopperassa esiintyvä bassobaritoni Niklas Spånberg ja hankkeessa aktiivisesti mukana ollut pianisti Anton Ylikallio. He esittivät myös virsirunoilija Simo Korpelan kappaleen Sunnuntaiaamuna, Tove Janssonin Syyslaulun ja Teuvan marssin, joka laulettiin yhteislauluna.

Suomalaisen taiteen päivää vietetään Tove Janssonin syntymäpäivänä 9. elokuuta. Sophia Jansson piti Teuvan tilaisuudessa lippupuheen.

– Hänen syntymäpäivänsä oli tietenkin iso riemu koko perheelle ja läheisille ystäville, jotka kyseisenä päivänä vaelsivat ympäröivistä saarista säässä kuin säässä Toven ja Tuulikki Pietilän saareen Klovharuun, missä vastassa oli iloinen Tove seppele päässä.

Nuorena tyttönä Sophia ei vielä osannut arvostaa tätinsä elämäntyötä eikä ymmärtänyt tämän taiteellisen ulosannin laajuutta.

– Minulle hän oli vain rakas täti. Myöhemmin olen oivaltanut, että Tove syntyi melkein samaan aikaan kuin itsenäinen Suomen tasavalta, joka ensimmäisenä maana Euroopassa antoi täydet poliittiset oikeudet naisille. Tove saattoi siis vapaasti valita ammattinsa ja nauttia vapauksista, jotka ennen eivät olleet naisten ulottuvilla. Hän kasvoi maassa, joka rakensi omaa identiteettiä ensimmäistä kertaa itsenäisenä valtiona. Taiteen kautta luotiin mielikuvia ja tarinoita siitä, keitä me olemme, me suomalaiset, ja millaisen maan itsenäisyyttä vaalimme.

– Nuoresta lähtien Tove teki jatkuvasti työtä toteuttaakseen unelmansa taidemaalarin urasta. Hänen monilahjakkuutensa, sinnikkyytensä ja tarve ilmaista itseä johtivat lopulta myös kirjailijan, kuvittajan, sarjakuvapiirtäjän ja monumentaalimaalarin uraan. Omalla rohkealla, suvaitsevalla tavallaan hän loi jotain universaalia taiteessaan. Hän osasi muun muassa luoda tunnistettavia peilikuvia meistä ihmisistä tavalla, joka on yhtä aikaa hyvin henkilökohtainen ja samalla yleismaailmallinen. Jokainen meistä tuntee jonkun, joka on aivan kuin eräs hahmo Muumilaaksosta. Hänen taiteestaan ymmärrämme maailmaa paremmin ja saamme rohkeuden olla oma itsemme. Tänä päivänä Tove on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimmista taiteilijoista.

Sophia Jansson on kasvanut taiteen ympäröimänä suvussa, jossa taiteen arvo on aina ollut itsestäänselvyys ja elinehto.

– Nykyään kuulen aivan liian usein puheenvuoroja, joissa taiteen merkitys yhteiskunnassa kyseenalaistetaan. Eivätkö nämä ihmiset tajua, että elämää ilman taidetta ei ole? Taide on talossa jossa asumme, kirkossa jossa rukoilemme, tarinoissa jotka kerromme, lauluissa jotka laulamme, kaikessa siinä, mikä antaa elämällemme sisältöä ja tekee meistä ihmisiä. Toven elämä ja hänen taiteensa ovat yhtä ja samaa, niitä ei voi erottaa. Suomalainen taide, sen tekeminen ja siitä nauttiminen, sitä ei voi myöskään repiä meistä suomalaisista irti ja olla ikään kuin sillä ei olisi arvoa tai paikkaa elämässämme. Sen on mitä konkreettisimmin todistanut Teuvan oma oopperahanke Tove Teuvalla, joka on kerännyt taiteilijoita, yleisöä ja ylistävät arvostelut. Esitys on rikastuttanut omaa jatkuvaa Tove-tarinaani. Juhlikaamme siis suomalaista taidetta tänään ja iänkaikkisesti, päätti Jansson puheensa.

Sophia Jansson oli käynyt katsomassa oopperan edellispäivänä torstaina.

– Onhan se fantastinen ja niin hienoja taiteilijoita mukana. Tämä koko idea oli minun mielestäni varsin hyvä ja lopputulos todella hyvä. Toivottavasti tämä vie vielä tulevaisuudessa johonkin toiseen tapahtumaan, joka voisi kerätä yhtä paljon ihmisiä ja antaa sisältöä, kommentoi Jansson Tejukalle.

Tunnistiko hän tätinsä oopperasta?

– Joku toinen kysyi minulta eilen samaa. Minä en tuntenut häntä silloin 50-luvulla, koska en ollut vielä syntynyt. En tiedä minkälainen hän oli. Olihan oopperassa silti paljon sellaista, mitä tiedetään: Tove oli erittäin ahkera ja sitkeä ja siinä mielessä kunnianhimoinen taiteilija, joka halusi tehdä työnsä todella hyvin. Ja sitten nämä surkeat olosuhteet, kun (kirkon työmaalla) on ollut märkää ja kylmää, sehän on myös dokumentoitu.

Miltä pienellä paikkakunnalla tehtävä suuri oopperasatsaus tuntuu Janssonista?

– Se on nimenomaan osoitus juuri siitä, että mikään ei ole mahdotonta. Ehkä pienellä paikkakunnalla tällainen on itse asiassa jopa helpompaa, koska saadaan helposti ihmiset yhteen. Ei se silti ole mikään helppo juttu, vaan on vaatinut hyvin paljon töitä. On hienoa, että tällainen projekti on toteutunut.