Koko kylän kokoontumispaikka

Juhani Pajunen

KARIJOKI Kunnioitettavaan 130 vuoden ikään ehtinyttä Karijoen Nuorisoseuraa juhlittiin kakkukahvien ja yhdessäolon merkeissä maanantaina 12. tammikuuta, jolloin kyseinen ikä tuli päivälleen täyteen. Arkipäivästä huolimatta juhlissa kävi yli sata henkilöä.

– Minnekähän sitä mentäisiin, jos ei olisi tätäkään paikkaa? Pankit on jo saneerattu, pohti kirkonkyläinen Markku Peräsaari nuorisoseuran merkitystä kahvipöydän ääressä.

– Onhan tällainen paikka ihan ehdoton, jossa voidaan kokoontua ja jossa on tapahtumaa. Jos ei tällaista olisi, ei olisi mitään juhliakaan. Nyt kun tuo seurakuntakoti purettiin, ei ole jäljellä enää kuin koulu, kommentoi Jaakko Ylikärppä kokoontumispaikkojen vähyyttä.

Ylikärpän omat häät on tanssittu nuorisoseuralla vuonna 1984. Hän on käynyt nuopparilla katsomassa näytelmiä.

– Täällä on joskus pelattu sählyäkin, ja lentopalloa.

Ylikärppä itse asuu Alakylän nuorisoseuran pihamaalla olevassa talossa. Alakylän seura lopetti toimintansa jo 1970-luvulla, kun se yhdistettiin Karijoen Nuorisoseuraan.

– Siellä kun oli lähtenyt paljon porukkaa Ruotsiin, niin se hiipui sitten.

Karijoen Nuorisoseuralla on pidetty erilaisia kerhoja. Esimerkiksi vuosituhannen alussa siellä kokoontui lasten ja nuorten radio-ohjattavien autojen kerho.

– Meilläkin on pojat olleet siinä, Ylikärppä kertoi.

Kerho aloitti toimintansa vuonna 2002. Seurantalolla oli rata, jolla radio-ohjattavilla autoilla ajettiin. Autoja oli kuusi, ja ne oli ostettu kunnan, seuran, kahden pankin ja kahden muun yrityksen sponsorirahoilla.

Kerho kasvoi niin, että lapset piti jakaa kahteen ryhmään. Kun toinen ryhmä ajoi autoilla, toiselle ryhmälle keksittiin muuta ohjelmaa.

– Siellä oli kaikkea muuta. Näytettiin elokuvia, Saarisen Esa kävi kertomassa huumeista... Ylikärppä muisteli.

Idea 130-vuotisjuhlien järjestämiseen tuli seuran johtokunnan nuorilta jäseniltä.

– Nämä nuoret sanoivat, että kun tulee 130 vuotta täyteen, sitten pitää tehdä jotakin, kertoi seuran varapuheenjohtaja Kari Peltoniemi.

Juhlissa oli esillä leikekirjoja, joissa on nuorisoseuraa koskevia sanomalehtiartikkeleita.

– Joka vuosi on kerätty talteen, mitä lehdissä on kirjoitettu. Leikekirjoissa on myös valokuvia.

Esillä oli myös Side-lehtiä, joita nuorisoseuralaiset itse tekivät 1900-luvun alusta alkaen, ja seurantalolla pidettyjen kerhojen päiväkirjoja.

– 130 vuoden aikana on ollut aikamoista toimintaa ja tapahtumaa, Peltoniemi sanoi.

Juhlien lisäksi nuorisoseuran pyöreitä vuosia muistetaan tänä vuonna usealla eri tapahtumalla, joista monet ovat toki jokavuotisia. Erityisempiä juhlavuoden tapahtumia ovat helmikuun alussa pidettävä kuutamotapahtuma, joka on järjestetty viimeksi vuonna 2013, ja pyöräilytapahtuma kesäkuussa.

Peltoniemi arvioi nuorisoseuralla olevan ehkä noin 250 jäsentä. Ainaisjäsenet maksavat kymmenen vuoden jäsenmaksun kerralla, muilta jäseniltä kerätään kerrallaan kahden vuoden jäsenmaksu.

Nuorisoseurassa jaetaan vastuuta.

– Tämä systeemi on hyvin jakautunut, kukaan ei kaadu taakkaansa. Silloin se pyörii niin kuin pitäisi pyöriäkin.

Seuran puheenjohtaja Timo Kärki vastaa kokousasioista ja paperitöistä. Pirkko Järvimäen vastuulla ovat tilojen vuokraukset ja siivoukset.

– Me muut sitten tehrään vaan mitä etehen tulee ja mitä tarvittee, Peltoniemi toteaa.

Seuralla on ollut olemassaolonsa aikana puolisen sataa puheenjohtajaa. Esimerkiksi 1930-luvulla puheenjohtajana toimi Aarne Ahola, joka nimitettiin jatkosodassa Mannerheim-ristin ritariksi numero 71.

Peltoniemi itse on ollut mukana nuorisoseuran toiminnassa lapsesta asti. Aloitettuaan kansalaiskoulun 13-vuotiaana hän kävi lämmittämässä seurantaloa serkkunsa Jari Niemen kanssa. Klapit sahattiin pokasahalla ja pilkottiin kirveellä. Pojat tulivat lämmittämään taloa aina koulupäivän jälkeen.

Uuden vuoden kemuja varten pojat lämmittivät taloa kolme päivää kovilla pakkassäillä. He onnistuivat suorituksessaan vähän liiankin hyvin: kemuissa tanssikansalta tuli palautetta siitä, että talossa oli liian lämmin.

Nuopparilla tehtiin töitä täysin kökkänä. Ainoa poikkeus oli narikka, jonka pitäjät saivat pitää 20 pennin narikkamaksut itsellään.

Oman talon nuorisoseura sai vuonna 1903. Maanviljelijä Iivari Kustaa Linko lahjoitti 15.2. tonttimaan taloa varten. Talo valmistui 19.10. ja 8.11.1903 pidettiin vihkiäisjuhla, johon sallittiin yksi tunti tanssia iltaman päätteeksi. Vuonna 1916 seura sai kuitattua loppuvelkansa talosta Iisakki Tuurille. Ensimmäinen sähkövalo rakennukseen saatiin 1918.

Vuonna 1930 otettiin 50 000 markan laina ja tehtiin talon laajennuskorjaus ammattilaisten ja seuran oman väen voimin. Laajennetun talon vihkiäiset olivat 28.9.

Vuonna 1953 salin lattia remontoitiin koivupintaiseksi ja vesikatto pärekatoksi. Sali ja eteinen maalattiin ja tapetoitiin ja rakennus maalattiin ulkoa. Talon uudistusjuhla oli 1954.

Vuonna 1967 talon ulko- ja sisäkatto uusittiin ja taloa remontoitiin myös sisältä. Talo sai sinisen ulkomaalin. 1970-luvulla sisävessat ja lämmitysjärjestelmä päivitettiin. Vuonna 1972 ostettiin Viertoloilta peltoa, joka muutettiin kökkätyönä parkkialueeksi. 1990-luvulla rakennuksen ulkovuoraus uusittiin ja palattiin takaisin tuttuun punaiseen ulkomaaliin.

Vuonna 2003 talo liitettiin kaukolämpöön. Vuonna 2010 keittiötä remontoitiin ja laajennettiin. 2020-luvulla on tehty ylläpitoremonttoja, muun muassa esiintymislavan maalaaminen.