Kevyttä poljentoa ja alkukesän estetiikkaa pyöräretkellä

Juhani Pajunen

KAUPPILA Jos pyöräilykypärästä pitää puhaltaa pölyt pois ennen lenkille lähtöä, se kertonee siitä, että poljento on jäänyt liian vähälle. Tänään otan vahinkoa takaisin osallistumalla 30 kilometrin pyöräilyretkelle reitillä Teuva–Pihakangas–Teuva.

Kyseiselle taipaleelle on lähdössä Ulla ja Ari Saarikosken vetämä vapaamuotoinen pyöräilyporukka. Lähtöpaikka on Orrelan pihalla ja päivämäärä 20. toukokuuta.

– Ei olla koskaan ennen toukokuulla aloitettu, Ulla kertoo.

Saarikosket järjestävät pyöräilyretkiä nyt neljättä kesää. Niitä on 3–4 kesässä: pyöräilijät ovat käyneet Teuvalla, Jurvassa, Karijoella, Kurikassa, Närpiössä ja Kristiinassa. Joissakin paikoissa he ovat saattaneet varata itselleen ruokailun. Pihakankaalle Kauppilan metsästysseuran kodalle ei ruokatarjoilua voi varata, joten omat eväät saavat riittää.

Ari toimii pyöräilyretkillä joukon johtajana. Hänellä on mukanaan paikkaustarvikkeet.

– Joskus on renkaita näillä lenkeillä paikattukin, hän kertoo.

Nyt retkelle on lähtemässä 13 henkeä, joista kaksi poimitaan mukaan matkan varrelta Kauppilasta. Tai Kauppilaahan koko taival keskustan jälkeen on.

– Tässä on nyt sellaisiakin, jotka eivät ole ennen olleet mukana. Viisi on uusia, Ulla on laskenut. Sähköpyörättömiä porukasta puolestaan ovat allekirjoittanut, Jari Mahlamäki ja Antti Nevanperä.

Lähdön kynnyksellä Ullalla on hyvä fiilis.

– Kiva kun on näinkin monta osanottajaa. Vähän ajateltiin tuleeko väkeä, kun on ollut näin kylmät kelit, mutta näköjään kaikki osaavat pukeutua.

Lähtö koittaa kello 10.02. Lähdemme kultturellisti liikkeelle kulttuuritalon pihasta, pohjoinen Pihakangas haaveissamme. Poljemme pirteinä porvarillista Porvarintietä pitkin rennonletkeässä letkassa. Tämä lienee sitä kaupunkiajoa.

Ylitämme Mikkiläntien risteyksen. Hetken päästä ajamme alikulkutunneliin, alittaen suuren ja mahtavan Kantatien nro 67. Toisella puolen Porvarintie onkin jo vaihtunut vivahteikkaaksi Vaasantieksi. Kevyen liikenteen väylä on mukavan leveä ja suupohjalaisittain hyvässä kunnossa, joten sitä kelpaa polkea. Tämä ilo ei ole kuitenkaan pitkäaikainen, sillä Horontien risteyksessä pyörätie päättyy ja siirrymme polkemaan Vaasantien oikealle puolelle. Kilometrejä on takana 2,2.

Kaupunkiajo muuttuu nyt maantieajoksi. Pyöräilemme eteenpäin vailla huolta huomisesta, tai edes tästä päivästä. Ohitamme Vaasantieltä haarovat Kentantien, Muotiontien, Katajatien, Ristiluomantien ja Laulajantien. Sitten saavumme Kauppilantien risteykseen, jossa kaksi pyöräilijää liittyy mukaan joukkoon iloiseen. Tähänastinen saldo on 4,8 kilometriä.

Pyöräilemme verkkaista tahtia eteenpäin, maisemista ja elämästä nauttien. Päivä on epäkauniin pilvinen. Tai no okei, keskikauniin auringoton. Keli ei ole lämmin vaan viileähkö, mutta poljento pitää kropan lämpimänä. Se mitä säässä hävitään, voitetaan porukkapyöräilyn synnyttämässä yhteishengessä.

Purjehdimme Odysseuksen tapaan kuvankauniiden maalaismaisemien halki. Kyllä kelpaa makustella alkukesän estetiikkaa.

Maankulmantien risteyksen jälkeen asutus harvenee entisestään ja avaruuden tuntu sen kuin kasvaa ja kasvaa. Tämä on haja-asutusaluetta sanan varsinaisessa merkityksessä. Ajamme myyttiseen Vaasantien mutkaan, jossa alkaa lyhyt osuus, jossa maa viettää tien vierestä jyrkästi alaspäin ja luoma virtaa alhaalla runsaspuisella, kauniin luonnontilaisella alueella.

Mutka on poikkeus Vaasantiellä, joka on kuin pohjalaiset: kuuluisa suoruudestaan. Tie jatkuu melkeinpä viivasuorana kilometrikaupalla eteenpäin. Vaasantien varrella teuvalainen aakia laakia näyttäytyy majesteettisimmillaan, kun näkyvyyttä piisaa kaikkiin suuntiin. Oi, Sinä lakeuden kutsu!

