KATTO! ry vie naurumatkalle Las Palmasiin

Henry Aho

TEUVA Perjantaina ensi-iltansa sai KATTO! ry:n järjestyksessään kymmenes Punaista pimeyteen -esitys, joka kulkee tänä vuonna nimellä Hei KATTO! Me lennetään. Kyseessä on komedia, joka jatkaa samaa teemaa kuin toissa vuonna esitetty näytelmä Lemmenlaivalla.

– Elokuun 26. oli ensimmäinen harjoitus, joten kovin kauaa ei ollut aikaa harjoitella. Onneksi näyttelijät ovat niin ammattitaitoisia ja rutinoituneita, että he oppivat nopeasti, näytelmän ohjaaja Kati Ulukavak kehuu.

Ohjaamisen lisäksi Ulukavak näyttelee näytelmässä ja on ollut mukana käsikirjoittamassa sitä.

– Käsikirjoitus oli helpompi tehdä, kun se kirjoitettiin pienellä porukalla. Siitä tuli tällä tavalla yhtenäisempi tarina, Ulukavak tuumaa.

Ulukavakin lisäksi näytelmää ovat käsikirjoittaneet Soile ja Jaakko Mikkilä sekä Kari Harju ja Raija Ketola.

– Ei kyllä juurikaan jännitä. Olemme harjoitelleet hyvin. Yleensä minuutti ennen näytöksen alkua tulee sellainen pieni jännitys ja se terävöittää, Mikkilä toteaa.

Se, että Mikkilä oli mukana käsikirjoittamassa tarinaa, teki tästä projekti erilaisen.

– Totta kai se on vähän erilaista, kun on itse saanut olla vaikuttamassa hahmojen tekemiseen.

Mikkilä esittää näytelmässä kolmea hahmoa.

Ensi-illassa oli mukavasti yleisöä. Monet kymmenet suupielet kääntyivät hymyyn, kun seurattiin, miten sekalainen pohjalainen porukka matkusti lentokoneessa Las Palmasiin ja palasi takaisin. Näytelmä kesti tunnin ja siihen kuului myös pari laulua ja tanssi.

– Ensi-ilta sujui mallikkaasti. Pari pientä pakollista kömmähdystä tuli, mutta ne kuuluvat asiaan, Ulukavak hymyilee esityksen jälkeen.

Hei KATTO! Me lennetään -näytelmän tapahtumat sijoittuvat melkein kokonaan lentokoneeseen.

– Ratkaisu tehtiin nimenomaan lavastuksen vuoksi ja kaikkihan me tiedetään mitä Las Palmasissa tapahtuu, Ulukavak nauraa.

Tulikasteensa pitkässä näytelmässä teki Jouko Haapala.

– Meni tosi hyvin. Tämä on ensimmäinen näytelmä, jossa olen ollut mukana. Viime keväänä olin mukana revyyssä, Haapala kertoo.

Repliikit eivät tuottaneet Haapalalle sen kummempia ongelmia.

– Aika helppo ne oli opetella.

Haapalan näyttelijäkipinä ei ainakaan sammunut ensi-illassa.

– Varmasti minut nähdään lavalla tämänkin näytelmän jälkeen, nyt kun on oikein innostunut tästä hommasta, Haapala lupaa.

Myös Mikkilä oli muiden näyttelijöiden lailla tyytyväinen ja onnellinen ensi-illan jälkeen.

– Kun aloimme harjoitella tätä näytelmää, vasta silloin tajusimme, miten vaikea tämä on esittää. Se johtuu siitä, että olemme koko ajan yleisön silmien alla. Se tarkoittaa sitä, että täytyy pysyä roolissa pitkiä aikoja kerrallaan. Se on aika raskasta, Mikkilä valottaa.

Tällä kertaa Mikkilän vaimokin näyttelee samassa näytelmässä.

– Ei me kotona kyllä kovin paljoa repliikkejä harjoitelleet. Minä lähinnä lauleskelin yksikseni, Mikkilä nauraa.

Mikkilä arvostaa tämän vuoden Punaista pimeyteen -näytelmän korkealle.

