Vapauden päivä

Juhani Pajunen

TEUVA 12 uutta ylioppilasta lakitettiin lauantaina Teuvan lukion ylioppilasjuhlassa yhtenäiskoulun liikuntasalissa. Juhlatilaisuudessa oli paikalla runsaasti ylioppilaiden omaisia ja lisäksi 27 riemuylioppilasta vuosimallia -76.

Uuden ylioppilaan puheen pitänyt Olli Rossi sanoi lukiomaailman olleen täysin uutta verrattuna aikaisempaan koulunkäyntiin.

– Meillä oli uusi vapaus. Opettajat eivät enää valvoneet oppimista samoin kuin ennen, joten oli oma valinta, käyttääkö oppitunnin tietokoneella pelaamiseen ja netissä surffailuun vai esseevastauksen kirjoittamiseen. Kursseilla oli paljon itsenäisiä töitä, joiden suorittamista ei valvottu muuten kuin tarkistamalla, että ne oli palautettu ajoissa. Tämän vapauden kanssa tuli kuitenkin myös uusi vastuu. Vastuu omasta oppimisesta ja tulevaisuudesta.

Lukion alussa porukan ryhmänohjaaja sanoi heille, kuinka aika tulee lentämään nopeasti, ja kehotti heitä ottamaan siitä kaiken irti.

– Äidinkielen kielioppisääntöjä ja ruotsin sanastoa kerratessa aika saattoi tuntua matelevan hitaammin kuin koskaan, mutta silti koko lukiotaival oli loppujen lopuksi lyhimmät kolme vuotta koko elämässäni.

Kolmen vuoden spurttiin on Rossin mukaan mahtunut niin hyviä kuin huonoja hetkiäkin.

– Stressiin on ollut aihetta, joillain ehkä siitä, ettei saa tarvittavia opintopisteitä kasaan, joillain siitä, että tehtävien palautukset uupuivat, ja joillain ehkä siitä, että jää opettajalle kiinni ChatGPT:n käytöstä. Koeviikoilla viimeisen illan pänttäykset ovat saattaneet ottaa hermoon, mutta kaikista vaikeista hetkistä on kuin onkin selvitty.

Tuoreet ylioppilaat ovat sitä ikäluokkaa, jolle toisen asteen koulutus on ollut pakollinen peruskoulun jälkeen. Nyt 12 vuoden pakollinen opiskelu-urakka tuli vihdoin päätökseensä.

– Tunne lukion tuomasta vapaudesta ei ole mitään verrattuna siihen, jota voimme tuntea nyt. Enää meidän ei tarvitse mennä kouluun vain siksi, koska se määrätään lakipykälässä. Jatkuu matka sitten ammattikorkeakouluun, yliopistoon, töihin tai ihan mihin vain elämässä, päätös on nyt meidän oma. Se jos mikä on vapautta.

– Käytetään meille suotua vapautta niiden asioiden oppimiseen, jotka ovat oikeasti itsestä mielenkiintoisia. Siihen, että voimme tehdä asioita, jotka oikeasti saavat meidät tuntemaan itsemme merkityksellisiksi. Käytetään vapautta siten, että kun me itse 50 vuoden päästä olemme riemuylioppilaita, voimme katsoa sinä hetkenä taaksemme ja olla ylpeitä siitä, mitä teimme, Rossi totesi.

Lukion rehtori Päivi Viitanen vertaili puheessaan paikalla olleiden vuoden 1976 riemuylioppilaiden aikaa nykymaailmaan.

– Ei ollut älypuhelimia, ei internetiä, ei sosiaalista mediaa. Viestit kulkivat puhelimitse tai kirjeinä, ja ystävät tavattiin kasvotusten.

– Ylioppilaskirjoitukset tehtiin käsin paperille, tieto haettiin kirjoista ja kirjastosta, ja opettaja oli luokan selkeä suunnannäyttäjä. Tämän päivän ylioppilas kirjoittaa digitaalisesti, etsii tietoa sekunneissa verkosta ja rakentaa oppimistaan yhä itsenäisemmin.

1970-luvun nuoret miettivät myös maailmaa ympärillään.

– Aatteet, yhteiskunnallisuus ja halu vaikuttaa kuuluivat aikaan. Te kasvoitte sukupolveksi, joka ei pelännyt ajatella, ottaa kantaa ja rakentaa tulevaisuutta omannäköisekseen.

Ennen tulevaisuus näyttäytyi monelle suoraviivaisena: koulutus, työ ja yksi ammatti koko elämän ajaksi. Nykyinen ylioppilas astuu maailmaan, joka on nopeasti muuttuva, kansainvälinen ja täynnä vaihtoehtoja, mutta myös epävarmuutta. Siltikin jokin olennainen on pysynyt samana.

– Sekä vuoden 1976 että tämän päivän ylioppilas seisoo samassa hetkessä: uuden alussa. Siinä hetkessä on odotusta, toivoa, ehkä jännitystä ja ripaus epävarmuuttakin. Se on hetki, jolloin maailma näyttää avoimelta ja mahdollisuudet ovat vielä muotoutumassa.

