Radioharrastajat esittäytyivät Parrassa

Henry Aho

PARRA Toukokuun viimeisenä lauantaina Parrassa oli tarjolla tietoa langattomasta viestinnästä, kun kolme radiokerhoa, Pohjanmaan LA-Kerho POLA, Radiohullut ja Teuvan Radioharrastajat ry, esittelivät toimintaansa ja kalustoaan. Radioamatööri tarkoittaa henkilöä, joka on suorittanut paikallisen telehallintoviranomaisen ylläpitämän tutkinnon ja saanut todistuksen, joka oikeuttaa käyttämään radioamatööriasemaa radioamatööreille varatuilla taajuuksilla, rakentamaan amatööriradiolaitteita sekä niiden apulaitteita kuten vahvistimia. Maailmassa radioamatöörejä on arviolta noin kolme miljoonaa ja Suomessa heitä on noin 6000.

– Oma harrastukseni alkoi 80-luvulla, kun töissä ohjasimme autonostureita kapuloilla. Oman tukiaseman laitoin pystyin joskus 83–84, POLA:n puheenjohtaja tervajokinen Jussi Törmä muistelee.

Viime vuosituhannen viimeisillä vuosikymmenillä harrastajamäärät olivat huipussaan. Radiolla pystyi ottamaan yhteyden ihmisiin toisella puolella maapalloa. Internet muutti kenttää, mutta ei suinkaan päättänyt harrastustoimintaa.

– Oikeastaan netti laajensi harrastajakuntaa. Analogisista välineistä on siirrytty digiaikaan, Törmä tuumaa.

– Negatiivisia vaikutuksia on ollut se, että nuoria ei enää juuri tule harrastuksen pariin, ylistarolainen Radiohullujen Esa Tikkamäki lisää.

POLA:lla on noin 120–130 jäsentä ja Radiohulluissa jäseniä on noin 70 henkeä.

Teuvan Radioharrastajat ry:n puheenjohtajana toimii Keijo Lähdes.

– Teuvallakin radioharrastus oli suosittua menneinä vuosikymmeninä. Sen jälkeen jonkin aikaa kerhomme oli lähinnä paperilla, mutta nyt toiminta on jälleen heräämässä. Saimme äskettäin uudet tilat Kafiaarilta.

Ennen vanhaan kylillä näki usein autoja, joissa oli korkea antenni. Sellaiset kuuluivat radioharrastajille

– Parran entinen palovartiotorni on kerhon omistuksessa. Siellä meillä on toistin radioamatöörikäyttöön. Koska autojen antennit ovat kuitenkin aika lyhyitä, niillä ei saa kovin kauas yhteyttä. Sen vuoksi radioaallot kulkevat tornin kautta, Lähdes valottaa.

Teuvan radioamatöörien tunnus on OH6AT.

Mikä radioharrastuksessa on kaikkein parasta?

– Se, että voi olla ihmisten kanssa tekemisissä eikä tarvitse edes lähteä kotoa mihinkään. Vaimokin on tyytyväinen, kun ei lähde viikonloppuiltana baariin. Toki siitä se joskus vähän mainitsee, että mies puhuu liikaa nurkkaan, Törmä nauraa.

Poikkeustilanteen sattuessa saattaa olla, että puhelimet ja netti eivät toimi. Silloin radioaallot astuvat kuvaan. Radioharrastajat ovatkin usein mukana myös viestintäapuna poikkeustilanteissa. Niin Teuvallakin.

– Kyläradio on systeemi, jota Teuvallekin ollaan perustamassa. Jokaisessa kylässä olisi siis radio, jonka kautta tiedotus poikkeustilanteessa hoidetaan, Lähdes kertoo.

Tällaisen radion voi hankkia kuka tahansa. Niitä on monen hintaisia, mutta karkeasti ottaen radio maksa noin 300, ja kaapelit sekä antenni ja virtalähde noin 300 euroa.

– Esimerkiksi kylätuville tuleva kyläradio on hiukan hintavampi, sillä siihen tulee myös akusto, että radio toimii silloinkin kuin sähköä ei ole saatavilla, Lähdes lisää.

Tällaisia kyläradioita on kaavailtu Teuvan kyliin kyläturvatiimi -hankkeen puitteissa.

– Kafiaarille on tulossa kyläradio, ja jos ja kun niitä tulee lisää Teuvalle, Teuvan Radioharrastajat ovat mukana neuvomassa ja kouluttamassa kyläläisiä kaluston käytössä.

Teuvan Radioharrastajat ry:ssä on tällä hetkellä 49 jäsentä.

– Jos joltakulta löytyy kiinnostusta harrastusta kohtaan, minuun tai Mika Ketomäkeen voi olla yhteydessä, Lähdes kannustaa.