– Näitä on vaikea laittaa järjestykseen, koska jokainen on kuitenkin erilainen. Jos on pakko, niin nostaisin tämän ehkä omalta osaltani parhaaksi näytelmäksi, jossa olen ollut mukana, Mikkilä tuumaa.

Hei KATTO! Me lennetään -näytelmää esitetään yhtenäiskoulun auditoriossa vielä ensi perjantaina ja kahdesti lauantaina.

Parasta Punaista pimeyteen aikoihin

Henry Aho

ARVOSTELU Aivan kuin muistini mukaan jossain aiemmassakin arvostelussa olen sanonut, kun KATTO! ry tekee näytelmän, teuvalainen katsoja osaa arvata mitä on tulossa. Tässä on kaksi puolta. Toisaalta voi olla hiukan tylsää katsoa samojen näyttelijöiden samoja hahmoja esityksestä toiseen, mutta toisaalta he tekevät sen niin hyvin, että se ei haittaa. Joskus on kuitenkin tullut tunne, että eivätkö käsikirjoittajat osaa keksiä mitään uutta. Hei KATTO! Me lennetään -näytelmässä sitä tunnetta ei tule.

Komedia on näytelmän vaikein laji, eikä sitä usein arvosteta tarpeeksi. Komediassa kun ei riitä, että juttu on hauska, vaan hauskuuden täytyy tapahtua tarkalleen oikeassa kohdassa. Myös toiston avulla lisätään hauskuutta, mutta hauskan ja ärsyttävän toiston raja on hyvin häilyvä. Lisäksi komediaa vaikeuttaa se tosiasia, että mikä on jonkun mielestä hauskaa, on toisen katsojan mielestä lähinnä typerää. Hei KATTO! Me lennetään onnistuu miltei komedian jokaisella osa-alueella.

Se, että näytelmä tapahtuu melkein koko näytöksen ajan lentokoneessa, on erittäin hyvä ratkaisu. Yhden kulissin tarinoita on nähty toki ennenkin näytelmissä ja elokuvissa, mutta en muista, että KATTO! ry olisi niitä ennen tehnyt, ainakaan tällä mittakaavalla. Ratkaisu toimii erittäin hyvin. Tällä kertaa näytelmässä on mukana melkein 20 näyttelijää. On siis selvä, että osa on melkeinpä statistien rooleissa. Heillä on kuitenkin tärkeä osa näytelmässä, sillä jo lähtökohtaisesti lentokoneen matkustamo olisi epäuskottava, jos siellä matkustaisi vain kourallinen ihmisiä.

Jokainen näyttelijä hoitaa leiviskänsä vähintäänkin hyvin. Yksi näyttelijä täytyy kuitenkin nostaa esiin. Vain muutamien vuosien aikana Jaakko Mikkilä on nostanut itsensä teuvalaisten näyttelijöiden ehdottomaan kärkijoukkoon. Hei KATTO! Me lennetään -näytelmässä hän tekee kolme roolia, joista yksi nousee yli muiden. Mikkilä näyttelee juopunutta matkustajaa noin puolen tunnin ajan. Hän näyttelee roolin hyvin ja vakuuttavasti. Mutta se, mikä nostaa suorituksen mestarilliseksi, on että hän ei poistu roolistaan hetkeksikään. Ei silloinkaan, kun huomio on muissa näyttelijöissä. Kyllä kuka tahansa juopunutta minuutin näyttelee, mutta että puoli tuntia kerrallaan, on erittäin vaikuttava näyttö Mikkilän taidoista.

Mitään isoa kritisoitavaa näytelmästä on hankala löytää. Ainoastaan muutama hahmo tuntuu hiukan päälle liimatulta näytelmän loppupuolella, samoin kuin pari vitsiä, jotka olisi voinut jättää aivan hyvin käsikirjoituksesta poiskin. Tanssikohtaus ei aivan perustele paikkaansa näytelmässä. Se olisi mielestäni sopinut paremmin näytelmän keskikohtaan, jos siihenkään. Näytelmän ikäraja on 16 vuotta, mutta se olisi voinut olla hiukan matalampikin, sillä mitään kovin rajuja kohtauksia ei näytelmästä löydy. Kokonaisuudessaan Hei KATTO! Me lennetään on parasta teuvalaista näytelmää vuosikausiin. Tästä koneesta ei kannata myöhästyä.