Teuvan lukion tavoitteena on Viitasen mukaan olla osana toimivaa teuvalaista yhteisöä ja edistää osallisuutta, opiskelijaviihtyvyyttä ja nuorten hyvinvointia. Lukio on ollut mukana Finest Future -hankkeessa, jossa rekrytoidaan kansainvälisiä opiskelijoita.

– Teuvan lukiossa opiskelee neljä kansainvälistä opiskelijaa, joista ensimmäinen valmistuu tänään ylioppilaaksi.

Valtakunnallisesti tulevaisuuden haasteena ovat lasten määrän väheneminen. Kuntaliiton tuoreen selvityksen mukaan lukio-opiskelijoiden määrä laskee vuoteen 2040 mennessä koko maassa noin 21 prosenttia.

– Tulevaisuudessa tarvitsemme entistä enemmän seutukunnallista yhteistyötä oppilaitosten välillä ja keinoja, joilla taata laadukas koulutus myös kasvukeskusten ulkopuolella. Lukiot toimivat kuntien koulutus- ja sivistystason ylläpitäjinä ja varmistavat osaltaan sen, että peruskoulussa on päteviä opettajia pienessäkin kunnassa.

– Hyvät ylioppilaat, tämä on teidän päivänne. Lukioaikanne on sujunut mainiosti ja olette hienosti hoitaneet opiskelunne. Olette tehneet kovasti työtä, ja nyt se palkitaan, Viitanen sanoi.

Riemuylioppilaan puheen pitänyt Leena Andsten kertoi abeja olleen 50 vuotta sitten 48 kieli-, reaali- ja matikkalinjalla.

– Kun meidät lakitettiin, Teuvan Lakkitehdas oli voimissaan ja työllisti kymmeniä paikallisia osaajia. Meidän ylioppilaslakit olikin suurella osalla omassa kylässä tehtyjä. Se oli aitoa teuvalaasta yrittäjyyttä ja käsityötaitoa, josta saatiin olla ylpeitä jo silloin.

– Meidän aikana vanhojen päivänä pukeuduttiin vanhoiksi, eli moni kävi silloin mamman tai paapan vaatekaapilla. Penkkareissa meillä oli yhteinen teema ja pukeuduimme merirosvoiksi. Meidän "hakukone" oli kirjaston tietosanakirjasarja. Ylioppilaskirjoituksien kuullun ymmärtämisessä kelamankka pyöri keskellä luokkaa, ei ollut kuulokkeita eikä kielistudiota. Silti meistä leivottiin ylioppilaita.

Teuvan uimahalli oli suhteellisen uusi ja myös suosittu kohtaamispaikka. Lauantaisin Nuorten sävellahjasta äänitettiin C-kasetille kappaleita.

– Perjantaisin jo koulussa sovittiin, kuka toimii viikonlopun kuskina, jotta ei tarvinnut illalla soittaa lankapuhelimella jokaiselle kaverille erikseen ja sopia kyydeistä. Suuntana oli Teuvan omien rientojen lisäksi usein naapurikunnat, kuten talvella Lapväärtin Motorest, Dagsmark tai Mietaa. Kesällä suunnattiin Rörgrundiin eli Rökyyn tai Kauhajoen Kasinolle. Näihin paikkoihin oli silloin myös linja-autokuljetuksia.

Nuoruudesta Andstenin mieleen muistuvat pakolliset V-farkut, farkkutakit ja napapaidat.

– Poikien juhlapaidoissa oli ehdottomasti leveät kaulukset eikä kravattia silloin käytetty. Mekot oli pitkiä, mutta toisaalta myös pukeutuminen niukkaan mikroasuun oli täysin sallittua. 1970-luvun muodissa tärkein asia, jota ihmiseltä vaadittiin, oli näyttää ainutlaatuiselta.

Teuvan lukio antoi nuorille jotain sellaista, jota ei muualta saa.

– Se antoi aimo annoksen aitoa teuvalaasta sisua ja kykyä pärjätä. Välillä meitäkin laiskotti. Joskus syksyllä saadut hyvät neuvot muuttuivat ahkeruudeksi vasta kevään korvalla, kun oli aivan pakko. Mutta niin vain elämä kantoi, ja tästä porukasta tuli ties mitä yhteiskunnan pilareita.

Uusilla ylioppilailla on taskussa loistavat eväät.

– Älkää ottako tulevaisuudesta liikaa stressiä. Ottakaa elämä vastaan samalla innolla ja rohkeudella, jolla me suuntasimme täältä maailmalle vuonna 1976. Pitäkää hauskaa, tehkää virheitä ja oppikaa niistä. Ja ennen kaikkea: kantakaa ylpeydellä lakkianne ja teuvalaisia juurianne, menittepä sitten minne päin maailmaa tahansa, Andsten kannusti.