Elintärkeät sukupolvisuhteet

Juhani Pajunen

TEUVA Sukupolvien väliset suhteet ovat tärkeitä ja kerryttävät runsaasti sosiaalista pääomaa.

– Kun lukee Raamattua, sieltä tulee hyvin selvästi tämä sukupolvien ketju esille. Harvemmin me kuitenkaan pysähdymme miettimään sukupolvisuhteita, totesi Saara Kinnunen, joka oli puhumassa aiheesta sukupolvisuhteiden ilot ja haasteet Kansanlähetyksen järjestämässä tilaisuudessa seurakuntasalissa 8. marraskuuta.

Sosiaalipsykologi ja psykoterapeutti Kinnunen työskenteli runsaat 20 vuotta perheneuvojana Vaasan seurakuntayhtymässä. Hän on kirjoittanut kirjat muun muassa siitä, miten päästään sovintoon suhteessa omaan äitiin ja isään. Hän on havainnut, miten paljon ihmisten pahan olon takana on vaille jäämisiä suhteessa äitiin ja isään.

Kinnunen pyysi paikalla olijoita muistelemaan omaa elämäänsä ja sitä, onko siinä ollut ylisukupolvisia ihmisiä, jotka ovat olleet heidän elämänsä kannalta merkityksellisiä.

– Paappa. Molemmat mammat. Mummut, lueteltiin yleisöstä henkilöitä.

Kinnunen siteerasi antropologi Margaret Meadia, jonka mukaan länsimaisen yhteiskunnan suurin vamma on siinä, että lapsilla ja nuorilla on liian vähän vertikaalisia ihmissuhteita. Niissä kun on kaikkina maailmankausina tapahtunut oppiminen ja kypsyminen.

– Sillä tavalla on paljon opittu.

Seuraavaksi Kinnunen kysyi yleisöltä, mitä asioita he ovat oppineet omilta isovanhemmiltaan.

– Virsien laulaminen. Historiaa. Karjalanpiirakoiden teko. Perunoiden kuoriminen, paikalla olijat luettelivat.

Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen tekemässä tutkimuksessa tutkittiin nuoria aikuisia, joista toiset olivat selvinneet siihenastisessa elämässään hyvin ja toisilla oli ollut ongelmia. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä yhteistä hyvin selvinneillä henkilöillä oli.

– Tulos oli hämmästyttävä. Nämä ihmiset olivat nuoruudessaan olleet tekemisissä vanhojen tai vammaisten ihmisten kanssa. Se, että henkilö on ollut tekemisissä kehitysvammaisten ihmisten kanssa, pehmittää hänen sydäntään.

Saara Kinnunen otti esille sosiaalisen pääoman käsitteen. Se tarkoittaa tunnetaitoja tai sosiaalisia taitoja, joita ei opita kirjoista.

– Ylisukupolviset ihmissuhteet ovat yksi eniten sosiaalista pääomaa kerryttävistä asioista.

Hän kannusti paikalla olijoita olemaan aktiivisia suhteessaan omiin lastenlapsiin.

– Jos me vain suostumme siihen, että he puhelimensa kanssa keskustelevat, paljon hyvää jää toteutumatta.

Seniorien tulisikin kohdata lapsia ja jutella näiden kanssa.

– Kaikella sillä me kerrytämme heille sitä sosiaalista pääomaa.

Keskimmäisellä sukupolvella on tärkeä rooli sukupolvisuhteissa.

– Keskimmäinen sukupolvi on portinvartijana siinä, minkälaiset suhteet isovanhemmilla ja omilla lapsilla voivat muotoutua.

Joskus esimerkiksi anopin ja miniän tai isän ja tyttären väliset suhteet saattavat olla huonot. Tällaisilla sukukaunoilla voidaan häiritä ja jopa vahingoittaa sukupolvien välisiä suhteita.

– Jos me ymmärrämme ylisukupolvisten suhteiden merkityksen, silloin voimme panna sivuun niitä ristiriitoja, joita emme pysty selvittämään. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita.

Kinnunen paneutui keskimmäisen sukupolven harmin aiheisiin. Yksi niistä on se, että omat vanhemmat puuttuvat heidän elämäänsä liikaa.

– Me emme aina itse huomaa, kun me puutumme. Keskimmäinen sukupolvi kuulee neuvot ja ohjeet kritiikkinä. Ne pitää säästää siihen tilanteeseen, kun niitä meiltä kysytään.

Toinen harmin aihe on, että omat vanhemmat eivät päästä lapsiaan riittävästi irtautumaan heistä. Keskimmäinen sukupolvi saattaa kokea yhteydenotot ja halun olla paljon tekemisissä siten, etteivät vanhemmat anna heidän elää omaa elämäänsä.

– Heidän halunsa on elää omaa elämäänsä heidän ehdoillaan.

Kolmas harmin aihe on, että vanhemmat eivät hyväksy lastensa tapaa elää, esimerkiksi jos vanhemmat ovat uskossa mutta keskimmäinen sukupolvi haluaakin elää maallista elämää.

– Jokaisen pitää se oma tiensä käydä ja ne omat virheensä tehdä. Todellisuudessa uskovien lapset kyllä yleensä tietävät meidän arvomme. He ovat kuitenkin rakkaita lapsia, vaikka he eläisivät toisenlaista elämää.

Kinnunen muistutti, että lapset eivät valitse ”tuhlaajapojan” tietä protestina vanhemmilleen. Tämän ymmärtäminen ottaa vanhemmilta vastuun pois siitä, että heidän tulisi koko ajan kantaa lapsistaan huolta.

Kinnunen sivusi lyhyesti myös vanhemman sukupolven huolenaiheita: he ihmettelevät omien lastenlastensa kasvatustapaa, tapaavat heitä liian harvoin ja kokevat suhteensa omien lastensa perheiden kanssa liian huonoksi.

– Sukupolvien väliset suhteet ovat parhaimmillaan suuri siunaus ja pahimmillaan vievät paljon energiaa. Sekä keskimmäisen sukupolven että vanhempien pitää niellä tiettyjä juttuja.

Kinnunen pyysi yleisöä miettimään sitä, mitä he haluaisivat antaa perinnöksi seuraavalle ja sitä seuraavalle sukupolvelle. Kyseessä voivat olla taidot, asenteet ja elämän arvot. Kinnunen itse on omien lastenlastensa mukaan rukousmummo. Hän kertoi lapsenlapsensa Ellan yhteen aikaan toivoneen, että Putin tulisi uskoon.

Omien lastenlasten kannalta voi olla hyvä asia, jos isovanhempi kertoo heistä jotakin hyvää näiden vanhemmille.

– Se siunaa näitä vanhempia: ”Vau, joku näkee minun lapsissani hyviä asioita.”

Myös lastenlasten vanhempia eli omia lapsiaan voi kehua. Hyvän palautteen antaminen omista lapsista ja lastenlapsista on Kinnusen mukaan voimaannuttava asia.