Nyt löydän sisäisen Lotta Henttalani ja alan polkea vimmatusti eteenpäin letkan ohittaen. Revin sen verran kaulaa muihin, että kerkeän pysäköimään – tai siis kaatamaan – pyörän bussipysäkin levennykselle, ottamaan takalaukusta kameran ja asettumaan valokuvausasentoon. Klik klik! Täydellinen Polaroid-hetki ikuistaa pyöräilypoppoon.

Vaasantiellä on kaikkea muuta kuin ruuhka-aika, sen verran vähän automobiileja on liikkeellä. Yksi tukkirekka tulee tosin vastaan. Jonkin ajan päästä toinenkin, tosin tukiton. Pontuksentien risteyksen hujakoilla yksi vastaantuleva henkilöauto tööttää meille kannustukseksi. Tässähän alkaa jo melkein olla suuren urheilujuhlan tuntua.

Vähäliikenteisyyden ja verkkaisen poljennon ansiosta voimme edetessämme kuunnella luonnon ääniä ja katsella, kun lintuset ilmassa leikkiä lyö. Pittoreskeilla pelloilla on joitakin yksittäisiä vanhoja latoja, jotka lyövät pisteen iin päälle tässä idyllissä.

Kun saldo on 13,4 kilometriä, käännymme Vaasantieltä oikealle Pihakankaan metsätielle. Metsätiellä polkemisessa on jo hieman maastopyöräilyn meininkiä, se kun ei ole edes suupohjalaisittain hyvässä kunnossa. Runsaan kilometrin jälkeen käännymme vasemmalle Metolaisen metsätielle, jolla Kauppilan metsästysseuran kotoisa kota meitä odottaa. Keskimatkan krouvi saavutettu!

Kodan lämmössä lämminhenkisen porukkamme kelpaa pitää paussia. Makkara kuumenee ja juttu luistaa. Aiheina ovat muun muassa Närpiön hevostallit, Kuolemanmonttu ja Pirunpesä. Jari Mahlamäki tietää kertoa, että Pirunpesällä on ollut ainoa vuosikymmenten aikana varastetuksi tullut iltarasti.

Mitkä ovat pyöräilijöiden tuntemukset näin taipaleen puolivälissä?

– Kyllä se vähän perseelle otti, Riitta Mahlamäki kommentoi.

– Minä olen huomannut, että jos menee polkuja sähköpyörällä, se voi karata, kertoo Jari.

– Sen takia otettiin tällainen lyhyempi matka, että takapuoli tottuu. Se vaatii parisataa kilometriä, Ulla Saarikoski tietää.

Mitkä ovat muiden fiilikset?

– Nämähän ovat mahtavia, oikein ihanneretkiä, kehuu äystöläinen Reijo Rintaluoma.

– Tosi mukava reissu, komppaa kurikkalainen Ritva Rajala.

Kodalla vierähtää tunnelmallinen tunti kuin siivillä. Hyvin syöty on puoliksi poljettu: tauon aikana nautittujen eväiden voimin kelpaa lähteä fillaroimaan takaisinpäin. Pujottelemme mutkikasta ja paikoin kuoppaistakin metsätietä pitkin takaisin Vaasantielle.

Pyöräily on sikäli mukava etenemismuoto, että sen lomassa ehtii nauttia luonnosta. En kuitenkaan jaksa enää maalailla enempää edellä olevan kaltaisia maisemakuvauksia välttääkseni liiallisen toiston tässä reportaasissa.

Tahti on verkkainen paluumatkallakin. Tämä on hyvä asia jaksamisenkin kannalta: kun matkasta on jäljellä viimeinen neljännes, poljetut kilometrit alkavat jo tuntuakin jossain.

Taival taittuu. Porukastamme erkanee parin kilometrin säteellä neljä henkeä, joista kaksi jää kotiinsa Kauppilaan ja kaksi jatkaa Kauppilantietä kohti Äystöä.

Nyt saavumme Teuvan keskustaan. Muu porukka suuntaa suoraan kotiin, itse pistäydyn Saarikoskien kanssa vielä taipaleen alkupisteessä Orrelan pihassa. 30 kilometrin urakka on suoritettu kello 12.57.

– Aivan loistavasti meni. Hieno reissu, ei satanutkaan, summaa Ari retken saldon.

– Olemme tyytyväisiä, kun näinkin moni lähti, Ulla kiittelee.

– Nyt vain sitten suunnitellaan uutta reissua, Ari jatkaa.

Kyllä kannatti puhaltaa pölyt pyöräilykypärästä. Pyöräilyretki hyvässä seurassa kruunasi alkukesän. Pyhällä hengellä pyörät eivät kulje, mutta hyvällä yhteishengellä sen sijaan polkee pidemmänkin matkan. Joukossa on voimaa!